Humalaisia, valkoisia koiria ja poliiseja

MOSKU: Mikä päivä!
Olin mamman kanssa kaupungilla treenamassa monta tuntia.
Siellä oli kamala ryysis. Jonkun pikkujoulun takia.
Se taitaa olla aika pieni tyyppi, koska minä en nähnyt sitä missäään.
Ekaksi käveltiin taas Citymarketin kortteliin, jossa oli pientä tottista, kuten istumista, maahanmenoa ja perusistuntaa.
Eiku, ensiksi oltiin torilla jossa näytin ihmisille kuinka hienosti osaan seurata.
Matkalla Citymarketiin päin meinasin polttaa nenäni sellaisen maaaarsalliin.

Koko ajan mammalta tippui autonavaimet maahan. Onneksi sillä on minut. Minä hain ne joka kerta. Jopa ilman pyyntöä.
Mamma oli niin onnellinen joka kerta.

Citymarketin ulkopuolella oli iso ukko joka huusi ja riehui kamalasti. Mamma lupasi etten minä tarvitse ihan vielä puolustaa häntä, vaan hän puolustaa minua. Se tyyppi tuli jo meitä kohti ja mamma oli lähellä antaa mun hihna yhdelle naiselle että hän vie minut turvaan. Se ukkeli katteli meitä vähän aikaa ja lähti sitten toiseen suuntaan.

Me jatkettiin Sokoksen p-alueen kautta Lundiin. Ihan totta. Mamma vei minut sisälle. Sinne mammonin pyhättöön.
Siellä käveltiin vähän aikaa ja ihmiset katteli ihmeissään, mutta kukaan ei inahtanutkaan. Sitten mentiin alakertaan ja mamma otti taas muutamia tottisliikkeitä.
Kun menin maaten yksi tyttö melkein astui mun HÄNNÄLLE. Eiks ihmiset näe mitään?

Jatkettiin sieltä kaupunginpuistoon. Matkalla törmäsin samojedipoikaan. Se sanoi että se on 4,5 kuukautta vanha ja minä kerroin että olen melkein samanikäinen. Sitten painittiin vähän mutta MUN mamma keskeytti koska se samojedi tuli niin likaiseksi mun Nelsonotteesta.
Olin just löytänyt mamman avaimet (taas kerran) siellä puistossa kun sinne kaartoi poliisiauto ja pysähtyi meidän kohdalla.
Ajattelin, että nyt meitä vierähän.
Osoittautui että mamma ja toinen poliisi on tuttuja keskenään ja ymmärsin että ne puhuivat meitien koirien yhteistreeneistä.
Se oli kiva poliisi. Se silitti, rapsutti ja kehui minua.

Yksi pikkupoika luuli minua poliisikoiraksi.
Mutta mamma pilasi pojan ilon. Kertoi etten ole.
Tyhmä mamma.
Poika olisi ollut niin onnellinen pienestä valkoisesta valheesta.
Minä yritin kyllä kertoa pojalle että mun isäni on ollut poliisikoira, mutta en tiedä ymmärsikö hän.