Kaikenlaista märkää

MOSKU: Vettä on riittänyt. Sisälläkin.
Tänään on toki kaunis päivä.
Mamma meni ulos tekemään minulle jäljen.
Sillaikaa Pedro kusi lattialle. Sellaisen ämpärillisen joka sotki olohuoneen ainoan maton.
Mamma sai totaalisen hepulin kun se tuli sisään.
Se lateli kamalan määrän minulle tuntemattomia sanoja.
Pedro oli ollut ulkona noin tuntia aikaisemmin. Näillä asioilla, siis pissalla ja ulkoilulla, tuntuu olevan joku yhteys.
Pedrolla on kuulemma huonot hermot. Kun sen pasmat menee sekaisin se pissii. Ihmiset ovat keksineet oikein nimen tälle jutulle. Se on sika- .. vai oliko se sijaistoiminto nimeltään.

Onneksi Pedro ei sotkenut minun pissipapereita.
Toinen hyvä juttu on se, että sillaikaa kun mamma luuttusi lattioita minun namijälki kypsyi.
Osasin ajaa sen helposti ja hienosti. Löytyi paljon nameja, lopussa oikein iso kasa niitä.

Sitten mentiin rantaan leikkimään.
En ole aikaisemmin käynyt siellä.
Riehuttiin Laran ja Pedron kanssa laiturilla.
Yöllä oli pakkasta ja laituri oli liukas.
-Se joka tippuu jorpakkoon saa itse uida maihin, uhkasi mamma.
Lara meni uimaan rannasta, ja minä menin mukaan. Lara pysähtyi kun vesi nousi maha-rajan yli. Minä en!

Mamma antoi mun juosta itseni kuivaksi kotimatkalla.
Yritin kuivatella ojanpohjalla.
Siitä tuli lieju-shortsit. Muistutin kuulemma muncheniläistä tai itävaltalaista olut-pappaa.
Puuttui vain tuoppi.
Jodlata osaan.

Mammalla on vanha haitari. Se kuului Ole-enolle. Mamma yritti soittaa sillä eilen.
Minusta se kuulosti upealta ja lauloin mukana.
Minulla on tosi kaunis ulvonta jos saan itse sanoa.

Perjantai-iltana mamma ja Lara lähti töihin.
Sipoossa oli eksynyt yksi ihminen koiran kanssa.
Ne löytyi vähän ennen keskiyötä. Joku helikopteri lämpökameran kanssa löysi.
Mikä lie härveli sekin.
Mamma ja Lara tulivat kotiin keskiyön jälkeen, ihan läpimärkinä.
Sinä yönä satoi ja tuuli kamalasti.