Kavereita - vielä....

PERJANTAI: Nukumme sulassa sovussa. Maan alla on kuuma, siksi tulimme pintaan.


Anna meidän nukkua rauhassa!


- Ahh, iltapala.

LAUANTAI:

- Apea aamu. Tappelimme. Molemmilla naama auki!!! Sturen kaunis turkki takkuinen ja verinen. Steppekin näyttää enemmän jengitappelussa olleelle punkkarilta kuin jyrsijältä.
Mamma ei viitsi kuvata. Pikkukamera ryppyilee. Vaikka se on suht uusi - ostettu kesällä - patteriluukku irtosi. Nettiyhteyskin on kiukutellut. Ei ollut eilinen mamman päivä. Myös kaikki kirjaston koneet kiukutteli...

Se lainasi muuten todella mielenkiintoisen kirjan, Walter Schumannin kirjoittaman JALOKIVET ja korukivet. Sitä se opiskeli pitkin yötä ja oppi mielenkiintoisia juttuja timanteista, safiireista, rubiineista ja muista korukivistä. Meinaa että nyt "tavalliset" kivetkin näyttäytyvät aivan toisessa valossa.

Lue kissaa

MOSKU & LARA: - Luemme liikuttavan tarinan Aftonbladetissa. Tutkijat - siis joukko ihmisiä - ovat taas kerran tulleet siihen tulokseen että eläimillä on tunteet. Joukko simpansseja seuraa hiljaa ja toisiinsa kietoutuneina miten heidän kuollutta laumanjäsentä viedään pois paareilla.
Tässä linkki Aftonbladetin artikkeliin.

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article6033340.ab

Pomon paras ystävätär, Jenni, kertoo että Pikkunakki - kääpiöpinsseri - laihtuu ja on totaalisen haluton. Laumaan kuului neljä jäsentä mutta muut kolme ovat kuolleet, kaikki lyhyen ajan sisällä. Pikkunakki haluaa vain nukkua. Se palelee ja laihtuu vaikka omistaja on lisännyt ruoan määrää. Eikä se halua lähteä mukaan töihinkään vaan kaivautuu täkin alle nukkumaan - jotain mitä se ei ikinä aiemmin ole tehnyt.
Pikkunakki kokee todenäkköisesti että lauma on hylännyt sen. Tai mahdosesti se vaistoaa muiden kuolleen - mistä me tiedämme. Se osoittaa selviä masentuneisuuden oireita.

Ymmärrystä vai ei?

Koulukentällä kuulee harva se päivä puhuttavan miten ihmisen tulee opetella lukemaan koiraansa. Toisilta se sujuu paremmin, toisilta huonommin. Jotkut eivät opi ikinä.
Pomo toteaa usein, että monelle vanhalle tädille ja sedälle nauretaan ja heitä pidetään hölmöinä kun he juttelevat lemmikeilleen ja selittävät mitä eläimet heille kertoo. Ei pidä nauraa. Usein juuri nämä ihmiset osaavat lukea lemmikkejään ja ymmärtävät niitä paljon paremmin kuin koulutuskentän gurut omia.

Kerran pomo oli menossa haastattelemaan vanhaa tätiä. Hän tuli maalaistaloon jossa arveli tädin asuvan. Pihalla oli vanha nainen ja pomo nousi autosta. Silloin häntä vastaan juoksi musta-valkoinen kissa. Kissat eivät yleensä pidä meidän mammasta, mutta tämä kissa kiehnasi itteään jalkoja vasten ja oli ihan höperö.
Selvisi että paikka oli oikea. Sitten täti tiedotti:
- Jos kissa ei olisi hyväksynyt sinua saisit lähteä saman tien.
Tämä ei tarkoita että meidän mamma olisi mitenkään parempi ihnminen kuin muut, täti vaan tulkitsi että pomo liikkuu rehellisissä aikeissa. Tädin ihmismittari ei taatusti ole hullumpi. Varsinkin kun hän asui yksin ja vähän syrjässä.
Olisi kiva tietää miten kissa käyttäyttyy jos pihalle tulee tyyppejä joilla oin pahat aikeet.

Ruokaa ruokaa

MOSKU: - Pomo haki fryysin meille. Sai ilmatteeksi. Kellarissa kuivuu kasa hirvenluita. Koko talo lemuaa ja sitten pomo ihmettelee että ollaan Laran kanssa levottomia. Kerran päästiin livahtamaan kellariin "varastamaan" kuten nimitys kuuluu. Tämä tapahtui eilen. Minulla meni maha ruikulle viime yönä...

Aamulla kun mentiin ulos jäätiin kaikki - pomokin - rapuille ihmettelemään kun maailma näytti jotenkin kummalliselta. Sitten välähti. Tuuli oli ravistellut kaikki sireenilehdet alas yön aikana. Rappusilta näkee tielle ja pelloille asti.

Sanaton tiistai

MOSKU: - Sanaton tiistai. Ainoa tapahtuma oli kun nuohooja kävi.

Koira arkeologina

MOSKU: - Ollaan Laran ja pomon kanssa mietitty ihmisen keksimiä työkaluja ja miten ihminen tuli keksineeksi käyttää kättä pitempää.
Pomo seurasi kerran meidän luun syöntiä. Lattialla lojui pieniä kolmiomuotoisia paloja joissa kaikisa oli yksi tai kaksi todella terävää sivua. Niillä pystyi leikkaamaan vaikka mitä.
Ehkä luolamies tarkkaili suden jättämiä luunsiruja ja huomasi saman kuin pomo. Mahdollisesti tämä on osaltaan vaikuttanut siihen että ihminen kesytti suden.
Se tiedetään ainakin että koira/susi kuului Suomen kivikautisihmisten ruokavalioon. Mamman arkeologituttavat löysivät yli 5000 vuotta vanhan asuinpaikan Pyhtäällä ja siellä myös paljon ruoan tähteitä. Oli hirveä, kalaa, peuraa ja muuta riistaa sekä koiraa...
Kuvan kaksi palaa ovat hirvenluuta mutteivät vielä teräviä.

Kellarissa kuivuu HIRVEÄ (!) kasa luita. Minut syytettiin sabotaasista tänään kun kävin hakemassa itelleni uuden luun. Koko narusysteemi hajosi ja luut levis ympäri lattiaa.

Pomo kävi tänään oman eläinlääkärinsä luona.
Sisuskalut ovat ok ja pomolle annettiin taas jotain luuta vahvistavaa. Kädet sillä oli täynnä siteitä kun sisar hento valkoinen rikkoi suoni toisensa jälkeen. Cortisonin seuraukset tämäkin.
Mutta pomo syö nyt sitä suosiolla koska se helpottaa painetta mahassa.
Pomo on taas ollut kiukkuinen mishelin-ukko kun se meni syömään noita vehnäpöperöitä ja maha turpos. Laran kanssa syötiin liikaa hirvenluita. Viime yönä tuuletettiin sitten kaikki kolme mutta mamma valitti VAIN meidän tuottamia aromeja... Minä jouduin poistumaan sen sängyn jalkopäästä kun siinä tuulen huminassa ja hajussa ei pysty erkkikään nukkumaan!

Belgarin tyylinäyte

MOSKU: - Tylsä sunnuntai! Ulkona harmaata. Sunnuntaipäivän ratoksi kattokaa vaikkapa tätä ranskalaista treenipätkää. Belgarit!!!!!

Gerbiiliuutisia

STEPPE: - Ai, mamma on piilottanut nameja tuonne tällä kertaa. Jätä minulle kanssa!

STURE: - Nyt saa kuvaaminen loppua! Kokeile itse miltä tuntuu kun salama välähtää kymmenen sentin päästä viiksistä!! Sinullahan on viiksiä...
















STEPPE: - Kattokaa muuten miten turkkimme kiiltää. Se johtuu ensinnäkin ruoasta. Se sisältää hyvin vähän rasvaisia ainesosia. Perusruoka on Supa Hamster. Toiseksi meillä on aavikko-osasto jossa voidaan ottaa hiekkakylpyjä milloin vaan. Ryömiminen onkaloissa joissa on puruja, heinää ja hiekka pitää myös turkin kunnossa.

Mamma muistelee näyttelyaikoja kun tytöt laittoivat gerbut kylpyyn ennen arvostelua. Ulkomaiset tuomarit ihmettelivät tätä. Gerbun turkki kun oli täynnä hiekkaa. Tänä päivänä ei varmaankaan enää tehdä näin - tai mistä me tiedämme. Mamma ei ole käynyt jyrsijänäyttelyssä 10 vuoteen. Nyt se haaveilee match showsta Porvooseen. Ongelmana on paikan löytyminen. Sisätiloihin - kuten jumppasaleihin - on vaikeata päästä allergioiden takia.

Bow down to no one

MOSKU: - Iltanokokset sohvassa lenkin ja illallisen jälkeen. Jos joku ihmettelee mitä pomon T-paidassa lukee, siinä on Eva Wahlströmin motto: Bow down to no one.

Kiviä keräämässä

MOSKU: - Tänään pomon keräilyinnon kohteena oli luontokuvat, mutta ennenkaikkea kivien keräily. Käveltiin Villen metsälenkki pitkästä aikaa. Pomo kulki nenä maassa ja lopulta sillä oli taskut täynnä sen mielestä nättejä kiviä. Kuten laulun Per Ols Per Erik joka hukuttatui Vainan järveen kun kaunis Miina hylkäs. Mä on kuullut Hectorin laulavan näin. Dan Andersson-viisu.
Laran kanssa metsästettiin Villen koirien unohtamia luita. Ja löytyihin niitä! Uskalsin jopa laittaa Laralle hanttiin kun se varasti suustani MUN köytämäni luun!

Tottiksessa hiottiin "Steh"-komentoa eli pysähtymistä. Ja vauhdikasta luoksetuloa. Pomo on kiinnittänyt takkiin "äänekkään komentajan", siis ulkokäyttöön sopivan klikkerin ja sillä palkkametodilla mentiin tänään. Se sopii tosi hyvin just näihin kahteen liikkeeseen koska palkka tulee täsmällisesti oikeasta suorituksesta ja TIEDÄN että palkka on tulossa. Silloin meille tuli probleema kun sattui olee toinen aarre - luu - suussa!

Luonnossa

MOSKU: - Tänään mentiin metsään tuulettamaan pomon keuhkot. Siellä pomo löi varpaansa sieniin, ja siihen matkamme sitten jämähti. Unohti meidät tyystin. Tunnin lenkistä tuli reilu kahden tunnin! Sopi Laralle ja mulle vallan mainiosti.
Ja mamma sai kerättyä itsellen tuoreannoksen lounasta. (Kaapissa on kuivattuja sieniä vaikka muille jakaa).
Tässä alempana kuva minusta. Se on otettu samaan aikaan kuin eilinen. Tässä näkyy miten erilaiselta joku näyttää riippuen siitä miten kuva otetaan!

- Tämä kuva on otettu samaan aikaan kuin eilinen...ei uskoisi. Näin kuvakulma hämää.

Komea poika

MOSKU: - Tältä minä näytän nyt. Luomu-ruoka on téhnyt tehtävänsä ja minusta on tullut "muhkea". Pomo on ruvennut puhumaan "näyttelyistä"...en tiedä mitä se on. Muuta kuin että siellä on paljon koiria - siis myös paaaaljon tyttöjä. Mutta mun takaliikkeet ovat kuulemma ravissa hiukan "löysät" vielä. Pitää ajaa mulle hyvät takalistolihakset ennenkuin mennään näytille. Sanoo pomo.

Pena-karhu kävi moikkaamassa

MOSKU: - Pohjanmaalta kotoisin oleva kasvattaja Erik Blomqvistin keksimä ja rakentama Pena-karhu teki visiitin Askolaan viikonlopun aika Rhodesian ridgebackyhdistyksen kutsumana. Penalla testattiin kymmenien koirien taipumuket karhunmetstästäjiksi. 11 koiraa sai diplomin. Lisäksi Unkarinvinttikoira Amanda ja portugalinpodengo Luna nappasi rotujensa ensimmäiset diplomitulokset. Vau!
- Minunkin tekisi mieli tavata Penaa!
Koiran tulis pitää levottomasti liikkuuvaa, kohti syöksyilevää ja välillä pakosalle yrittävää Penaa paikallaan noin viisi minuuttia.

-Tällainen keli tänään! Sireenipuskat kuukahti märän lumen alla. Sähkötkin oli äsken poissa puolitoista tuntia!

Stille-ben eli hiljaiset luut...

MOSKU: - Pomo ei ole vieläkään huomannut että salakuljetettiin nämä jättiluut sisälle!
Välillä se kyllä huomauttaa mulle että kolistelen liikaa kun pudotan sen sohvalta tai leikiin sillä...

Eilen oli laiska päivä ja taitaa tulla tästäkin päivästä. Tylsä, sateinen ilma. Pomo katteli International Horse Shown hyppykisaa suorana lähetyksenä läppäriltä ja harmitteli kun tytöt eivät voittaneetkaan vaikka aloittivat tosi hyvin. Siis Suomen Forsten sekä jenkkiratsastaja. Forsten sijoittui harmillisesti neljänneksi.
Tänään kisat jatkuvat.
Itse asiassa pomo on sitä mieltä että vasta sitten kun ratsastetaan korkeampaa koulua ja hypätään kaikki luokat ilman kuolaimia ja kenkiä lajista tulee oikeesti mielenkiintoinen!!

Minä annoin muuten kyytiä naapurin hevosille.

LARA: - Höpö höpö.
Mosku on kytännyt niitä kauan. Nyt se rohkaisi mielensä ja ryysi tarhaan, juoksi pienen puolympyrän KAUKANA hevosista ja tuli mielellään pois mamman kutsusta. Minä ja mamma toivoimme että se saa kunnon sähköiskun muttei saanut. Mahtui sopivasti langan alta sekä meno- että tulomatkalla.

Mammoista puheenollen.
Paavo on menestynyt suojelukentillä. Käykääpä katsomassa Jenidon webbisivuja täältä.

Ahkeria rakentajia

MOSKU: - Gerbut ovat kovia poikia rakentamaan. Ne ovat tehneet käytäväsysteemin aavikko-osaston alle. Siellä ne nukkuu. Ja koko ajan ne parantavat noita käytäviä. Ovat todella systemaattisia kun ne poistaa turhat purut käytävistä.
Ruokailu on järjestetty siten etteivät ne koskaan tiedä mihin pomo on piilottanut siemiä ym. Ideana on että ne aktivoituu ja joutuu tekemään työtä ruoan eteen. Kun ne joutuu tekemään aivotyötä ne pysyvät myös virkeinä.

Gerbiilitutkielma

- Halitaanko?

Portrait of a gerbil. Sture.

Portrait of a gerbil. Sten eli Steppe.

Steppe "aavikolla".





















Gerbiilin raivolla pahvirasian kimppuun.

Häntänikki

Rapatessa roiskuu

Nostalgiatrippi

MOSKU: - Tehtiin jonkinlainen nostalgiatrippi Juornaalle tänään. Pomo ja Lara asui siellä joskus. Tänään sitten muisteltiin vanhoja, ja tunsin itteeni ulkopuoliseksi.
Tälläkin pellolla on kuulemma treenattu jos jotakin. Onnimanni-beagle oppi jänismetsästäjäksi näissä maisemissa.
Takana olevassa metsässä se haukkui kerran hirveä. Pomo tunnisti pelkohaukuksi ja meni katsomaan.Onni oli pysäyttänyt hirven joka korvat pystyssä ihmetteli pientä sinttiä. Pomo kutsui onnettoman koiran pois.
- Mutsi kutsuu. Täytyy lähtee, sanoi Onni helpottuneena hirvelle ja tuli pois kiitolaukkaa, häntä koipien välissä.


Lara ja Boa treenasivat hakua näissä maisemissa. Muutamien tehoviikkojen aikana ne oppi kaiken oleellisen kisahausta.

Ei pidä vettä enää tämä lato

- Tässä ladossa pomo, Lara ja Maisa-grey suojautuivat ukkosenilmasta. Kotimatkalla iski salama sähkölinjaan ja räjäytti jokaisen tolpan keraamiset mikättimet. Pauke oli kamala. Pomon teki mieli juosta, mutta kun koiratkaan eivät reagoineet vaikka räjähti ihan vieressä pomon oli teeskenneltävä ettei hänkään pelkää.

m m Rouva Kana jälkeläisineen asuu Kalliosyrjässä

Gerbublogi

Sture ja Sten

MOSKU: - Tästä blogista taitaa tulla gerbiiliblogi!
No, en valita. Eilen pomo kävi yksin metsästämässä ja toi meille HIRMULUUT, melkein metrin pituiset. Me salakuljetettiin ne sisälle ja jyystetään niitä nyt. Saa pomo sisustaa akvaarion rauhassa. Siihen tulee kuulemma "aavikko-osasto" jossa on hiekkaa ja kiviä sekä "puuosasto" jossa on purupuita.

Pomo vilkaisi uteliaisuuttaan vanhoja paperita kasvatusajoilta.
Eka pentue syntyi 4.4.1989. Kantaeläimet oli Ville (agouti) ja Maija (agouti). Yhdistelmää toistettiin neljä kertaa. Villeä käytettiin muillekin naaraille mutta Maija pääsi viettämään eläkeläispäiviä neljän pentueen jälkeen.
Kaza-Khan-kennelin viimeinen pentue syntyi 4.1.1998 isä Täysikuun Yale, emä K-K Qarahindiba.

On ne pieniä!

MOSKU: - Vihdoin ne tuli, ne gerbut. Mutta en minä osannut odottaa että ne ovat NOIN pieniä. Eivät ainakaan tule mun ja Laran kanssa lenkille. Itse asiassa ne lenkkeilee akvaariossa. Se on peräti 120 sm pitk
Pomo vaihtoi niiden nimet. Entisiltään nimiltään ne oli Amigo ja taisi olla Carlos. Siamese on nyt Sture ja musta Sten.

Pomo on näistä kovin innostunut. Saa nyt nähdä ryhtyykö se taas kasvattamaan niitä.
Sanoo että Sture on sen verran hyvä eläin että voisi käyttää jalostukseen. Pomo kiinnittää huomiota tyyppiin, väritykseen ja kokoon. Mutta kun sen ehdoton suosikkiväri on agouti, eli riista, gerbun perusväri!!!
Alkuaikoina moni kasvattaja - pomo mukaanluettuna - pilasi agoutin sekoittamalla siihen mustaa!
Voisihan tietysti hankkia lisää jalostuseläimiä, mutta emme halua noita purkkeja joka nurkkaan.

Edellisellä kasvatuskierroksella pomon tavoitteena oli että jokaisessa sukupolvessa on oma kasvatti ja linjan pituus 10 sukupolvea. Sukupolvia oli 9, kun pomo lopetti! Väri oli agouti, mutta joukkoon mahtui myös mustia. Ne oli tyypiltään erittäin kauniita kun taas agoutit tuppas olemaan turhan "pyöreitä". Gerbun pitäisi olla rakenteltaan mahdollisimman lähellä sitä mitä se on luonnossa, on pomon mielipide. Gerbu on kotoisin Mongolian aroilta.

Sture, siamese uros

Sten, black uros

Tassu ylös! - historiallinen päivä

THE BOSS: - Nyt on sitten nähty sekin päiva jolloin Laralla ei kelpaa ruoka!
Jätkät valuivat totuttuun tapaan aamiaiselle. Kun tarjolla oli tänään ainoastaan pripuloita Lara ei edes maistanut ruokaa. Eka kertaa ikinä.

Mosku kirjoitti myös historiaa.
Tänään nuori herra nosti tassun merkatessaan. Kyseessä oli vasen takajalka. Kohde iso kusiaispesä.

Pettymys

MOSKU:- Ei pomo tuonutkaan niitä gerbiilejä eilen!
Akvaario on niin iso ettei se mahdu meidän autoon. Ne tulevat ehkä huomenna.
Toinen gerbiili on väriltään musta, toinen on siamese.

Varas iski!

MOSKU: - Pomo joutui tänään varkaan uhriksi.
Lara iski!
Se varasti pihvin mamman lautaselta.
Kaikki kävi salamannopeesti.
Yhtäkkiä kuului pomon valtaisi huuto. Mulla oli suu täynnä luuta enkä ollut lähelläkään pöytää, joten pomo osasi räknätä 1+1. Varsinkin kun Laran leuat jyysti pihviä hirveetä tahtia.
Nyt se sai ihan oikean selkäsaunan!!!
Minä en ainakaan varasta pöydältä!

Pomo sai tänään väliaikatietoja lekuriltaan. Se kävi jossain ihme kuvissa ensin.
Syöpä ei ole jatkanut leviämistään luustoon ja muutenkin lekuri kuvailee tilannetta muuttumattomaksi. Pitää pitää itsensä kanssa tiukka kuri, pomo väittää. Pääsi kuulemma dieetti lipsumaan.
Taas se sai luvan vähentää lääkitystä, tällä kertaa cortisonin.
Illalla se hakee ne gerbiilit.
Odotan uteliaana mitä tyyppejä ne on.
Mahtavatko päästä mun ja Laran kanssa lenkeille vai lenkittääkö pomo ne erikseen? Eihän ne ole minua isompia??

Pomolla kuumetta

MOSKU: - Ulkona paistaa aurinko, sisällä on kuumaa, mutta pomo palelee. Makaa sohvassa ja parantelee orastavaa flunssaa. Eilen se oli koko päivän jossain Samariajuhlissa. Me oltiin Laran kanssa ulkona kun oli hieno ilma.

Pomolla on myös gerbiilikuume. Mutta ei halua maksaa niistä mitään. Eilen oli lehdessä kahdesta gerbupojasta jotka tarvitsevat uuden kodin. Isoine terraarioineen kaikkineen pojat maksaa 10 egee! Minä en ole koskaan nähnyt gerbuja oikeesti. Pomo kasvatti niitä kennelnimellä Kaza-Khan ja oli jopa vuoden kasvattaja kerran. Se keskittyi agouteihin, eli riistanväärisiin joten arvostaa sen tittelin tosi paljon. Siihen aikaan teki tuloaan kaikenlaiset värimuunnokset ja kilpailu oli kova. Yksi kasvattaja jolla oli erinomaisia isoja argenteja oli muuten Kana - nykyinen "julkkis"!
Saa nähdä minkä värisiä nää on. Pomon käsityksen mukaan toinen olisi agouti, toinen argente.

Haluan muuten palata siihen pekoharjoitteluun Taidetehtaalla. Pomo mokasi. Mulle piti laittaa maalimies haamuna, mutta sen pomo unohti. Maalimies menikin valmiiksi piiloon. Tää oli eka kerta ja silti osasin etsiä ja löysin.
Kun moni muu koira aristaa pimeetä mulla ei ole sen kanssa ongelmia. Me ollaan treenattu pomon kanssa niin paljon kun olin lapsi!
Lara menee pimeessä mutta se etenee varovasti. Mulla on tuhat-ja-sata lasissa!!!

Lauantaigerbiili

Noniin koirat! Tehkääpä perässä!
Tämä video löytyy muuallakin tässä blogissa, mutta tuo gerbiili on niin hauska että kannattaa uusia. Tää on sentään vain eka uusinta - toisin kuin ylen ohjelmat nykyään.

http://www.youtube.com/watch?v=NwNJi6SUOeE

TALOETSINTÄÄ TAIDETEHTAALLA

LARA:- Minäkin pääsin töihin tänään vaikka olen eläkeläinen. Pekoporukka treenasi taloetsintää Taidetehtaalla joka seisoo tyhjillään odottamassa remppaa.

Mulla oli yksi maalimies ja palkkana ihana luu. Maalimies olikin mennyt metkaan paikkaan piiloon. Edellinen koira ilmaisi sen seinän "väärältä" puolelta kun ilmastointi kantoi hajun ihmeellisellä tavalla. Minäkin sain vainun samasta kohdasta, mutta en sentään haukkunut. Sen verran alkoi ottaa pattiin kun en millään saanut kiinni siitä maalimieshajusta että aloin piipittää. Sitten huomasin että haju nousee myös lattiarakoa pitkin ja lähdin seuraamaan sitä. Silleen se ukko löytyi.
Moskullakin oli yksi maalimies ja palkka löydöstä.
Se tuli autoon, onnesta soikeena koska sekin oli saanut luun.
Mosku osaa jo etsiä kuin vanha konkari vaikka se ei ole ollut taloetsinnöissä kuin kerran pentuna. No, olihan sillä apua edellisistä maalimiehistä ja heidän hajuista, mutta silti. Eteni vauhdikkaasti ja systemaattisesti, totteli ohjausta todella hienosti eikä nytkään yhtään aristellut pimeetä vaikka välillä tahtoon nähdä "pikku-ukkoja". Pimeessä se ukkokin istui.

Jengiä oli treeneissä sen verran että meitä jaettiin kahteen ryhmään. Muut jäivät vielä harjoittelemaan, mutta mammaa alkoi väsyttään sen verran etä me tultiin kotiin. Sitä harmittaa aivan suunnattomasti ettei jaksa reenata täyspainoisesti - vaikka kunto on kohtalainen. Rapuissa se puuskuttaa kuin juna, mutta sanoo että eniten ärsyttää jalattomuus ja hyytelömäinen olo. Cortisonin aiheuttama turvotus on sentään hävinnyt suurimmaksi osaksi, ja nyt mammaa katselee jo itseään peilistä! Pahimmillaan, kun se näytti Saimaanviikarilta, se vältteli peilejä.

Perjantaipoika

Mutapainin jälkimainingit!

Onko monta tapaa pissiä?

MOSKU: - MITÄ? Onko muka muita tapoja pissiä kuin Laran ? Minä teen samalla tavalla. Pomo sanoo että mä on tassun ja tossun alla. Siksi pissin kuin tyttö. Tämä tyyli on pomon mieleen kun en lorauta pitkin omia tassuja, omaa mahaa enkä Laran niskaan!

Alhaalla pomon otos Porvoon näyttelystä. Jos TÄLLANEN tulee meille käytän veeto-oikeuteni, vetoan sekä Yk:hon että EU:hun ja muutan metsään.

Taitaa jätkä olla napolinmastiffi.

Pomo metsästi vasikan meille

MOSKU: - Tänään pomo jätti meidät sisälle kun hän lähti metsästämään. On nimittäin aivan kamala myrsky- ja sadeilma taas.
Pomo oli pyydystänyt vasikan. Me saatiin sen luita nimittäin.
Kohta saadaan varmaankin hirven- ja peuranluita. Meidän kylän hirviporukka aloittanee hirvejahdin ensi viikonloppuna.

Mun tottistreenit jatkuvat verkkaisesti. Me hiotaan nyt perusistunnan kierto-osaa. Sitä voi tehdä kahdella eri tavalla. Joko niin että menee suoraan ohjaajan viereen ja heittää perseen maahan tai kiertämällä ohjaajaa. Minä kierrän pomoa ja sen pitää tapahtua tuulennopeesti. Sitten pitää vielä istua suorassa, oikeassa kohdassa.

Perjantaina on etsintäreenit taidetehtaalla. Me mennään sinne vaikka haussa on ollut pitkä tauko. Eikä mulla ole ilmaisua. Sen suhteen pomo on muuten muuttanut mielensä. Minusta piti tulla rullakoira mutta olenkin niin hyvähermoinen että minusta tehdään haukkuvaa. Ja haukkuhan irtoo kepeesti...

Mahtava pyreneittenkoira

LARA; - Mamma löysi pyreneittenkoiria käsittelevän kirjan 50 sentillä ja on nyt tutkinut sitä. Sillä seurauksella että se ihastui ihan kauheesti näihin laumanvartijoihin.
Ongelmana kuulemma on ettei mamma virelä ole löytänyt Suomesta ainoatakaan kasvattajaa joka kasvattaa työlinjaisia koiria. Mamma ei jymmärrä. Nämähän ovat työkoiria jos mitkä, ei mitään syli- ja seurakoiria.
Oli miten oli. Tässä muutamia kuvia vuonna 1981 julkaistusta kirjasta.

Maude Earlin maalaus vuodelta 1901

Pyrrejä suden kimpussa. La Chasse Aux Loups. Jean Baptiste Oudryn maalaus 1686-1775.

Cuvacin hyppynäytös.Kuva on Strangin ottama.

Chateau de Foixin linna pyrren vartioimana.

Champion Porthos - "Ranskan kautta aikojen kaunein pyrre". Vuosi on 1907.
Koiran omisti M. Th. Dretzen, kennel Zailea. Dretzen kiersi Ranskan ja Espanjan välisen vuoriston yhdessä silloisen auktoriteetin Henri de Bylandtin kanssa (hän kirjoitti rodun ensimmäisen rotumääritelmän).He katsastivat 350 koiraa. Niistä Dretzen osti itselleen kuusi.Kenneli hävisi kuitenkin areenoilta pikkuhiljaa.

Ensimmäinen maailmansota oli todella tuhoisa Ranskan pyrrekannalle. Rotua yritettiin elvyttää sodan jälkeen. Käytettin mm tummia vuoristomastiffeja. Lopputulos oli katastroofi. Pyrreiltä hävisivät kaikki rodunomainen mm kauniit silmät.

Gazost ensimmäinen. Kaunis vuoristokoira. Tekstistä ei selviä minä vuonna kuva on otettu. Veikkaus on 1900-luvun alku.

Maailmansodan jälkeinen rodun suuri guru on Bernard Senac-Lagrange joka omisti koko elämänsä koirille.
Tultuaan valituksi rotuseuran puheenjohtajaksi ryhtyi hän kirjoittamaan pyrreille uuden rotumääritelmän. Hän toimi myös tuomarina.