Helsingin Täti ja sen mäyrikset

Meidän perheellä ei ole omaa kokemusta mäyräkoirista, ainoastaan vankka mielipide siitä millaisen sen pitää olla jos sellainen joskus tulee. Ilman muuta karkeakarvainen.
Tavattuani tänään ystävän jolla on hoidossa puolivuotias mäyris tuli lisäys: kaniinikoko.

Ystävättären kaniinimäyris on harvinaisen älykäs. Se on kehittänyt aivan uskomattomia juttuja joilla se kommunikoi ihmisten kanssa.
Vai mitäs sanotte tästä?
Pienenä koirana se ei omin neuvoin pääse sohvalle, joten se tulee ihmisen luo ja kohottaa "kädet" samalla tavalla kuin pieni lapsi. "Nosta minut".
-Autossa se istuu nätisti penkillä kunnes minä tulen. Se ei uskalla hypätä maahan vaan "nostaa kädet" ja pyytää syliin. Syliin päästyään se kaulailee kuin lapsi, kertoo ystävättäreni.

Ehkä minun mielipiteeni karkeakarvaisista mäyriksistä muodostui jo lapsuudessa. Helsingin Tädillä kun oli niitä kolme (Täti perheineen asui pääkaupungissa ja se oli ISO juttu meille hankolaisille).
Helsingin Täti ruukasi käydä Hangossa muutaman kerran vuodessa, yleensä silloin kun perhe oli joko tulossa tai menossa saarelle.
Helsingin Tädin mäyräkoirat olivat kilttejä, mutta täysin kurittomia. Tätiä ne eivät totelleet yhtään. Sen takia minä pidin niistä erityisesti.

Helsingin Täti oli vähän erikoinen.
Perhe vuokrasi kesämökkiä Ekö-nimisellä saarella. Tönö ei ollut tavallista leikkimökkiä suurempi, mutta vuokraisännän mukaan todellinen helmi. Vuokra nousi kesä kesältä.
Sitten Utön saaressa löytyi halpa ja tilava huvila joten perhe muutti sinne.
Utö oli hieno saari, oikea paratiisien paratiisi, käärmeineen kaikkineen.
Se itse asiassa kuhisi kyykäärmeitä.
Niitä ei ollut Ekön saaressa. Mutta siellä oli siilejä. Tolkuton määrä.

Helsingin Täti oli lukenut jostain että käärme on siilin herkku....

Muuttomatkalla Eköstä Utöhön perhe yöpyi Hangossa kuten tavallisesti.
Käärmeenpyydystäjät oli pakattu isoon pahvilaatikkoon: Isä Siili, Äiti Siili, Tytär Siili, Veli Siili, Serkku Siili, Eno Siili, Täti Siili, Isoäiti Siili, Isoisä Siili, Naapurin Siili.
Laatikko sisältöineen passitettiin yöksi kellarin viileyteen.

Yöllisessä perheneuvottelussa Siili-Perhe päätti ettei se viihdy kaupunkiboksissa.
Aamulla laatikossa ei ollut kuin reikiä ja haju.

Ihmisperheen päivä kului kivasti viileässä kellarissa sukulaisten kanssa seurustellessa.
- Juu, ei tässä mitään. Ehkä-näitä-vielä-tarttee-mööpeleitä piti muutenkin nostaa pihalle.
- Ai, sielläkin on siili, polttopuiden takana.
- Kyllä minä sitten pinoan ne uudelleen. Eeheei, ei se ole mikään duuni. Eihän siinä ole kuin pari-kolme kuutiota. Pääasia että ehditte sinne saareen tänään...
-Hei täältä löytyi kaksi, tuolla nurkassa, perunalaarien alla. Täytyy vissiin purkaa laarit....

Siilejä kyrsi koko touhu ja ne julistivat sotatilan.
Aseinaan tässä puolustussodassa ne käyttivät piikkejä ja karmeita hajupommeja.

Taistelu loppui joskus ennen auringonlaskun.
Helsingin Täti lähti perheineen, koirineen ja siileineen saarelle.
Kaos ja lemu jäi.
- Olisi tää voinut olla kamalampaa, meinasi Äiti joka aina näki asioiden valoisat puolet.
- Helsingin Täti olisi yhtä hyvin voinut keksiä että hän siirtää käärmeet Eköhön.

Epilogi: Helsingin Tädin mukaan siilit viihtyivät hyvin Utössä.