Omatoiminen sakemanni

Rouva "Minä-osaan-ulkoilla-ihan-itse"

MOSKU: - Pomo on noussut kuolleista. Joten me päästiin vihdoin pitkälle metsälenkille.
Ehdittiin juuri ja juuri kallioille niin Lara hävisi omille teille.
Kun se oli ollut poissa tunnin alkoi pomo hermostua. Se huuti ja vihelsi.

Yhtäkkiä hiljeni. Pomoa ei näkynyt missään. OLI JÄTTÄNYT MUT YKSIN METSÄÄN. Minä oikein hätäännyin.
Lähdin rämpimään takaisinpäin ja olin kuulevinani jonkun vihellyksen.
Sitten!
Sydän melkein pysähtyi!
Tunsin miten kaikki villat nousi pystyyn. Niskasta häntään asti!
Keskellä polkua seisoi ISO MUSTA SUSI.
Minä yritin näyttää yhtä isolta ja haukuinkin sille mutta se ei liikahtanutkaan. Tuijotti vaan.
Minä en tiennyt mitä tehdä.
Jos niitä oli monta. Iso lauma. En uskaltanut katsoa taakse.
Ehkä hiljaisuus merkitsi että ne oli vieneet pomon ja Pedron. Ja Laran.
Sitten kuulin puiden takaa: "No tulepahan nyt siitä".
Se oli pomon ääni.
Susi olikin PEDRO!!!!
Arvatkaa olinko iloinen????

Kannustava pomo ihmetteli miksi mun piti tulla vaikeimmasta kohdasta, kun olisin voinut juosta polkua pitkin.
"Olisit lattanut nenän alas ja seurannut jälkiä".
Paraskin sanomaan.
Löysikö muka Laran! No eipä ei! "Olisi laittanut nenän alas ja seurannut jälkiä!"

Mutta koko kotimatkan se vihelsi ja karjui niin että toisilta meni korvat lukkoon.
Ja sitten sille valkeni että Pedrokin oli hävinnyt.
Pedro oli lähtenyt Laran jäljille. En tiedä oliko se sitten hukannut ne vai oliko saanut Laralta kyytiä, mutta Pedro tuli meitä vastaan hiekkakuopalla. Ilman Laraa.

Kotona pomo jupisi jotain tukkirekoista ja liikenneonnettomuuksista. Välillä se oli vakuuttunut että Lara oli liftannut jonkun autoilijan kanssa vaikka minne. Se kun RAKASTAA autoilua JA ihmisiä.
Lopulta pomo soitti POLIISILLE.
Sillaikaa Lara koputti ulko-ovea muttei pomo mitään kuullut. Vasta kun me mentiin Pedron kanssa hakemaan sitä ovelle se huomasi Laran lasin läpi.
Ja se sai perkele TALIPALLON palkaksi. Samanlaisen ja samankokoisen kuin minä ja Pedro ja me oltiin sentään KILTTEJÄ.