Rohkea, hyvähermoinen ja fixu

MOSKU: mamma otti minut mukaan Loviisa-nimiseen paikkaan. Minulle pakattiin oikein oma kassi matkaa varten, siinä oli mun uusi valkoinen viltti, ruokaa, leikkikaluja.
Mamma vietti enemmän aikaa mun kanssa kuin siellä työpaikka-nimisessä paikassa.
Ensin mentiin kivaan puistoon jossa on paljon lintuja ja lampi. Sain tutkia paikkoja ihan rauhassa. Siinä vaiheessa kun taiteilin rantatörmäällä niin että olin pudota lampeen me mentiin pois. Sen takia että mamma ei halunnut että kastun läpimäräksi - vaikka tänään olikin 17-18 astetta lämmintä.
Otin tirsat ja sitten mentiin toiseen puistoon jossa kävin auttamassa kaksi tyyppiä jotka piilottivat kiviä maahan. Mamma sanoo että ne tekivät kivityksen.
Söin ruokani ja päälle nukuin pitkään autossa.

Sitten mentiin tosi jännään paikkaan nimeltä paloasema. Siellä tapasin monta kivaa ihmistä. Kaikki tykkäsivät minusta. Sain riehua paloautojen seassa autotallissa, jotta totun kaikenlaisiin hajuihin ja "ihme" paikkoihin. Mamma oli niin otettu kun en edes pelännyt kävellä sellaisella ritilälattialla. En myöskään yhtään välittänyt kovista äänistä.
Paloasemalla näin eka kertaa eläessäni liukkaat sisäraput.
No problem.
Alaspäin tullessa piti kyllä hetken miettiä tekniikkaa. Kokeilin hypätä, mutta totesin ettei se toimi. Pidin pienen miettimistauon ja silloin välähti miten tällaisissa rapuissa kävellään. Oli niin helppoa että juoksin takaisin ylös ja tulin uudelleen alas. Olenhan sentään treenannut meidän ulkoportaissa.
Palomestari oli että OOOH ja VAAUUH jne.
Tänään opin myös hyppäämään autoon.

Niille jotka ihmettelevät miten mamma uskaltaa viedä minua kaikenlaisiin paikkohin vaikka minua ei ole vielä rokotettu mamma käski sanoa että onhan ne muut koirat rokotettu...
Mamma pitää minun sosiaalistamisen niin tärkeänä ettei halua heittää neljä viikkoa hukkaan olemattoman sairastumisriskin takia. Eihän me sentään mennä mihinkään koirapuistoihin tai muuanne missä käy paljon koiria.
Nämä viikot ovat kuulemma elämäni tärkeimpiä.
Olenkin oppinut paljon asioita.
Tiedän nyt ettei sovi juosta vieraiden ihmisten perään.
Tiedän että mamman luvalla saa moikata ihmisiä. (Kaikki vastaantulijat haluavat paijata minua. Kiitos minun mamma on saanut monta uutta kaveria)
Mamma pitää minua irti mahdollisimman paljon. Jos ryntään vieraiden ihmisten luo hän lähtee kiitämään niin että tanner tömisee - poispäin minusta. Hän tietää että minä en jätä häntä.
Tiedän myös että kotona on muutama murikka sekä valkoisia ja mustia naruja joita minä en saa purra. Jos puren mamma päästää äänen joka kuulostaa eeeee-iiiiiii:ltä. Olen kuullut sen äänen vaan muutaman kerran sen jälkeen kun muutin pois äidin luota.
Mamma sanoo että minä olen rohkea, hyvähermoinen JA fixu.