PEDRON "PUUMERKKI"

LARA: tänään ei ole tarvinnut totella niin hirveästi, koska mammalla on ollut paljon töitä ja kiireitä. Se sijaan tehtiin yksi tosi pitkä kiva kävelylenkki ja monta lyhyempää.
PEDRO: Laralla on sitten helppoa kun se on tyttö. Se viis välittää reviirin rajoista ja niin tekee mammakin. Koko puumerkkausvastuu on minun harteilla. Silti mun reviirille tunki sellainen nuori pojankloppi, mun kokoinen mutta muuten suomenpystykorvan näköinen. Se kierteli täällä monta viikkoa. Mamma rupesi jopa puhumaan että sille pitäisi antaa ruokaa ja sitten pyydystää. Soitti jopa jollekin metsästysihmiselle ja kyseli loukkua. Mamma uskoo ettei tuolla koiralla ole ollenkaan omaa ihmistä. Sillä ei ollut kaulapantaa ja se oli hirmu varovainen. Yksi aamu se tuli meitä vastaan metsässä. Mamma päästi Laran irti koska luuli että minä rökitän sen jos se tulee lähelle. Pyh! Kun se näki Laran niskakarvat pystyssä se säikähti niin että laittoi ensin hännän koipien väliin ja otti sitten jalat alleen. Lara ei tietenkään voinut vastustaa vaan lähti perään. Sen jälkeen jätkää ei ole näkynyt meidän mailla.