APRILLIPÄIVÄ METSÄSSÄ

LARA: nyt on muotia sisustaa ulkotilat. Tämä tuoli löytyi keskellä metsää tänään. EI OLE MUUTEN APRILLIPILA.
Kyllä ihmiset ovat sitten kummallisia. Raahavat isoja mööpeleitä pöpelikköön. No, tämä ei sentään pelästyttänyt mammaa niinkuin jotkut muut asiat täällä kaupungissa. Mamma pelkää ihan mielettömästi jotain mitä minä en ole vielä oikein sisäistänyt: aina välillä kun olemme lenkillä se kiljuu LASIIII! ja sitten se kiskoo minut pois reitiltä.
Toinen outo on AUTOOOO. Mamma ilmoittaa "auto tulee" ja sitten me pysähdytään. Siinä me seistään hiljaa ja yritetään olla sen näköisiä ettei meitä olekaan, koska autot eivät pelkää meitä yhtään, vaan tulevat vaan. Minä en itse asiassa ole ollenkaan kärryllä, mutta möllötän hiljaa paikalla mamman mieliksi. Minusta olisi hauskaa ajaa takaa noita autoja, mutta jostain syystä minut on kielletty tekemästä niin.
Tänään me juostiin metsässä. Eikä tarvinnut totella yhtään. Mammalla on sellainen pilli millä se ilmoittaa missä hän on. Aina saa namia kun muistaa käväistä mamman luona kun se on puhaltanut sitä pilliä.

PEDRO: Metsässä oli lämmintä, mutta vielä ei löytynyt kallioilta yhtään käärmettä. Ei törmätty myöskään ihmisiin eikä hirviin. Metsästä mamma vei meidät pelloille. Siellä meillä oli vähän koirakoulua. Mamma kiljui STEEEH! ja silloin piti seistä paikallaan. Palkkioksi saimme tänään pikkuriikkisiä namipaloja ja sen jälkeen saimme käydä häiritsemässä myyrien kotirauhaa. Lara oppi aikoinaan tekniikan Mandilta.

LARA: nyt mammallekin selvisi miksi minulla oli veto poissa eilen. Minulla on maha sekaisin - taas. Mamma sanoo että se johtuu siitä kun minä söin jotain epämääräistä maasta. Eilisellä pitkällä kävelylenkilläkin voi olla osuutensa. Tänään täytyy paastota.