Laajennettu fobia

POMO: Edelleen riippuvainen muiden tietokoneesta. Siksi paussi kirjoittamisessa.

Mosku on kehittänyt fobian.
Eräänä iltana - siitä on jo viikkoja - se säikytti melkein hengiltä pienen sammakon. Ja päinvastoin. Sammakko loikkasi toiseen suuntaan, Mosku toiseen. Mina nauroin...
(Miten muuten sammakko pystyykään hyppäämään niin korkeelle??)
No, tämän järisyttävän insidentin jälkeen herralle on kehittynyt jotain mitään voisi sanoa laajennetuksi sammakkofobiaksi. Nyt epäillään kaikkea. Viimeksi eilen illalla Virvikin lenkillä loikattiin - juu, MINÄ myös.

Perjantaina jätkää rokotettiin.
Painoa on 30,5 kiloa, totesin.

Nyt pystymme taas menemään hiekkakuopalle kun ei tarvii pelätä käärmeitä.
Torstaina iltapäivälenkillä jätkät löysi taas vanhan kamunsa - sen jättikokoisen rusakon. Minä seisoin hiljaa paikallani.
Ne onnistui saamaan kaverin ylös. Onhan se jo muodostunut rutiiniksi että sitä ajetaan takaa ainakin vähän aikaa, että jänis pysyy vetreänä.
Jänis tulee hirveetä vauhtiä rinnettä pitkin eikä huomaa minua kuin ihan viime tingassa. Kolari oli tosi lähellä.
Näen jo otsikot...
Tällä kertaa koirat tule takaisin hyvin nopeasti. Juu, Lara myös?
Tosin se sitten hetken päästä hävisi omille teille.
Me lähdettiin Moskun kanssa kotiin ja lady saapui myöhemmin, närkästyneen näköisenä, märkänä ja liejuisena:
- Et taaskaan odottanut minua-ilme naamassa.