Henryn kanssa kävelyllä

Henry vietti yön keittiössä chinchillojen kanssa. Ei tainnut koira eivätkä chinchillat nukkua kovinkaan paljon. Aamulla koira soittaa kitaraa chinchillahäkillä !

Työn jälkeen tehtiin pitkä lenkki, Henry ja minä.
Mitä enemmän tutustun koiraan sita vaikeampaa on uskoa että se on "vaikea" tapaus.
Hirvittävän epävarma se on. Ilmeisesti omistaja on tiedostamattaan ruokkinut sen epävarmuutta.
Nyt opetellaan kävelemään ja käyttäytymään kun vastaan tule ihmisiä ja koiria. En käytä mitään apuvälineitä kuten kuonopantaa tms. Enkä aio sitoa puuhun kiinni kun vastaan tulee toinen koira niinkuin edellinen omistaja teki. Muuten koira veti hänet kumoon.

Se todellakin jyllää koollaan.
On luonnollista että ihmiset pelkää vasikankokoista ärjyvää koiraa.
Nyt en anna sen moikata epävarmoja ihmisiä ollenkaan ettei sen huono käytös ihmisiä kohtaan pahene.
Isänsä lailla se nousee vietissään sekunnin murto-osassa, joten on oltava tarkkana ja ennakoida tilanteita. Siinä vaiheessa kun koira käy kuumana se ei kuuntele eikä ota vastaan mitään.

Kuuliainen ja tottelevainen Henry on. Ja osaa leikkiä, mikä edesauttaa monta asiaa.

Kellarin jyrkät rappuset ovat liikaa sille vielä. Kantti ei kestä edes kiivetä niitä ylös = ei luota minuun. Vielä.