HEVOSADRESSI

Kuolaimettomat (bitless bridle) sallituiksi ratsastuskilpailuissa - adressi.
Löytyy TÄÄLTÄ jos haluat allekirjoittaa.

Valjakkokoirien salaisuus

Kuinka on mahdollista, että valjakkokoira pystyy juoksemaan 1.700 kilometriä 9 päivässä?
Eläinlääkäri Michael Davis on tutkinut Iditarodkoiria 10 vuoden aikana. Hän on ehkä löytänyt selityksen.

Rasituksessa lihassoluista vuotaa enzyymejä ja proteiinejä. Ihmisten solut toipuvat päivässä parissa, mutta seuraavalla juoksulenkillä solut alkavat vahingoittua taas. Sama tapahtuu valjakkokoirilla, mutta muutaman päivän treenin jälkeen vuoto loppuu. Koirien keho sopeutuu rasitukseen.
Linkki Live Sciencen artikkeliin

Hevosia vailla kotia

Orivedellä Mia-tallin omistaja kuoli. Hevoset menee teuraaksi jos kukaa ei huoli. Kaikki kilttejä ja terveitä amer.ven. lämminverisiä, osalla myös ratsastettu. Hinta nimellinen, 100-500 eur, hyvä koti pääasia, ei kiertoon. Kysy lisää Aarne Mäkelä 0400-511753

Yhteydet poikki...

LARA: mamma kävi eestaas Loviisassa perjantaina jä jätti minut lapsenvahdiksi.
Taisin ottaa pienet tirsat kun en yhtään huomannut että Mosku askarteli johtojen kanssa.
Ihan oikeesti!! MINÄ OLEN SYYTÖN !!!!!
Mamma oli irrottanut kaikki johdot. Modeemin johdot oli "piilotettu". (Onpa ihmisillä outo käsitys piilottamisesta. Kun MINÄ piilotan jotain kaivan sen maahan). Helpostihan Mosku ne löysi ja....eikun naps ja yhteydet maailmalle poikki.
Kun mamma tuli kotiin vastassa oli matto, tyyny sekä pieniä palasia erivärisiä johtoja.
Mosku oli levittänyt MINUN petini.

Moskun "treenit" jatkuvat. Nyt mamma on lisännyt komennon "HIER" luoksetuloon. Se menee tosi hienosti. Hienosti Mosku ottaa myös kontaktia sekä edessä istumisessa että sivulla istumisessa. Nämä treenatan klikkerin avulla.
Lauantaina Mosku "etsi" ensimmäisen haku-maalimiehensä pihalla. Ensin ukko oli "piilossa"puskan takana, sitten sitä laitettiin maastovärisen peitteen alle. Nätisti Mosku "etsi".
Sunnuntaina oltiin kaikki meidän takametsässä leikkimässä. Mosku "ajoi" ensimmäisen jäljen pihalla (3-4 m).
Joka päivä on "purutreenejä". Tähtäimenä on hyvä ja rauhallinen puruote...
Minä en kyllä kutsuisi noita juttuja reeneiksi. Ne ovat ohi ennenkuin ovat edes alkaneet.

Tänään Mosku pääsi taas mamman mukaan kaupungille. Mosku ei ole moksiskaan autoista, fillaristeista, melusta.
Kävivät entisessä työpaikassa jossa on hissi, liukkaat portaat ja paaaljon ihmisiä. Sitten mamma vei Moskun pankkiin - jonne ei saa viedä koiria.
Tämän jälkeen se nukkui autossa kun mamma kävi kaupassa.

Rohkea, hyvähermoinen ja fixu

MOSKU: mamma otti minut mukaan Loviisa-nimiseen paikkaan. Minulle pakattiin oikein oma kassi matkaa varten, siinä oli mun uusi valkoinen viltti, ruokaa, leikkikaluja.
Mamma vietti enemmän aikaa mun kanssa kuin siellä työpaikka-nimisessä paikassa.
Ensin mentiin kivaan puistoon jossa on paljon lintuja ja lampi. Sain tutkia paikkoja ihan rauhassa. Siinä vaiheessa kun taiteilin rantatörmäällä niin että olin pudota lampeen me mentiin pois. Sen takia että mamma ei halunnut että kastun läpimäräksi - vaikka tänään olikin 17-18 astetta lämmintä.
Otin tirsat ja sitten mentiin toiseen puistoon jossa kävin auttamassa kaksi tyyppiä jotka piilottivat kiviä maahan. Mamma sanoo että ne tekivät kivityksen.
Söin ruokani ja päälle nukuin pitkään autossa.

Sitten mentiin tosi jännään paikkaan nimeltä paloasema. Siellä tapasin monta kivaa ihmistä. Kaikki tykkäsivät minusta. Sain riehua paloautojen seassa autotallissa, jotta totun kaikenlaisiin hajuihin ja "ihme" paikkoihin. Mamma oli niin otettu kun en edes pelännyt kävellä sellaisella ritilälattialla. En myöskään yhtään välittänyt kovista äänistä.
Paloasemalla näin eka kertaa eläessäni liukkaat sisäraput.
No problem.
Alaspäin tullessa piti kyllä hetken miettiä tekniikkaa. Kokeilin hypätä, mutta totesin ettei se toimi. Pidin pienen miettimistauon ja silloin välähti miten tällaisissa rapuissa kävellään. Oli niin helppoa että juoksin takaisin ylös ja tulin uudelleen alas. Olenhan sentään treenannut meidän ulkoportaissa.
Palomestari oli että OOOH ja VAAUUH jne.
Tänään opin myös hyppäämään autoon.

Niille jotka ihmettelevät miten mamma uskaltaa viedä minua kaikenlaisiin paikkohin vaikka minua ei ole vielä rokotettu mamma käski sanoa että onhan ne muut koirat rokotettu...
Mamma pitää minun sosiaalistamisen niin tärkeänä ettei halua heittää neljä viikkoa hukkaan olemattoman sairastumisriskin takia. Eihän me sentään mennä mihinkään koirapuistoihin tai muuanne missä käy paljon koiria.
Nämä viikot ovat kuulemma elämäni tärkeimpiä.
Olenkin oppinut paljon asioita.
Tiedän nyt ettei sovi juosta vieraiden ihmisten perään.
Tiedän että mamman luvalla saa moikata ihmisiä. (Kaikki vastaantulijat haluavat paijata minua. Kiitos minun mamma on saanut monta uutta kaveria)
Mamma pitää minua irti mahdollisimman paljon. Jos ryntään vieraiden ihmisten luo hän lähtee kiitämään niin että tanner tömisee - poispäin minusta. Hän tietää että minä en jätä häntä.
Tiedän myös että kotona on muutama murikka sekä valkoisia ja mustia naruja joita minä en saa purra. Jos puren mamma päästää äänen joka kuulostaa eeeee-iiiiiii:ltä. Olen kuullut sen äänen vaan muutaman kerran sen jälkeen kun muutin pois äidin luota.
Mamma sanoo että minä olen rohkea, hyvähermoinen JA fixu.

Ei ole mitääään tekemistä!

MOSKU: tänään hyppäsin sängylle - melkein.

Mamma on tylsä. Hän on istunut koneen ääressä koko päivän. Lara loikoilee sängyllä ja näyttää hampaita minulle jos yritän pussata. Pedro on myös ollut huonolla tuulella. Mutta olen huomannut että kukaan ei koske kun päästän pitkän korkean C:n.
Vielä ovat ikkunat ja juomalasit ehjiä.
Aikani kuluksi olen tehnyt pientä uudelleensisustamista talossa. Olen vaihtanut kenkien paikkoja, laittanut mamman tohvelit paikkaan josta minä löydän ne varmasti, siirtänyt siivousvälineet keskelle lattiaa mamman iloksi, tampannut mattoja sisällä, ottanut käyttöön uusia pissapaikkoja ja tapellut mamman laamavillapaidan kanssa.

Sain oman keltaisen tennispallon.

Kaunis ja rohkea

LARA: meillä on hengenvaaralliset kellariraput. Minä ja Pedro osaamme kulkea niissä miten vaan.
Dali pelkäsi niitä kuollakseen eikä mennyt rohkea Mikki-koirakaan niissä.
MOSKU MENEE!
Mamma jätti sen yläkertaan aamulla kun hän meni suihkuun. Mosku istui ylätasanteella ja protestoi. Kun mamma tuli pois suihkusta Mosku tuli rapuissa vastaan!

Lara kellarirapuissa
















Mosku ja strassipanta (!)























-Eikä täällä saa edes pissiä rauhas?

Pedro leikkii tosi nätisti pennun kanssa.

Ekat "kaupunkitreenit"

MOSKU: opettelen klikkeriä joka päivä aterioinnin yhteydessä. Olen jo äkännyt että klik-ääni liittyy palkkaan.

Sitten me ollaan leikitty rättileikkiä sisällä ja ulkona. Minulla on kuulemma hirveän hieno puruote.
Tänään mamma otti minut mukaan kun menimme autolla kaupunkiin. En huutanut autossa.
Ekaksi käytiin eläintarvikekaupassa ostamassa minulle lelun ja pieniä palkkoja.
Minä yritin ottaa mukaan ison säkillisen porsaan-neniä mutta mamma ei antanut. Sitten näytin mun parhaan puruotteen. Siinä vaiheessa mamma sanoi että hienosti purtu, mutta että tässä menee raja. En saanut ensimmäistäkään nenää.

Kaupasta jatkettiin vielä kaupunkiin. Käytiin samassa puistossa jossa oltiin lauantaina. Nyt siellä oli paljon ihmisiä. Minulla oli kaksi harjoitusta a 10 sekunttia ruohikolla jonne ei saa viedä koiria (ei ole koirankakkaa josta minä voisin saada tartuntoja). Ekaksi oli "luoksetulo" jota minä hallitsen jo suvereenisesti. Sitten oli yksi sellainen harjoitus että minä olin irti. Kun lähdin juoksemaan yhden tädin perään mamma painui toiseen suuntaan. Sain ihan hiiiiiiiiiiirveeeesti kehuja kun käännyin ja tulin kutsusta mamman luo kovalla vauhdilla. Tämän jälken treenattiin puistopenkkiä. Minua väsytti joten lepäsin sylissä. Mamma nautti auringosta ja minä katselin naakkoja. Kotimatkalla nukahdin autoon.

Äsken leikin uudella ankalla. Löin pääni mamman kirjoituspöytään niin että soi. Mamma luuli että nyt minä en leiki ankalla enää ikinä. Olenhan minä nippanappa 9 viikkoa vanha mutta en minä tyhmä ole. En tietenkään luullut että ANKKA löi minua.
Öitä. Nyt otan iltatirsat että jaksan hepuloida klo 23.

Huikea pentu

Käykääpä ihmiset katselemassa Amnonin Killjoy Lev Praeetä, 3,5 kuukautta vanha tässä filmissä.

Blogiin lisätty linkki Amnonin Lev Praee-kenneliin ja International Working German Shepherd Dog Club IWGSDC:n sivuille.

Mamma väittää keksineensä mahapurujeni syyn...

Perkeleen häkki...

MOSKU: mamma laittoi taas siihen isoon häkkiin. Mukamas omaksi turvakseni sillaikaa kun Lara ja Pedro söi luita ulkopuolella. Oli minullakin jokin säälittävä luu mutta minä haluan syödä isojen kanssa isoja luita.
Vaadin päästä ulos!
HETIIII!

-Minä olen PAHA-MOSKU. Kyllä minä tällaisesta laatikosta lähden jos haluan...




































































































- En jaksa enää. Olen hiljaa.
Ai, nyt tulet avaamaan!

Pölynimuri - entä sitten...?

SYYTÖN. Putkessa näkyvät hampaanjäljet eivät ole minun tekemiä!


LARA: Eka pentuyö ohi ilman suurempata sodankäyntiä.
Pedro vietti yön jättijättihäkissä, minä sain sentään olla vapaasti - koska olen tervepäinen - ja pentu nukkui omalla punaisella villapetillään mamman sängyn vieressä. Sitä ei kuulemma opeteta nukkumaan sängyssä.

Aamulla Mosku sai tutustua Pedroonkin. Se tapahtui pihalla, kun mamma vei meidät kaikki aamupissille.
Alkuun Mosku oli aivan järkyttyneen näköinen, taisi siltä päästä pieni huutokin. Ymmärrän Moskua täysin. Pedro saa kenet vaan huutamaan.

Sitten meidät - siis minä ja Pedro - laitettiin siihen jättihäkkiin siksi aikaa kun mammalla ja pennulla oli aamun leikkihetki. Sitä pitää kuulemma nyt ekaksi opettaa tykkäämään KEHUISTA ja hakemaan kehuja !!!
Sic! (Nimensä se osaa jo)
Meillä opetetaan koiria jonkun ihmeen "positiivisen vahvistamisen" kautta, mammaa siteeratakseni. Mammalla on joku sellainen teoria että koirat (ja ihmisetkin) oppii 99 prosenttia asioista positiivisten kokemusten kautta. Kehuminen on myös ihmisten ja koirien välinen kommunikaatio. Meitä pitää kehua heti ja AINA kun teemme jonkun asian ihmisen mielestä oikein.
Sitten Moskulle tehtiin eka "luonnetesti". Pölynimuri.
Minä ja Pedro häviämme aina kun mamma ottaa sen esille. (Tykkään kyllä kun mamma imuroi MUN mahaa mutta tuo häärääminen pitkin laittioita on vähän häiritsevää)
Pentu ensin katseli ja tutkaili tuota pahaäänistä hirviötä ja meni sitten omalle makuupaikalle ihmettelemään. Ei tainnut pölynimuri tehdä suurtakaan vaikutusta tuohon pojaan.
Me sakemannit olemmekin aika kovia....
Minä kerroin Moskulle että se tulee vielä monesti ihmettelemään noiden ihmisten touhuja.

Mosku on muuten aikamoinen luonne. Eilen mamma laittoi sen hetkeksi siihen jättihäkkiin. Se sähläsi jaloissa kun mamma laittoi tulta keittiöhellaan ja mamma pelkäsi että se satuttaa itseään.
Me oltiin Pedron kanssa meidän puolella taloa mutta me kuultiin miten pentu raivosi häkissä.
Sillä on hirveät leuat. Mamma pelkäsi että sen maitohampaat lentää taivaan tuuliin kun se karjui ja repi häkin ovea.
Vau, sanon minä.

Pedro on kamalan kiinnostunut pennusta. Ei edes antaisi sen nukkua rauhassa.

walk in the park

Eka kävely Porvoon kaupunginpuistossa.
Siellä oli mukavaa toisin kuin Hesassa jossa mun pääni meni ihan sekaisin kaikista ihmisistä.

Junamatka meni tosi hyvin.
Tauolla pissittiin Nääsvilleläisten perongille.

Junassa oli kolme sileää kettuterrierikaveria, minua muutama viikko vanhempia.
Minä yritin syödä niiden ruoan.
Mamma tunsi omistajan. Hänkin on täältä Porvoon suunnalta.

Ennenkuin tultiin tänne mun uuteen kotiin poikettiin teellä ja sieltä tuotiin mukaan kaksi pelottavaa koiraa. Toinen on ihan musta ja muutenkin kummallisen näköinen. Toinen näyttää äidiltä.

Minun nimeksi tuli muuten Mosku.

Ja nyt menen nukkumaan. Olen aivan poikki.

Vaavoja tulossa

Lady, puhdas mutta paperiton harmaa sakemanni, odottaa pentuja.
Laskettu aika +- 7. lokakuuta. Luovutus viikolla 49, eli joulukuun alkupäivinä.
Isukki on Marnon Brandon (Felsenlands De Niro-Marnon Real Brandy).

Lisää tietoja pennuista Annalta GSM 040-589 3960.
Sekä emä että isukki ovat Porvoossa.



































Pariskunta kerjuulla

Karhulla korkean paikan kammo

Onneksi tämä nalle asustelee Jenkeissä.
Korkean paikan kammo iski eikä nalleparka uskaltanut kiivetä alas. Suomessa nalle olisi tuskin saanut nukutuspiikin pyllyynsä...

Linkki Aftonbladetin videopätkään

Odotuksen aika

LARA: täällä sen kun odotellaan.
Pedron kanssa odotellaan että päästään metsälenkille.
Mamma odottaa että flunssa hellittää. Se iski uudestaan sen jälkeen kun mamma kävi torstaina treeneissä "kokeilemassa" joko kunto kestää.
Ei kestänyt.
Lohdutukseksi - mikä sana- mamma osti itselleen Twinsin PINKIT 14 oz: n nyrkkeilyhanskat:









Jopa krav maga-äijät ihastui niihin....

Sitten täällä tietenkin odotellaan uutta pentua.
Mamma lähtee perjantaina yöjunalla Ouluun hakemaan sitä.
Pentu on Tiina & Ilkka Okkosen kasvattama.
Pennun isä on entinen poliisikoira, nykyisin vartijakoira Bacteroides Jyry. Jyrystä ja isännästä, Ilkka Okkosesta kuva TÄÄLLÄ

Kennel Jenidon kotisivuilla löytyy myös kuvia emästä Patesta (Comeback Pandora) sekä pennuista. Lisää pentukuvia Tiinan blogissa samassa osoitteessa.

Mamman"luontokuvia"

Pentu-uutisia

LARA: Ei mahapuruja. Vielä.

Mamma suunnittelee meille ulkotarhaa.
Sellaista elementtitarhaa jota on helppo siirtää ja helppo suurentaa.
Tarhaa kuulemma tarvitaan minulle ja Pedrolle, koska kohta meille tulee uusi pentu.
Sen verran mamma on suostunut kertomaan, että pentu on suomalaiselta kasvattajalta, että se on sakemanni ja uros. Onneksi, sanon minä. Ei yhtään Pedroa lisää.

Ruoanvaihtopäivä!!

LARA: Mamma päätti kokeilla Mera dogin ruokaa meille. Nyt on kokeiltavana 7 kilon pussi Preference-ruokaa, eli normaali ylläpitosafka. Proteiinejä 22.5 %, rasvaa 13 %.
Eka ateria oli fifty-fifty Jahti & Vahti Energyä ja Mera dogia.

Se on sitten mamman syy jos joudun juoksemaan ulkona yöllä!

Tässä linkki Meradogin sivuille

Ei mitään uutta

LARA: Mamma kaivautui vihdoin sängystä sen taudin jälkeen.
Ei voi väittää että hän olisi kaunis näky.
Onneksi oli aika pimeätä kun lähdettiin iltalenkille. Käytiin oikein Porvoossa. Meidän vanhalla pururadalla.

Me huusimme autossa sekä meno- että paluumatkan. Äiskäkin huusi. Meille.

Siinäpä tärkeimmät.

Käykää katsomassa mamman suosikki-alaska-kuvaajan kuvia jos ei ole parempaa tekemistä. John Gomesin kuvat löytyvät täältä.

Flunssa iski

LARA: mamma on ollut kipeänä kotona keskiviikosta saakka. Me ollaan Pedron kanssa yritetty lohdutella ja lämmitellä. Jostain syystä mamma ei ole kovin myötämielinen.
Tänään meidät laitettiin pihalle muutamaksi tunniksi kun oli niin kesäinen sää.
Tylsää.

Meitin rintamalta ei siis mitään järisyttävää.

Hesarin kuukausiliitteessä on kiva juttu sukulaisistamme, susista. Tai oikeastaan susitutkija Seppo Ronkaisesta. Tässä linkki juttuun ja hellyyttävään videofilmipätkään kun Ronkainen ulvoo sudenpennut paikalle.