BALTO

Eilinen pulkka-ajo Gammelbackassa tuo mieleen erään tarinan hienoista valjakkokoirista.
Vuonna 1925 Alaskan Nomessa puhkesi kurkkumätäepidemia. Lääkkeitä ei ollut ja kaiken lisäksi Nome oli eristyksissä talven takia eikä sinne päässyt kuin korkeintaan lentämällä. Alueen ainoa sopiva lentäjä oli kuitenkin muualla. Siksi päätettiin järjestää valjokkoviesti.
Alaskan rautatie oli juuri valmistunut ja lääkkeet toimitettiin ensi rautateitse Nenanaan mistä ensimmäinen valjakko-ohjaaja, musher, haki ne ja ajoi Tananajokea pitkin Yukonille.

Jokainen kylä matkan varrella antoi parhaimman valjakkonsa viestin käyttöön. Erittäin vaikean osuuden Shaktoolikista Goloviniin ajoi mies nimeltään Leonhard Seppala, jonka johtajakoira oli nimeltään Togo. Viimeiset kaksi osuutta ajoi Gunnar Kaasen siperianhuskynsa Balton johdolla hirveän talvimyrskyn vallitessa.
Lääkeet saatiin Nomeen ajoissa ja satoja ihmisiä pelastui.
Viestiin osallistui 20 musheria. 700 mailin matka taittui kuudessa päivässä, olosuhteissa joissa lämpötila välillä laski alle -40 asteen ja tuuli oli niin kova että koirat tuskin pysyivät pystyssä. 700 mailia on kilometreissä noin 1100, eli melkein Suomi pituussuunnassa. Se tekee melkein 200 kilometriä per päivä joten "tasaisen vauhdin" taulukolla jokainen valjakko juoksi 50-60 km:n taipaleen!
Balto-koiralle pystytettiin seuraavana vuonna oma patsas. Jos menette New Yorkiin, käykää katsomassa sitä. Se löytyy Central Parksissa. (Kuva on netin Wikipediasta)