torstaina, maaliskuuta 05, 2009

Iditarodmietteitä

MOSKU: - Pomo istuu koneen äärellä, palelee ja valittaa särkeviä lihaksia. Lara ja Pedro loikoilevat uudessa tarhassa. Siis LOIKOILEVAT lumihangessa kuten huskyt konsanaan.

Kiva aasinsilta varsinaiseen asiaan!
Iditarodin seremoniallinen lähtö on lauantaina. (Jos ny joltain blogilukijalta on jäänyt huomaamatta....)
Pomo kävi lukemassa ANCHORAGE DAILY NEWS-lehteä joka kirjoittaa laajasti kisasta. Näköjään Alaskassa on tullut lunta muillekin jakaa. Osa iditarodradasta on lumen peitossa.
SEERUMIAJO jouduttiin perumaan runsaan lumen takia. Kisa ajetaan Nenanasta Nomeen "oikean" seerumiajon ja Baltokoiran muistoksi.

Tässä vähän seerumihistoriaa muistin virkistämiseksi: vuonna 1925 Nomessa puhkesi kurkkumätäepidemia. Kovan talven takia Nome oli täysin eristyksissä joten päätettiin järjestää valjakkoviesti seerumin perilleviemiseksi, yli 1000 km. Seerumi toimitettiin junateitse Nenanaan josta ensimmäinen musher lähti matkaan.
Gunnar Kaasen ajoi viimeisen lenkin Nomeen johtokoirana Balto. Baltosta tuli siten suuri sankari.
Viestin oikea sankari oli kuitenkin toinen norjalainen, Leonhard Seppala, johtokoirana Togo.
Seppala lähti seerumiviestiä vastaan ja tavoitti viestintuojan yli 200 mailin ajon jälkeen. Hän otti seerumin ja ajoi samantien järkyttävissä sääoloissa yli 200 mailia takaisin Goloviniin jossa hän luovutti seerumin toiseksiviimeiselle ajajalle.
Seppala katkeroitui kovasti siitä että Baltosta tehtiin sankari. Hän ei pitänyt koiraa kovin kummosena. Seppala tunsi Balton koska koira oli ollut hänellä.
Tässä LINKKI sivuille jossa kerrotaan koirista yms