LARA: muistatteko nämä Ladyn ja Ludden pennut ? Alhaalla yksi niistä, 7 kk vanhana. Kuka uskoisi että sakemanni-isovillakoira-greyhound näyttää tällaiselta. Mamma kuvasi nokialla, ja se näkyy. Oma kamera rikki edelleen
Nero
LARA: tänään on 34 päivää Iditarod-lähtöön, kertoo mamma. Hän sai just iditarodpostia jossa on kuvakoosteen linkki. jos haluat katsella millaiselta näyttää iditarodreitin varrella käy katsomassa täällä.
ja sitten voit huviksesi käydä katsomassa kauniita ahaltec-hevosia. plus 1 keskiaasian paimenkoiraa..
LARA; mammalla on aikaa surffailla netissä nyt kun hän on sairaslomalla. tätä youtubepätkää sinunkin on pakko katsoa. alussa on kaikenlaista hupaisaa, sitten on aivan uskomaton skeittaava bulldogi
lara: mamma tuli eilen kotiin harvinaisen myöhään ja oli vähän kummallinen. sitten selvisi että häneltä on joku luu katkipoikki. minä en oikein ymmärrä. minä luulin että luut on jotain aivan muuta. mamman rikkoutuneella luulla on oikein oma nimi; joku solusluu tai solisluu. tänään mamma on ollut kotona harvinaisen vaisuna. ei mene sinne työhön-nimiseen paikkaan pitkään, pitkään aikaan kuulemma.
LARA: mamma odottaa Yukon Questiä ja Iditarodia kuin kuuta nousevaa. Yukon Questin lähtö on lauantaina 9. helmikuuta. Tänä vuonna lähtö tapahtuu Alaskan Fairbanksista. Iditarod vuorostaan alkaa lauantaina 3. maaliskuuta. Tänä vuonna ajetaan pohjoista reittiä. Ja Lance Mackey osallistuu molempiin!
Alaskahullut - ja miksei myös muut - voi katsella nättejä alaskakuvia tässä. Kuvaaja on joku A.K. John
Keskiaasianpaimenkoirapoika syntynyt 9.11.07. Lupaava pentu, hyvistä vanhemmista. Ei typistetty. Kaipaa kotia jossa se saa vartioida pihaa/eläimiä. Paperit on. Kasv. Seppo Ranta, Kennel Indzhi, Vaskio. Myös muutama työlinjainen keskarivauva vapaana (korvat&häntä typistetty). Kuva: Tomi
LARA: tänään mamma laittoi taas meidät vetämään. Mutta toisin kuin toissapäivänä keli oli oikein hyvä. Me juostiin semmonen vajaa puoli tuntia. Palkinnoksi mamma päästi meidät metsään metsästämään. Pedro huusi kuin susi emmekä tietenkään saaneet kiinni sitä jänistä!
LARA: Tänään korkattiin ajokausi. Keli on ihmeen tahmea vaikka mittari näyttää -5. Tehtiin semmoinen parin kilometrin koeajelu. Mammakin oli ihan hikinen.
Mickey-koira muutti tänään uuteen, ihanaan kotiin.
Kiitos kaikille Mickeystä kiinnostuneille.
Mickey, on noin 3 v leikattu uros, joka tarvitsee kipeästi uuden kodin.
Lisää kuvia ja tietoja löytyy alempana blogissa: 1.1.08., 27.12., 25.12., 24.12., 20.12., 17.12., 10.12., 5.12., 1.12., 28.11., 26.11., 25.11., 21.11. ja 18.11.
Soita Carola 040 575 0532, jos haluat tietää enemmän Mickeystä.
IMI: Minä. Ja se kuuluisa hiekkakuoppa.
Hiekkakuopalla
Minä kauniina! (Ja joku roska keskellä naamaa...)
Niin nopea ettei edes kamera pysy mukana!
Löydä Pedro!
Tästä mamma tykkää!
Mamman amaryllis
IMI: mamma otti minut mukaan kylälle tänään. Sain uuden koiraystävän. Se on tyttö ja hänen nimensä on Lady. Osasin äidin yllätykseksi käyttäytyä nätisti. Itse asiassa se tyttö pomotti minua. Se oli hirmu mustasukkainen omasta mammastaan. Vahti jopa MINUN mammaa, eikä päästänyt minua lähellekään. Muuten oikein mukava.
Klikkeritreenit keittiössä jatkuu. Istuminen menee jo oikein hyvin. Nyt harjoitellaan maahanmenoa komennosta. Kontaktitreenejä on tosi paljon. Ne me tehdään nyt perusasennossa. Seiso-komentoa harjoitellaan matkalla hiekkakuopalle. Palkinnoksi mamma päästää minut irti. Mutta vaatii että minä "pyydän lupaa". Sic! Pakkohan on "pyytää", muuten me seistään siinä seuraavaan aamuun saakka, ehkä kauemminkin.
LARA: Tänään tehtiin vain lyhyt hiekkakuoppalenkki. Kamala ilma. Sataa ja tuulee. Mamma kävi Hesassa Nadjan ja Chrisin luona. Kuvassa heidän tyttökani!
IMI: mamma oli tehnyt uuden jäljen minulle (lue päivän aikaisempi juttu). Jäljen päässä oli muhkea peuranluu. Mamma sanoo että saan leikkiä metsästävää sutta. Minusta on ihan kohtuullista että kunnon työstä tulee kunnon palkka. Minä jäljestin sen kolme ja puoli tuntia vanhan jäljen uudelleen, nimittäin. Mamma oli kyllä tehnyt "apujäljen", sellaisen 20 minuuttia vanhan, mutta en minä tarvinnut mitään lapsellista apujälkeä. Mamma oli niin otettu, niin otettu ja kehui minua taas NIIIN fiksuksi.
LARA: mamman kanssa paria tuntia metsässä. Ei tietoakaan lumesta. Ulkona viisi plussa-astetta.
Pedrosta tulossa oikea jälkikoira. Mamma oli tehnyt Imille jäljen hiekkakuopan ympärille. Ajettuaan sen Imin kanssa mamma laittoi meidät samalle jäljelle. Pedro ajoi tuoreemman jäljen, minä vanhemman. Pedro ajoi tosi hyvin ja nopeasti, nopeammin kuin minä. Mutta minä löysin Imin jättämän juustopalasen!
IMI: mamma teki tosi pitkän jäljen: hiekkakuopan läpi pituussuunnassa ja ylös etelärinteelle. Siitä tuli varmaan 500 metriä. Matkalle mamma oli jättänyt juustopaloja, mutta minä en äkännyt niitä. Sitten löysin kun mamma osoitti ne minulle. Muuten mamma kehui minua lupaavaksi jälkikoiraksi. Kohta mennään ajamaan uusi jälki ja katotaan olenko oppinut mitään. Kuulemma.
LARA: joulupusuja kaikille: omille pennuille, Mandin ja Sampon pennuille sekä Chilin, Maisan ja Sasun pennuille, Onnimannille, Mokalle, Boalle, Ludden ja Ladyn pennuille, Sasun ja Uunon kohta 10-vuotiaalle veljelle Lakulle sinne Saimaan rannalle, Gunillalle ja Trållelle Ruotsiin, kaikille pelastuskoirakavereille ja heidän ohjaajille, Latun Reijolle, Bacteroides-jengille sekä Silverille, Pirrelle,Tomille ja Gillan isälle.
PEDRO: minä haluan toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta mun kasvattajalle Maaritille Tammelaan, äidille ja isukille, Leehylle Tel Aviviin, kaikille sukulaisille ympäri maapalloa sekä sille valkoiselle (!) jänikselle meidän takametsässä.
IMI: Minäkin toivotan kaikille kivoille ihmisille Hyvää Joulua. Ja sille valkoiselle jänikselle meidän metsässä toivotan Onnellista Uutta Vuotta. Se olin minä joka ajoi sinua takaa toissa päivänä. En minä tosissani ollut. Jatketaan treenejä kun nähdään. (Mutta varo tuota mustaa villakoiraa. Se haastaa leikkiä tosissaan....)
LARA: nyt kun Imi oppi istumaan käskystä mamma opettaa sille "keittiöseuraamista". Äkkiä se äkkäsi senkin jutun - juuston voimalla.
Se on lihonnut kilon meillä ollessa. Kuukausi sitten se painoi 24 kiloa, nyt se painaa 25 kiloa. Vaikka se näyttää laihtuneen. Mutta sille on tullut lihaksia hirveästi. Eilen se kiskoi mammaa alas rappusia. Vahva se on kuin mikä.
Lara: tänään Mickey sai tehosterokotuksensa. Sen lisäksi lääkäri laittoi sille tunnistus-chipsin nahan alle. Nyt se on valmis lähtemään maailmalle, sanoo mamma.
Minulle mamma suuttui ihan oikeasti tänään. Minä muka "hävisin" lenkillä nyt illalla, enkä kuulemma tullut kun mamma kailotti mun perään kitarisat punaisina.
Kun minä sitten tulin kauheella kiireellä ja väsyneenä mamma kehtasikin kopauttaa taskulampulla! Ei ole mamma koskaan aiemmin polttanut käämit mulle tuolla lailla. Täytyy vissiin totella vähän aikaa.
LARA: ollaan syöty hirvenluita niin että maha soi. Mamma sanoi konfiskeeraavansa niitä. En tiedä mitä tuommonen sana merkitsee. Mutta ne luut ovat nyt pannuhuoneessa! Sinne minä en pääse koska ovessa ei ole kahvaa.
Imin tottistreenit jatkuu. Mamma opettaa sitä klikkerillä. Täytyy myöntää että jätkä on tosi fiksu. Mamma kutsuu sitä koirakoiraksi. Koirakoiria oli kauan kauan sitten kun äiskä oli pieni. Pedro sanoo että ne oli susia joista me koirat sitten synnyimme...
LARA: taas se kiltti setä toi meille hirvenluita. Tässä mamman kuvakooste minusta, Pedrosta ja Imistä.
Pedron tyylinäyte
Toiset saa syödä sängyssä!!!LARA: mamma on hinkannut istumista Imin kanssa tasan kaksi viikkoa. Tänään se sitten suostui istumaan komennosta makkaran voimalla! Sic !
Mamma vei meidät hiekkakuopan takana olevalle koooorkealle kalliolle juoksemaan tänään.
Minäkin innostuin leikkimään 
Mamma sai joltain kiltiltä ihmiseltä ison kasan hirvenluita. Niitä me ollaan syöty viimeisinä päivinä. Maha toimii ainakin...
LARA: mamma käy joka viikko jossain ihme "treeneissä". Tänään hän toi tuommosen merkin ja on nyt niin pollea. Pedro osaa lukea mitä tekstissä sanotaan. Heprea on sen toinen kotikieli. Pedro kertoo että tuossa lapussa lukee että mamma puolustaa meitä Imiltä...
MICKEY är en 3-årig blandraspojke som har bytt hem åtskilliga gånger. Nu letar han efter ett bestående hem hos någon som har tid för honom. Han gillar människor, gör inte illa fastän han är ensam hemma och älskar att åka bil. Också i bilen kan han föra sig.
Mickey "innehåller" förmodlingen staffordshire bullterrier och schäfer. Han har kort päls och han är cirka 50 cm över manken. Vågen visar 24 kilo. Han är kastrerad för en dryg månad sedan. Han har fått de vanliga vaccinen nyligen och ska vaccineras på nytt om några veckor. Avmaskad är han också. Han ska registreras i kennelförbundets x-register och så ska han få ett chips under skinnet. Efter det går det att alltid identifiera honom.
Till lynnet är han väldigt "staffi". Han har svårt med andra hanar och han gillar att jaga husets chinchillor. Katter och Mickey går inte alls ihop. Envis kan han också vara. Han har exempelvis bestämt sig för att han minsann inte sitter på kommando.
Mickey går riktigt nätt i koppel, men mest gillar han när han får springa lös i skogen. Skäller gör han knappast alls.
Du som önskar en trevlig och vänlig hund som sällskap, och som tycker om att vistas mycket ute, här får du en fin kompis. Mickey finns nu i Borgå. Mera info CAROLA 040 575 0532
PEDRO: Mickey oli tänään tosi tilanteen eessä, kun mamma joutui pölynimurin hyökkäyksen kohteeksi...Pölynimuri jäi henkiin.
Minä sain ylös jäniksen hiekkakuopalla aamulla. Mamma sanoi että se oli hyvää harjoitusta meille kun minä ja Lara juostiin rinteitä ylös-alas jäniksen perässä. Kävi sitten sääliksi jänistä emmekä viittineet ottaa sitä kiinni.
Ulkona sataa kaatamalla. Onneksi ei tarvitse mennä harjoituksiin tänään.
LARA: mamma kävi tänään ELMA-messuilla. Siellä hän tapasi tämän iloisen laaman. Sen nimi on Gilgamesch ja se asuu Ylitalon tilalla Hattulassa.
Maanantaina mun uusi mamma vei minut kaupunkiin. Siellä käytiin ensin eläinlääkärillä joka pisti minua niskaan. Mamma sanoo sitä joksikin rokokooksi tai jotain sellaista. Sen jälkeen me mentiin Kevätkumpuun. Siellä törmättiin ihan oikeaan staffiin. Se murisi minulle ja minä murisin takaisin. Mammat pälättivät jotain meistä hiiirmu kauan. Sitten me tehtiin ihana pitkä kävelylenkki mamman kanssa.
Me mennään sinne eläinlääkäriin uudestaan kuukauden kuluttua. Silloin minua pistetään taas. Kaiken lisäksi mamma uhkaa laittaa chipsin mun nahan alle! Väittää että sitten minut tunnistaa jos häviän. Ja ihan varmasti kaikki tunnistaa minut jos mulla on joku juusto-sipsi niskassa!!
"Mikki"
LARA: tänään oli kivaa lenkillä. Ensin katseltiin hevosia, sitten kiivettiin meidän korkealle kalliolle. Minä lähdin tutkimaan yhtä mielenkiintoista hajua ja mamma karjui kuin hyeena mun perään!
Pedro yritti maastoutua ettei häntä huomattaisi, mutta mamma pilasi aina sen yritykset ja otti risut pois.
Tulomatkalla nähtiin kahta peuraa. Me seistiin tuulen alla, ihan hiljaa ja ne huomasi meidät vasta kun ne oli sellainen 30 metriä meistä. Itse asiassa minä mokasin ja liikahdin.
Mamman piti ottaa oikea kamera mukaan, mutta se jäi taas kotiin. Kännykällä mamma sai tällaisen säälittävän kuvan ennenkuin kortti oli täynnä.
Naapurin Cosmos
LARA: kaikkien ihmisten pitäisi katsoa tätä videopätkää pitbull terriereistä. Katsokaa, ja voikaa pahoin.
LARA: talvi tuli ja mamma vaihtoi talvirenkaat automme alle. Me toimimme työjohtajina mutta mamma käski meidän olee hiljaa.
Illalla mamma alkoi valittaa että on huono olo. Sanoi että niskaa ja selkää särkee. Sitten häntä alkoi paleltaa. Kun lämmin glögi ei auttanut hän alkoi lämmittää hellaa ja nyt täällä on kuumaa kuin r----n helvetissä. Mutta mamma ei valita kylmyyttä.
Ulkona on -4.
PEDRO: Hui. Nuo kaksi laumanvartijaa asuu ihan meidän naapurissa. Mamma kertoo että ne ovat keskiaasian paimenkoiria ja kuvaa niitä "tiukoiksi". Muistuttaa miten minun kävi silloin kerran Kervätkummun koira-aitauksessa kun siellä oli ne pyreneitten koirat. Nämä kaksi kuulemma popsivat minut suuhunsa jos käyn "ryppyilemässä". Ne pärjää jopa susille. Näistä näkee että ne ovat oikeita työkoiria koska niiltä on typistetty sekä korvat että häntä ettei ole ulokkeita joista sudet saa otteen.
Jos haluat tietää enemmän rodusta vilkaise tätä juttua
Mikäli taas haluat tietää enemmän vaihtoehtoisesta hevostenkoulutuksesta vilkaisepa Alexander Nevzorovista kertovaa youtubepätkää ja hänen kotisivuja
Päivän linkki tässä: lentopallopuudeli!
PEDRO: tänään oli parturipäivä! Naamaa on ajettu ja tukkaa revitty. Mamma sai päähänsä "avata" mun tukkani. Sitten piti vielä ottaa kuvakin. Onneksi mamma unohti kynnet...
Tänään ei ollut treenejä. Lohjalla on kaupunkiottelu tänä viikonloppuna, nimittäin. Toivottavasti voitto tulee Porvooseen tänä vuonna.
Eilen me muuten karattiin mammalta metsässä. Tällä kertaa minä en edes eksynyt.
Mamma toi työt kotiinLARA: oli taas hakutreenit Kaffebergintiellä. Minulla oli yksi maalimies, joka löytyi helposti vaikka olikin mennyt tosi pitkälle. Mammalta tuli kehuja.
Pedro harjoitteli mukavia taas tänään. Kolme maalimiestä laitettiin todella syvälle. Pedro sai katsella kun ne meni. Eikä tarvinnut edes haukkua että sai palkkaa!
Lähti ihme kyllä ripeästi joka pistoon. Mamma on oppinut miten sitä rauhoitetaan välillä.
LARA: Tällaisen tarinan mamma löysi jostain sieltä koneelta jonka ääressä hän nytkin istuu kirjoittamassa kun minä sanelen. Tuo estrelanvuoristopaimenkoira josta tarina kertoo kuuluu laumanvartijoihin. Niiden kuuluu vartioida laumaansa muun muassa susilta.
Susilauma raateli metsästyskoiran kuoliaaksi perjantain ja lauantain välisenä yönä Kurussa Pirkanmaalla. Kurun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jari Hemminki kertoo,
että 75-kiloinen Estrelanvuoristopaimenkoira oli yön aikana hävinnyt omakotitalon pihasta. Lauantaina aamulla paikallinen hirviporukka järjesti etsinnät, ja pahoin raadeltu koira löydettiin sadan metrin päästä sen kotitalosta.
- Ei ollut koirasta kuin luut jäljellä, kertoo paikalla käynyt Hemminki.
Kurulaisperhe on järkyttynyt tapahtuneesta. 9-vuotias koira oli kuin perheenjäsen. Lauantaina löydettiin talon läheltä useamman suden jälkiä. Hemminki arvioi, että liikkeellä on ollut kolmen suden lauma. Hemminki kertoo, että päästäkseen vuoristopaimenkoiran kimppuun susien on täytynyt kulkea usean talon pihapiirin läpi. Paikka, jossa koira on raadeltu, sijaitsee harvaanasutulla alueella. Hemmingin mukaan se ei ole kovin kaukana Ikaalisten Karpanperästä, jossa susi tappoi koiran viime viikonloppuna.
Aamulehti kertoi viime maanantaina susilauman tappamaksi joutuneesta norjanharmaahirvikoira Lulusta. Hirvimetsällä ollut koira raadeltiin viime sunnuntaina keskellä päivää. Hemmingin mukaan on hyvin mahdollista, että Kurun tapauksessa kyse on
samoista susista. Hemminki kertoo, että viime talvena Kurussa tehtiin useita
jälkihavaintoja susista. Se on sen sijaan hänen mukaansa yllättävää, että susi hakee koiran pihasta. (Aamulehti 20.10.2007)
Minulle ja Pedrolle mamma kertoi tällaisen tarinan.
Uskaltaakohan enää illalla mennä ulos pissalle ilman mammaa? :
80-luvun alkupuolella kun aloitin toimittajana Porvoossa sattui 5 kilometriä täältä Ylikestä vastaavanlainen tapaus. Susi kävi keskellä päivää hakemassa beaglen talon pihasta. Kaiken lisäksi tapauksen näki kaksi rakennusmiestä. Miehet tekivät kattotöitä viereisellä pihalla ja luulivat ensin suden koiraksi. Susi tuli muina miehinä metsästä, nappasi beaglen suuhunsa ja vei metsään. Kävin silloisen luonnonhistorian museon johtajan kanssa (Raimo Luoma) tutkimassa paikkoja. Löysimme koiran kaulapannan jäänteet ja vähän karvatupsuja metsästä vain muutaman sadan metrin päästä talosta. Ilmeisesti susi oli ollut todella nälkäinen ehkä sairaskin.
Sen koommin siitä ei sitten kuultu.
Koristetyyny, lammas
APU ILLIAPU
LARA: nyt meillä on ikioma huone. Mamma laittoi sen kuntoon viime lauantaina. Tänään se vihittiin käyttöön. Juhlan kunniaksi syötiin muhkeat luut. Kuvassa minä syön sivistyneesti sohvassa, Pedro vähemmän sivistyneesti...
Eilen oltiin treeneissä pitkästä aikaa. Minulla oli pitkä rata ja yksi maalimies. Minusta se meni hyvin mutta mamma väittää että olisin voinut haukkua paremmin. Sic.
Pedrolla oli jokin simppeli motivaatioharjoitus. Sen ei tarvinnut tehdä kuin kolme hyvää ja iloista lähtöä.
LARA: Mikään i onnistu.
Tänään meidän piti mennä piiiitkälle lenkille. Ja mentiinkin.
Sitten alkoi satamaan. Oikein kaatamalla. Seistiin ensin joidenkin onnettomien pikkupuiden alla, mutta eihän ne estäneet meitä kastumasta. Sitten juostiin kiitolaukkaa kotiin. Minä olin läpimärkä, mutta onneksi mamma ei huomannut kun kuivasin itseäni hänen sängyssä. Siellä on valkoinen villainen peitto joka imee kivasti vettä.
Dali-pentu on ollut tuhma. Tai sanoisinko tyhmä. Vaikka minä sanoin että pyöräilijöitä voi ajaa takaa harjoittelumielessä, muttei pyydystää oikeesti, se idiootti meni puremaan jotain pikkutyttöä. Että minua pännii tuommonen kakara. Isäänsä tullut!
Tänään Pedro on ollut itsekin oikein machomiessika.
Mamma voisi myydä se jonnekin kauas!
