Itsenäisesti

LARA: - Politiikka ei kuulu mun blogin aihepiiriin mutta nyt päätettiin pomon kanssa tehdä poikkeus itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Presidentti otti äsken kantaa Afganistanissa taistelevien suomalaispoikien psyykkiseen rasitukseen. Sotilaat ovat koulutettuja taistelemaan muita sotilaita vastaan, ei kuten Afganistanissa, "siviilejä" ja tunnistamatonta vihollista vastaan. Tarja pelkää suomalaissotilaiden henkisen hyvinvoinnin puolesta.
Tätä olisi ehkä pitänyt ajatella ennenkuin lähetettiin joukkoja, tässä tapauksessa Afganistaniin.
Missä Suomi/EU/USA aikoo löytää "perinteistä" sotaa jonne lähettää rauhanturvaajia tmv?
Nykysodat eivät ole, kuten sotafilosofi Clausewitz asian määrittelee, politiikan jatke toisin keinoin. Niitä eivät käy kaksi järjestäytynyttä valtiota, niissä ei sovelleta konventioita eikä yhteisesti sovittuja sääntöjä, sotilaat eivät ole selkeesti tunnistettavissa univormuissa. Ryhmät muodostavat keskinäisiä koalitioita sinne sun tänne, huomenna uudet.
Bosnian sota on tästä hyvä esimerkki.
Pomo, minä ja Mosku ollaan sitä mieltä että Suomen luonnollisesti tulee pysyä neutraalina, KAIKKIEN konfliktien ulkopuolella, mutta me ajatellaan myös niin että rauhanturvaajatehtäviin täytyy tulevaisuudessa suhtautua eritäin kriittisesti.

Siihen saa politiikka loppua.

Pomon intohimo on seurata pohjoismaisia uutisia. Nyt hän yrittää jopa oppia saamenkieltä uutisten avulla...
Äsken kateltiin Norrbottenin uutiset Ruotsin areenasta.

Arkeologit ovat tehneet uskomattoman löydön, jälkiä 11.000 vuotta vanhasta asutuksesta Pajalan seudulla Norrbottenissa. Nyt menee Norrbottenin historia uusiksi, ja taatusti myös Pohjoismaiden.
Vaude, sanon minä.

Aamulla Mosku käyttäytyi levottomasti.
Pomo oli päästänyt meidät aamupissalle ja meni takaisin petiin. Kaksi tuntia myöhemmin hän herää ja nousee aamupalalle.
Mosku piipittää ja ravaa eestaas ulkooven ja pomon väliä. Siinä vaiheessa pomo älyää ettei minua ole näkynyt. Ja aivan oikein.
Minä seison rappusilla.
KAKSI TUNTIA. TOISTAN. KAKSI TUNTIA sateessa.

Sydäntä lämmittää että edes joku on huolissaan mun hyvinvoinnista. Mosku oli NIIN helpottuneen näkönen kun valtasin sohvan eikä edes yrittänyt viedä minulta sisään tuomaani luuta.
On se kultainen.
Ja aika fiksu. Kun vielä pomo oppisi koirien kieltä!!!!! Tässä kohtaa ihmiset ovat harvinaisen...miten sanosin....hitaita....