tiistaina, huhtikuuta 22, 2008

Saksan villakoira eli pufer 2

Sakemanni-isovillakoirasekoitus Henry, kohta 2 v

Ei ole jätkä tyhmemmästä päästä. Laitoin ulos pihalle, narun päähän tietysti. Hetken päästä pihalta kuului haukuntaa. Kun se ei loppunut, katsoin ulos.
-Onko tuo naru todella noin pitkä, ajattelin kun näin koiran haukkuvan kultaista noutajaa ja sen ulkoiluttajaa. Henry ei rynnännyt tielle, vaan seisoi oman pihan rajalla. Silleen strategisesti kuitenkin ettei koirankusettaja uskaltanut liikkua ei eteen- eikä taaksepäin.
Siinä vaiheessa tajusin että naru täytyy olla poikki.
Kävin rappusilla kutsumassa koiraa, joka tottelee nätisti.
Ja oikein arvasin. Olin laittanut narun nahkaremmin jatkeeksi. Paksu nahkaremmi oli siististi poikki.
Vein koiran takaisin, ja laitoin kiinni muoviköyteen. Sitten sisälle kurkkaamaan keittiön ikkunasta.
Siinä se koira jyystää köyttä täyttä häkää. Ilmeisesti se kuitenkin tuntuu ilkeältä hampaissa koska Henry piti monta taukoa. Kun menin hakemaan koiraa, köysi oli melkein poikki yhdestä kohtaa.
Täytyy myöntää että koiran arvostus nousee päivä päivältä mun silmissä.
Ei ole ollut aikaisemmin kuin kaksi koiraa jotka osasivat purra taluttimen poikki. Molemmat narttuja. Toinen englanninvinttikoira, toinen ISOVILLAKOIRA.