POJAT ON POIKIA MUTTA PUUDELI ON PETO

KLIKKA KUVAT SUUREMMAKSI

ULKOILUPÄIVÄ

KYLLÄ SE VIELÄ VANHALTA SUJUU, OJAN YLITTÄMINEN! (klikkaa kuvat suuremmaksi)

MARIMEKKOTAIVAS

Metsäjätkät

KLIKKAA KUVAT SUUREMMAKSI

Suden jälki....

MOSKU: Eikös ole minulla komea jälki? Uskokaa tai älkää, mutta tuo isompi kuuluu minulle, pienet ovat PEDRON!!!
Naapurit luulee varmaankin suden tekemäksi kun näkevät.
Pomo on luvannut lisätä efektiä menemällä yöllä pihalle ulvomaan.

Leppoisa joulu

MOSKU: ollaan vietetty leppoisa joulu.
Pomo alkaa pikkuhiljaa palautua. Eilen sille valkeni ettei se ollutkaan mikään tavallinen mahatauti ja muu flunssa. Se on sairastanut jotain rokkoa. Ihmekö se on vieläkin täynnä pilkkuja.
Se syytti meidät yhdessä vaiheessa. Sanoin että me ollaan tartutettu siihen kapi!!!!

Tänään oli tosi hieno päivä. Vähän aurinkoa ja -5 astetta.
Käytiin metsässä.
Minä plutasin.
Luulin että joku on rakentanut sillan ojan yli.
Niin luuli muuten Pedrokin.
Se meni läpi komean paukkeen säestyksellä.

Että pomo on nauranut.
Ha haaa...

Aamiainen

MOSKU: -Aamiainen syöty ja luettu. Menee nopeammin kun yhdistää ne. Sitä paitsi minulla on kovin kipeät kulmahampaat juuri nyt, joten sellainen pehmeänsitkeä mössö on eetvarttia.
Pedro sanoo että näytän hailta. Niilläkin on monta hammaskerrosta. No. Minulla ei ole kuin neljä kulmahammasta. Ylhäällä, siis!!

Pomon kanssa on muuten keskusteltu aika paljon viime aikoina.
Tänään se haki minut kielletyltä takapihalta jonne menin keskustelemaan naapurityttöjen kanssa. Pomo karjui muutaman kerran ja jukoliste, tulikin sitten yksyllättäen hakemaan kun en totellut. Siinä se seisoi fikkari kädessä, otti minut niskanahasta ja sitten minua vietiin. Että nolotti. Pitikin noiden noutajanaisten nähden...
Noh, minähän juoksin takaisin takapihalle (mukamas "räksyttämään"). En kuitenkaan uskaltanut jäädä flirttailemaan kun pomo ulvoi rappusilla.
Se on loppujen lopuksi niin vähään tyytyväinen. Nytkin sain hirveesti kehuja kun tulin pois!

Lara on kertonut että tässä talossa vallitsee sellainen sääntö, että AINA kun koira tule pomon kutsusta se saa kehuja/palkkaa.
Pomo ei ymmärrä yhtään sellaista koirahuumoria kuin ota-kiinni-jos-saat. Se saattaa silloin jopa jättää ulos sateeseen. Niin kävi Farille kun se oli 9 kk vanha eikä halunnut antaa aamulla kiinni. Fari oli sileäkarvainen saluki eikä se viihtynyt kylmässä sateessa jossa se joutui seisomaan tunnin. Mutta antoipa kuulemma sen jälkeen kiinni. Aina.
Ken ei valu pomon luokse käskystä, joutuu haetuksi eikä se ole kivaa, ei. Näissä tilanteissa ihmisellä on näkymätön käsi. Vaikka olet kakskyt metriä ihmisestä se pystyy napauttamaan. En tiedä millä, eikä tiedä toisetkaan.
Pedro veikkaa että niskaan tulee autonavaimia.
Laralla on sellainen teoria että ilma on sakeana taluttimia.
Joskus saan ehkä nähdä. Kerron sitten.

Tänään oli eka keittiökoulutus yli viikkoon: Nouto/luoksetulo
Sain tylyn kouluarvosanan: 5-, skaalalla 4-10.
Omasta mielestäni olin tosi luova, keksin ihan omia kuvioitakin.

Kaikkein eniten mun tekisi mieli purra ja leikkiä taisteluleikkejä.
Mutta kun ei pysty.
Perkeleen kulmahampaat, sanon.

Paranemaan päin

LARA: -Mamma taitaa olla paranemaan päin.
Tänään hän jo imuroi lattioita. Hän aloitti keittiöstä. Mosku meni sen jälkeen keittiöön, otti joukon kirjeitä apupöydältä ja rupesi silppuamaan ne.
Keittiöstä kulki paperisilppuvana olohuoneen lattialle. Jota oli just imuroitu.
Mamma tuli imurin kanssa makuuhuoneesta ja näki Moskun touhut.
Se kun ei ole vielä tajunnut että mamman huumori on kortilla siivouspäivinä, saatikka flunssaisena siivouspäivänä.
Mamma karjui kuin hinaaja.
Minä yritin parhaani mukaan sulautua sohvaa suojaavaan valkopohjaiseen, merihenkiseen lakanaan ja onnistuin ilmeisestikin aika hyvin koska mamma ei huomannut minua.

Onneksi päästiin sitten metsään juoksemaan.
Pomo otti kiikarit mukaan ja tiiraili lintuja sillaikaa kun me juostiin.

Kuokkavieraana palokunnan luona

MOSKU: Viime lauantaina mamma vei minut palokunnan harjoittelualueelle Suomenkylän VPK:n konttiharjoitukseen. Se oli tosi mahtava juttu. Minustakin tulee isona palomies. Ne on kovia poikia ne.
Ne sytytti lastulevyjä palamaan kontissa ja menivät sitten sisään!
Palomiehillä täytyy olla teflonturkki koska kaikki tulivat ehjinä ulos.
Minä en tällä kertaa päässyt mukaan konttiin. Pitää käydä savusukelluskurssi ja pärjätä monessa testissä ensin.
Ehkä mamma vie minua kurseille?

Ekassa kuvassa kuunnellaan Kennun käskynjakoa.
Ennenkuin palomiehet sytytti kontin mamma laittoi maalimiehen piiloon sinne.
Se on sellainen kiva pikkupoika nimeltäään Luukas.
Minä hain ensin kontin alta ja vierestä - jossa muuten kyti entiset tuhkat. Oli oikea katastrofitunnelma sanoo mamma.
Sitten mamma lähetti minut konttiin (lattia oli toki ihan kylmä, mutta penteleen nokinen). Bongasin Luukaksen heti.
Ennen konttitreeniä oli muutama tavallinen pisto.
Sitten lepäsin autossa savun yläpuolella. Tauon jälkeen sain riehua Luukaksen kanssa.
Kotimatkalla poikettiin ressujen joulutulilla jossa juoksin Alin kanssa. Ali sammutti yhdet maarsallit ja sillä on vieläkin mahakarvat ihan steariinissa.
Ali on labradorinoutaja, minua muutama kuukausi vanhempi.

Illalla mamma kuukahti johonkin tautiin. Se oksensi 16 tuntia.
Se on maannut sängyssä koko viikon, ei ole jaksanut valittaa edes.
Vähän välillä se on laittanut tikun kainaloon. Keskiviikkona se tikku kertoi ilmeisesti hyviä uutisia.
Mutta sitten häneen kylkeen iski kamala lihaskramppi nestehukan takia. Mamma yritti tankata nesteitä ja perjantaina kramppi hellitti.
Tuohon tautiin liittyy myös suorasuuntaustykkiammuntoja. Varsinkin öisin.
Ekana yönä erehdyin nukkumaan omalla paikalla sängyn jalkopäässä, tuulen alapuolella niin sanotusti.
Mamma oli popsinut jotain mustaa ruutia.
Jokaisen sarjan jälkeen pyysin että mamma korjaa koordinaatit mutta mamma ei ymmärtänyt mun voihkintaa.

Seuraavana päivänä minulla oli maha sekaisin (livahdettiin pihalta Pedron kanssa ja Pedro näytti minulle ihanan raadon metsässä)
Illalla mamma syötti minullekin mustaa ruutia.
Mamma paukutteli totuttuun tapaan koko yön, mutta tällä kertaa minä ammuin takaisin.
Lara on pysynyt visusti tämän konfliktin ulkopuolella. Se on viettänyt yönsä omassa kopassaan.

Minä olen parhaan kykyni mukaan yrittänyt lohduttaa mammaa. Olen vienyt hänelle sänkyyn kenkiä, tohveleita, likaisia paitoja, kaikennäköisiä sukkia ja jopa polttopuita kun häntä niin paleli.

Vie minut ulos!

Armfelt

MOSKU: Saanko esitellä? Tuttavani skyenterrieri Yardican Armfelt. Lapsena. Ei siis sätkyn saanut karkeakarvainen mäyräkoira.
Gustaf on tosi hieno ja sillä on jo paljon palkintoja ja vissiin ainakin yksi sertti. Muun muassa vuosi sitten se oli pentujen ROP messarissa. Ensi lauantaina se on taas siellä. Pidämme peukkuja. (Kuva: omistaja Hanna Stringer, Loviisa)

Olisi kiva saada Lev Praee-pentu Suomeen

Kyselin Amnonilta mitä hihaa hän käyttää tässä pätkässä.
Aikuisten, kuuluu vastaus!!
Että silleen.

Eikä pikkupennulla voi olla kuin yksi maalimies kuulemma...

Amnon Ben Itzhakin kasvatti Killjoy Lev Praee on tässä videossa peräti 3,5 kuukautta vanha!



Milloinka saataisiin Amnonilta pentu Suomeen?

Kennelin uusin pentue i. Blek e. Urina kuvattuna kun pennut ovat noin 2,5 kk.

http://www.dogtv.co.il/tv115.htm

Lev Praee-kennelin www-osoite löytyy palkissa.

Leikkipäivä

MOSKU: käytiin leikkimässä koulutuskentällä.
Olen saanut valtava määrä uusia hampaita joita on kiva käyttää.

Kentällä oli pirun kylmä tuuli. Eikä ensimmäistä koiraa - paitsi tietysti minä.
Tänään tuli muutama lumihiutalekin. Pakkasta on 1-2 astetta joten lumi on pysynyt maassa.

Kamala määrä uusia hampaita...

MOSKU:Huh, mikä päivä!
Aamulla mentiin sinne leikkimieliseen kisaan.
Minulla oli parina Jukka ja Jukan Lara-snagu.
Mamma otti minut suoraan autosta kentälle, eikä tajunnut että minun piti tutkia maastoa pikkutarkasti ennenkuin voin ryhtyä töihin. Kävi kuitenkin mammaa sääliksi sen verran että päätin näyttää osaamiseni pienen ylipuhumisen jälkeen.
Oltiin kyllä sitä ennen oltu kävelyllä. Tavattiin ISOA, siis IIISOOOOOA, englannin mastiffia jonka kanssa juttelin. Se pyysi minut kaveriksi kävelylenkille ja me vietiin ihmisemme lenkille jokirannalle. Minä en voinut mennä kovin kauas kun oli se kisa.
"Kisassa" me tehtiin pieni seuraaminen, istumista ja maahanmenoa,ampumista, ihmisryhmää, noutoa ja pientä ryömimistä. Luoksetulossa tein taas uuden maailmanennätyksen. Ja pysähdyin seinään. (mamma ei väistänyt...)
Sain palkkoja aivan kamalasti. Jopa siitä melkein täyskaadosta.

Minun ei tarvinnut maata paikallani kuin muutaman hetken sillaikaa kun Lara teki oman kuviokelluntansa, sen jälkeen mamma leikki mun kanssa palloleikkiä.
Kentällä toimin parhaiten kun palkkana on pallo. Olen tosi vietikäs, sanoo mamma. En tiedä mitä tarkoittaa, tiedän vaan että tykkään jahdata kaikkea liikkuvaa.
Mutta tykkään myös namipaloista. Välillä sainkin niitä palkaksi, välillä narupallon.

Kävin kisan jälkeen lepäämässä autossa aika kauan ja sen jälkeen mamma piilotti leluja sinne tänne. Löysin ne helposti enkä häiriintynyt muista koirista. Enkä mennyt häiritsemään niitä.

Käytiin ostamassa minulle uuden pehmeämmän pallon.
Minulla irtoaa hampaita edelleen enkä oikein tykkää pureskella kovia juttuja.
Ensi kerralla - varmaankin huomenna - kun mennään kentälle mun ei tarvitse tehdä muuta kuin leikkiä palloleikkejä.

KUVIA LINNANJUHLISTA

LARA: pääsimme livahtamaan Linnan juhliin.
Tätä ette näe telkkarista! Klikkaa!

Skunkki

LARA: Alamme kohta viettämään itsenäisyyspäivää. (= mamma syö jotain hyvää ja katselee sitten DVD:nä Tuntematon sotilas-filmin.)

Äsken käytiin kaikki pitkällä metsälenkillä. Saatiin muutaman tunnin verran AURINKOA. Metsässä oli ihanaa. Maa on jäässä kun on pieni pakkanen. Minä innostuin oikein riehumaan. Pitää näyttää esimerkkiä nuorimmille.

Hiekkakuopan jänis on nyt vitivalkoinen. Se käppäili pellolla ja jopa mamma näki sen. Maa EI ole valkoinen.

Mosku on keksinyt oivan puolustuskeinon.
Aamutoimien jälkeen mamma meni takasin sänkyyn pötköttämään ja Pedro meni mukaan. Ja Mosku. Se veti taas pienet steppitanssit mamman ja Pedron päällä kunnes Pedrolta meni hermot. Pikkujätkä joutui puhutteluun. Mutta Mosku heittäytyi selälleen, kiljui kuin susi ja teki skunkit = tyhjensi anaalirauhaset.
Pedron ilme oli näkemisen arvoinen!
Puhuttelukin loppui kuin seinään.

Huomenna mamma ja Mosku lähtevät johonkin leikkimieliseen tottiskisaan!

Iltakoulu

MOSKU: Iltakoulu loppu tältä päivältä (!).
Hinkattiin ryömimistä. Alan päästä jyvälle, mutta kyllä tuntuu pöllöltä tuommonen liike.
Seuraaminen ("fuss") menee tosi nätisti - ne muutamat askeleet mitä me tehdään. Kouluarvosana 8,5.
Perusistunta ("fuss") on oikein hieno. Kouluarvosana 9-.
Istuminen makuuasennosta on vaikea. Mutta äkkäsin senkin muutaman toiston jälkeen. Tätä liikettä tehtiin tänään eka kerta ikinä. Siitä tuli palkaksi tämän illan suurin potti.

Ihan uusi juttu on sukkapallo.
Mun pitää nyt opiskella sitä.
Se toimii hakupalkkana sitten joskus. Idea lyhykäisyydessä on se, että haku = saaliin etsiminen, sukkapallo = saalis = viettipäämärä.
Sukkapallolla elvistellään ja viedään sitten jossain vaiheessa laumanjohtajalla = mammalle joka jakaa saaliin mun kanssa = makupala.

Tätä palkkausta käyttävät mm hollantilaiset.
Etu = ei ole kyllääntyvä vietti. Eli koira jaksaa työskennellä pitkäkestoisesti.

Kaupunkikävely

MOSKU: tänään käytiin porukalla kaupungilla kävelemässä. Täällä maalla on säkkipimeää. Yleensä se ei estä mammaa viemästä meitä metsään, mutta nyt siellä on kuulemma myös liian märkää.

Mamma on huonolla tuulella. Eikä se yhtään parantunut kun Pedro vinkui ja haukkui autossa.
En ymmärrä miksi mamma tyytyi vaan uhkailemaan. Olisi laittanut jätkän kävelemään vaan. Kotiin ei ole kuin 17 kilsaa.

Nyt minulla on ryömimiskoulutusta. Sen jälkeen saadaan iltapala. Toivottavasti.

Uusi aine lukujärjestykseen

MOSKU: tänään tuli uusi aine lukujärjestykseen: hyppy.
Ensin kuitenkin hinkattiin ryömimistä.
Pienen mietintätauon jälkeen hiffasin että minun mitää päästä namipalan luo nousematta pystyyn. Ei mun tarvinnut muuta kuin vähän venytellä ja KLIK.
Hyppykin on sellaista lapsellista.
Hyllypaperirulla viritettiin kahden tuolin väliin, korkeudelle josta kävelen yli. Joka kerta kun tein hyppyä muistuttavan liikkeen sain palkkaa.
Lopuksi oli esineen etsintää.
Mamma oli omasta mielestä piilottanut esineet tosi hyvin.
Löysin kaikki kolme kahdessa sekunnissa.
Ulkona on kamala sää. Sataa, sataa, sataa ja sataa.

Korvat eteenpäin taita!

MOSKU: tänään aloitettiin uuden liikkeen harjoittelu.
-Ei, se ei ole korvalehtien eteenpäin taittaminen käskystä. Vaan ryömiminen.
En ole ollenkaan jyvällä.
Mutta nouto alkaa olla viimeistä myöten valmis. Osaan pitää kapulaa nätisti kunnes tulee luovutuskomento ja asentokin alkaa olla hanskassa.
Sitten me ollaan treenattu esiden etsintää - ollaan pysytty keittiössä. Me tehdään siten, että vien esineen mammalle heti kun löydän sen. Luovutusasento on vapaa kunhan tulen nopeasti mamman luo. IPORissa tämä ilmaisutapa on sallittu.
Minusta esine-etsintä on huippukivaa.
Sitten kun tämä kuvio on hanskassa me ruvetaan treenaamaan muiden ihmisten esineillä.
Mamma pyytää vieraita ihmisiä "hajustamaan" esineet. Tai sitten hän pyytää vieraita ihmisiä lainaamaan jotain esineitä. On tärkeetä että vieras laittaa esineen minigrip-pussiin ettei esineeseen tartu mamman haju.

Paikallaolo pitenee päivä päivältä.
Olen yrittänyt nousta ennenkuin komento tulee, mutta se johtaa vaan siihen että palkantulo viivästyy. Ja palkka on useimmiten aamu-, iltäpäivä- tai iltaruoka. Sitä ei viitsi odottaa turhan kauan.

Istua maltan jo tosi hyvin. Mamma laittoi kerran mut istumaan, unohti vapauttaa, meni keittiökaapille ja rapisteli siellä KAUAN, kääntyi ja huomasi että minä istua käkötin samassa paikassa edelleen. Mammalle tuli KIIRE etsiä klikkeri ja jättipalkkka.

Sunnuntaina mennään mukaan leikkimieliseen tottiskisaan. Jos keli sallii.
Taidan pistää hulinaksi - ettei maine kärsi.

Suojelun maailmanmestari Kimmo (Bacteroides Xabarovsk) lähti kapula suussa viipottamaan kentältä ekoissa kisoissa. Täytyy yltää vähintään samaan. Suku velvoittaa.