Hiekkakuopalla
Minä kauniina! (Ja joku roska keskellä naamaa...)
Niin nopea ettei edes kamera pysy mukana!
Löydä Pedro!
Tästä mamma tykkää!
Mamman amaryllis
IMI: mamma otti minut mukaan kylälle tänään. Sain uuden koiraystävän. Se on tyttö ja hänen nimensä on Lady. Osasin äidin yllätykseksi käyttäytyä nätisti. Itse asiassa se tyttö pomotti minua. Se oli hirmu mustasukkainen omasta mammastaan. Vahti jopa MINUN mammaa, eikä päästänyt minua lähellekään. Muuten oikein mukava.
Klikkeritreenit keittiössä jatkuu. Istuminen menee jo oikein hyvin. Nyt harjoitellaan maahanmenoa komennosta. Kontaktitreenejä on tosi paljon. Ne me tehdään nyt perusasennossa. Seiso-komentoa harjoitellaan matkalla hiekkakuopalle. Palkinnoksi mamma päästää minut irti. Mutta vaatii että minä "pyydän lupaa". Sic! Pakkohan on "pyytää", muuten me seistään siinä seuraavaan aamuun saakka, ehkä kauemminkin.
LARA: Tänään tehtiin vain lyhyt hiekkakuoppalenkki. Kamala ilma. Sataa ja tuulee. Mamma kävi Hesassa Nadjan ja Chrisin luona. Kuvassa heidän tyttökani!
IMI: mamma oli tehnyt uuden jäljen minulle (lue päivän aikaisempi juttu). Jäljen päässä oli muhkea peuranluu. Mamma sanoo että saan leikkiä metsästävää sutta. Minusta on ihan kohtuullista että kunnon työstä tulee kunnon palkka. Minä jäljestin sen kolme ja puoli tuntia vanhan jäljen uudelleen, nimittäin. Mamma oli kyllä tehnyt "apujäljen", sellaisen 20 minuuttia vanhan, mutta en minä tarvinnut mitään lapsellista apujälkeä. Mamma oli niin otettu, niin otettu ja kehui minua taas NIIIN fiksuksi.
LARA: mamman kanssa paria tuntia metsässä. Ei tietoakaan lumesta. Ulkona viisi plussa-astetta.
Pedrosta tulossa oikea jälkikoira. Mamma oli tehnyt Imille jäljen hiekkakuopan ympärille. Ajettuaan sen Imin kanssa mamma laittoi meidät samalle jäljelle. Pedro ajoi tuoreemman jäljen, minä vanhemman. Pedro ajoi tosi hyvin ja nopeasti, nopeammin kuin minä. Mutta minä löysin Imin jättämän juustopalasen!
IMI: mamma teki tosi pitkän jäljen: hiekkakuopan läpi pituussuunnassa ja ylös etelärinteelle. Siitä tuli varmaan 500 metriä. Matkalle mamma oli jättänyt juustopaloja, mutta minä en äkännyt niitä. Sitten löysin kun mamma osoitti ne minulle. Muuten mamma kehui minua lupaavaksi jälkikoiraksi. Kohta mennään ajamaan uusi jälki ja katotaan olenko oppinut mitään. Kuulemma.
LARA: joulupusuja kaikille: omille pennuille, Mandin ja Sampon pennuille sekä Chilin, Maisan ja Sasun pennuille, Onnimannille, Mokalle, Boalle, Ludden ja Ladyn pennuille, Sasun ja Uunon kohta 10-vuotiaalle veljelle Lakulle sinne Saimaan rannalle, Gunillalle ja Trållelle Ruotsiin, kaikille pelastuskoirakavereille ja heidän ohjaajille, Latun Reijolle, Bacteroides-jengille sekä Silverille, Pirrelle,Tomille ja Gillan isälle.
PEDRO: minä haluan toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta mun kasvattajalle Maaritille Tammelaan, äidille ja isukille, Leehylle Tel Aviviin, kaikille sukulaisille ympäri maapalloa sekä sille valkoiselle (!) jänikselle meidän takametsässä.
IMI: Minäkin toivotan kaikille kivoille ihmisille Hyvää Joulua. Ja sille valkoiselle jänikselle meidän metsässä toivotan Onnellista Uutta Vuotta. Se olin minä joka ajoi sinua takaa toissa päivänä. En minä tosissani ollut. Jatketaan treenejä kun nähdään. (Mutta varo tuota mustaa villakoiraa. Se haastaa leikkiä tosissaan....)
LARA: nyt kun Imi oppi istumaan käskystä mamma opettaa sille "keittiöseuraamista". Äkkiä se äkkäsi senkin jutun - juuston voimalla.
Se on lihonnut kilon meillä ollessa. Kuukausi sitten se painoi 24 kiloa, nyt se painaa 25 kiloa. Vaikka se näyttää laihtuneen. Mutta sille on tullut lihaksia hirveästi. Eilen se kiskoi mammaa alas rappusia. Vahva se on kuin mikä.
Lara: tänään Mickey sai tehosterokotuksensa. Sen lisäksi lääkäri laittoi sille tunnistus-chipsin nahan alle. Nyt se on valmis lähtemään maailmalle, sanoo mamma.
Minulle mamma suuttui ihan oikeasti tänään. Minä muka "hävisin" lenkillä nyt illalla, enkä kuulemma tullut kun mamma kailotti mun perään kitarisat punaisina.
Kun minä sitten tulin kauheella kiireellä ja väsyneenä mamma kehtasikin kopauttaa taskulampulla! Ei ole mamma koskaan aiemmin polttanut käämit mulle tuolla lailla. Täytyy vissiin totella vähän aikaa.
LARA: ollaan syöty hirvenluita niin että maha soi. Mamma sanoi konfiskeeraavansa niitä. En tiedä mitä tuommonen sana merkitsee. Mutta ne luut ovat nyt pannuhuoneessa! Sinne minä en pääse koska ovessa ei ole kahvaa.
Imin tottistreenit jatkuu. Mamma opettaa sitä klikkerillä. Täytyy myöntää että jätkä on tosi fiksu. Mamma kutsuu sitä koirakoiraksi. Koirakoiria oli kauan kauan sitten kun äiskä oli pieni. Pedro sanoo että ne oli susia joista me koirat sitten synnyimme...
LARA: taas se kiltti setä toi meille hirvenluita. Tässä mamman kuvakooste minusta, Pedrosta ja Imistä.
Pedron tyylinäyte
Toiset saa syödä sängyssä!!!LARA: mamma on hinkannut istumista Imin kanssa tasan kaksi viikkoa. Tänään se sitten suostui istumaan komennosta makkaran voimalla! Sic !
Mamma vei meidät hiekkakuopan takana olevalle koooorkealle kalliolle juoksemaan tänään.
Minäkin innostuin leikkimään 
Mamma sai joltain kiltiltä ihmiseltä ison kasan hirvenluita. Niitä me ollaan syöty viimeisinä päivinä. Maha toimii ainakin...
