CAOa ei pidä jalostaa muuksi

Keskiaasianpaimenkoira, Central Asian Ovcharka eli CAO lisää suositotaan koko ajan. Valitettavasti, voisi sanoa.
Vartioivien paimenkoirien yhdistys LGD (LGD tulee lyhenteestä Livestock Guardian Dogs) järjesti viime lauantaina Espoossa seminaarin jossa puhuttiin CAOista. Paikalla oli yksi maailman johtavia asiantuntijoita, tuomari Tatjana Ivanova Pietarista. Ivanova on työskennellyt CAOjen parissa 40 vuotta.

Paljon puhuttiin tietysti koiran ulkomuodosta ja miksi CAOn näyttää sellaiselta kuin näyttää. Ja ennenkaikkea mitä hallaa ihminen tekeekään koiralle jalostaessaan pois esim ”liian suoria takakulmauksia”.
CAO on lammaspaimenen koira. Sitä on käytetty ja käytetään edelleen alueella joka kattaa Kiinan, Mongolian, Iranin, Afghanistanin aina Eurooppaan asti. Ulkomuodollisesti koirissa voi olla pieniä alueellisia eroja mutta luonteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan ne ovat samaa rotua. Esim Turkmenialaiset tunnustavat kahta erilaista pään muotoa: pitkänomainen ”hevosen pää” ja ”jääkarhunomainen” pää (mikä on minun mielestä se kauniimpi).

Venäläiset hyväksyvät muuten omassa rotumääritelmässään kolmea purentaa: saksipurenta, alapurenta, jos se on tiivis sekä tasapurenta. Näin siksi ettei jalostusmateriaali kapene liikaa.
Ivanova korostikin ettei muuten hyvää koiraa kannata hylätä jalostuskäytöstä vaikka sillä on jokin virhe, tyyliin pigmenttipuute. Virhettä täytyy vaan tiedostaa valittaessa koiralle ”puolisoa”.
Ivanova tähdentää, että tärkeintä jalostuksessa on että mielletään mihin tarkoitukseen CAOa on jalostettu.

Lammaspaimenen koira täytyy tulla toimeen omillaan.
Lammaspaimenet eivät tietenkään rahtaa mukaansa koiranmuonasäkkejä paimentaessaan karjaa aroilla ja vuoristoissa.
Toivottavasti nekin lukevat tämän ketkä väittivät minulle että nämä ovat ”leirinuotiojuttuja”.

CAO-nartulla on juoksuaika vain kerran vuodessa. Se sijoittuu niin että pennut syntyvät vähän ennen karitsoimisaikaa. Karitsadietiillä pennut saa hyvän alun.
Köyhä lammaspaimen ei pysty ruokkimaan turhia suita, joten hän pitää vaan ne pennut joita hän itse ja naapuri tarvitsee. Loput tapetaan.

Rakenteeltaan CAOn on oltava sellainen että se pystyy liikkumaan mahdollisimman taloudellisesti ja puolustautumaan mahdollisia hyökkääjiä kohtaan.

CAO pitää yleensä pelkällä olemuksellaan sudet poissa reviiriltään. Se ei lähde jahtaamaan susia, koska silloinhan lampaat jää ilman vartijaa ja susilauma voi hyökätä.
Mutta joskus koirien ja susien välille syntyy yhteydenottoja.
CAOn typistetty häntä ja typistetyt korvat estävät vihollista tarttumasta niihin ja satuttamasta koiraa. Simppelitkin haavat voivat näissä alkeellisissa oloissa tulehtua niin pahasti että koira menehtyy.
Runsas nahka leuan alla suojaa kaulan ”sisäosia”.
Tiiviit huulet ovat välttämättömiä siksi etteivät huulet joudu koiran omiin hampaisiin.
Oikeanmuotoiset silmäkulmat (=oikeanmuotoinen pää) suojaavat silmiä mm lentäviltä roskilta. Tärkeä ominaisuus työkoiralla. CAOn erityispiirteeseen kuuluu vinot silmät jotka johtuvat juuri tästä pään rakenteesta. Pyöreät silmät joissa vilkkuluomi näkyy on selkeä virhe.

Takakulmaukset ovat suorat johtuen siitä että CAOn pitää pystyä puolustautumaan ja hyökkäämään takajaloilla seisten. Sen ominaispiirteisiin kuuluu ”nyrkkeileminen” vähän samaan tyyliin kuin kengurutkin. CAO työntää vastustajan kumoon etukäpälillä. Koira jolla on liikaa takakulmauksia ei pysy pystyssä takajaloillaan vaan pyllähtää.

Turkin pitää olla sen laatuinen että koira pärjää ulkona viikkokausia vaikka turkki on päältä märkä.
CAOn ominaisuuksiin kuuluu että se pystyy kasvattamaan pitkän karvan jos se joutuuu oleskelemaan kylmillä seuduilla.

Luonteesta Ivanova sanoo, ettei CAOta tarvitse eikä pidäkään kouluttaa vahtikoiraksi.
Se alkaa vartioida kunhan sille tulee tarpeeksi ikää.
Perustottelevaisuutta sille tietenkin opetetaan, mutta muuten CAO ei ole koulutettava rotu. Kaikkein vähiten se kaipaa agility- ja koulutuskentille.
Sen tärkein älyllinen ominaisuus on että se pystyy tekemään omia päätöksiä.