Joku tuijottaa pimeässä

MOSKU: Ulkona on pimeätä ja tuulee mutta me lähdettiin tallilenkille. Mamma, joka on sokea kuin lepakko pimeässä, kiinnitti lampun päähänsä.
Minä sain juosta vapaana sen jälkeen kun oltiin ylitetty maantie.
Peltojen kohdalla Lara nostaa korvat ja karvat ja tuijottaa pimeään. Mamma kääntää lamppunsa samaan suuntaan. 50-60 metrin päässä meitä tuijottaa kuusi silmää!!
Me oltiin tuulen alla ja pellolta kantautui kummallinen haju. Minua rupesi pelottamaan ja menin mamman luokse, mutta olin ihan hiljaa kuten muutkin.
Mamma katteli niitä silmiä ja sanoi että nyt hän ymmärtää ihmisiä jotka kertovat että ne ovat nähneet miten sudet tarkkailee heitä pimeässä. Nuo kuusi silmää eivät liikkuneet mihinkään vaikka mamma karjasi niille.
Ne peurat varmaan neuvotteli keskenään siitä mitä ne näki. Hevosia ne ovat varmaan nähneet, lenkkeilijöitä ja marjanpoimioita myös mutta eivät varmaan kolme loistavaa koiraa ja yksi loistava kaksijalkainen.
Meillä oli kaikilla heijastimet.
Kotimatkalla kävelin mamman vierellä kunnes tultiin takaisin tutulle maantielle.

Hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä osaamista

MOSKU: mamma oli olevinaan kotona koko viikon, mutta enimmäkseen hän on istunut puhelimessa ja koneen äärellä hoitamassa jotain asioita.
Minun keittiökoulu jatkuu. Osaan jo maahanmenon ilman apuliikettä = ymmärrän platz-komennon.
Seuraaminen = fuss on vaiheessa. Hinkataan edelleen sitä että istun vierellä, otan kontaktia, saan palkan, mamma ottaa askeleen eteenpäin, minä seuraan & istahdan, saan palkan. Sekin menee melkein ilman apuliikettä.
Sitten hiotaan pelkää kontaktia. Minä istun mamman edessä ja pidän kontaktin vaikka mamma pelleilee.
Irti= loss on vaiheessa. Sitten kun osaan sen kunnolla, opetteleen esineen luovuttamisen nätisti. Sen jälkeen on tuominen = apport melkein kasassa.
Sitten me painitaan ja riehutaan paljon. Siis mamman kanssa. Minulla on kaikenlaisia pehmoleluja, naruleluja, palloja ja riepuja.

Olen myös oppinut tyhmiä asioita. Kuulemma. Kuten turhan haukkumisen. Pedro opetti sen minulle!
Pedro on myös opettanut miten koirat leikkii ota-kiinni-jos-saat. Mamma ei yhtään tykkää siitä. Tässä talossa kuulemma HÄN laatii leikkien säännöt eivätkä koirat...

Äsken löysin mamman hirvenluupiilon. Luut ovat kuivumassa ulkorakennuksessa. Yritin kaivautua sinne, mutta luulen että mamma huomasi. Tuli komento tulla sisään.

Laran maha meni ruikulle kun syötiin niitä luita. Se juoksi vessassa ainakin kuusi kertaa yössä. Eilen se paastoi. Ja Pedro myös.
Aamulla heräsin kummalliseen ääneen. Pelotti ja piti murista vähän. Sitten mamma kertoi että se ääni tuli Pedron mahasta.

Eka rokotus

MOSKU: olin eka kertaa eläinlääkärissä täällä Porvoossa. Siellä oli kivaa, sain paljon namia. En edes huomannut että joku pisti minua niskaan.
Kävin myös vaa´alla. Paino on n 11,5 kiloa nyt kun olen tasan 3 kk vanha.
Akat leikkasivat kynnet minulta! Mamma piti kiinni, toinen leikkasi ja kolmas syötti minulle namipaloja!!! Säilyi sentään jonkunasteinen katu-uskottavuus, kun tarvittiin noin monta pitämään minua. Mä oon aika paha.
Sitten käytiin ostamassa minulle ikioma narupallo, pieni noutokapula ja Top Caniksen venyvä hihna. Mamma osti myös uudet jälkikapulat. Ne minä saan jakaa Laran ja Pedron kanssa.
Tehtiin kävelylenkki Kevätkummun koirapuiston läheisyydessä ja otettiin vähän tottista. Sitten sain riehua. Kun väsähdin mamma kantoi sylissä vähän matkaa. Tai oikeastaan olkapäällä kuin papukaijaa. Sekin on kuulemma treeniä. Mitä treeniä, sitä en tiedä.
Söin elämäni ensimmäisen siankorvan autossa sillaikaa kun mamma kävi kahvilla.

Seuraava rokotus on 12. marraskuuta. Silloin minulle laitetaan myös siru, mikäli mun rekkarini on tullut kennelliitosta.

Uusi solmio

MOSKU:minulla on uusi Top Canis-solmio. Ensimmäinen ikioma. Tähän asti olen kulkenut jonkun Chilipuudelin punaisessa strassipannassa!!!
Tämä on nätti ja kaiken lisäksi turvallinen koska siinä on renkaita soljen molemmin puolin johon saa hihnan lukon kiinni. Vaikka solki menisikin rikki hihnan lukko pitää pannan kiinni eikä minulle saatu haaveria.
Kuvan mattokin OLI uusi ja olisin voinut jättää stailauksen väliin, väittää mamma.
Itselleen hän osti tänään jättikokoisen kameralaukun johon minäkin mahdun. Laukku asuu ylä-ylä-ylähyllyllä jostain syystä.
Uutta oli tänään sekin että kävin eka kertaa Maarin koulutuskentällä. Sain "treenata" yhdessä isojen koirien kanssa!
Otettiin samat jutut kuin kotonakin: luoksetulo, kontakti, istuminen ja maahanmeno.
Sitten ilmoitin noille isoille jätkille kuka minä oikeasti olen.
Mamma sanoo sitä rähjäämiseksi.

Päivällä pääsin mamman matkaan kaupunkiin. Käveltiin pieni pissalenkki Kevätkummussa. Siellä tutustuin beagleen. Jostain ilmestyi sitten kummallisen näköinen vaalea koira. Se oli niin oudon näköinen että minulta pääsi huuto. Se oli kultainen noutaja ja herttainen se olikin. Me painittiin kolmistaan sillaikaa kun omistajat pälätti. Beaglenomistaja oli entinen sakemannimies ja sakemannituomari joten mammalla ja ukolla riitti juttua !

Eilen oli hieno päivä ja mamma teki minulle pari jälkeä pihalle. Tykkään jäljistä koska niissä löytyy makkaraa ja muuta hyvää.
Illalla mamma yritti leikata mun kynnet.
Ja mun kynsiä kun EI LEIKATA.
Ottelu päättyi 5-5. Tänään mamma sitten pääsi salakavalasti leikkaamaan takatassujen kynnet. No, se ei tule tapahtumaan uudestaan.

Olut panee janottamaan..

Mosku löysi TYHJÄN olutpurkin....

Variaatioita putkiteemasta

Pedron ja Moskun mattopaini

Nukkumatin luona

Sakemannipentuja. Luovutus marraskuun viimeisellä viikolla. Info: Anna GSM 040 5893960
Katso myös tätä blogia 3. lokakuuta

Hiekkakuopalla

LARA: käytiin leikkimässä hiekkakuopassa illansuussa.
Mamma on allapäin. Hänen enonsa kuoli eilen.
Mosku yritti piristää mammaa joka eilen istui puhelimessa iltamyöhään. Mosku raahasi pölynimurin ja polttopuukassin keittiöstä olohuoneeseen. Kun mamma ei huomannut mitään, se toi vaatteita ja kivoja lehtiä. Nekään eivät tehonneet. Mamma jatkoi puhelimessa puhumista. Lopuksi Mosku toi kenkiä ja sukkia ja kun nekään eivät tepsineet se rupesi silppuamaan polttopuita. Täällä oli hurjan näköistä kun Anna tuli käymään.
Pennuista on uusia kuvia mutta ne tulee blogiin huomenna. Tai joku muu päivä.

Pentu!

LARA: Mosku on ihan kamala riehumaan. Minulle se murisi ja näytti maitohampaat kun kuritin sitä sen jälkeen kun se upotti hampaat mun korvaan.
Kohta vetoan EU-tuomioistumeen. Ensin on tuo Pedro, nyt vielä PENTU!
(Kieltämättä se oli huvittavan näköinen kun se irvisti minulle, nenä ryppyisenä..)

Mamma kehuu että se on niin fiksu, niin fiksu.
Se yhdistää jo käsimerkin ja maahanmenon ja osaa perusasennon yhtä hienosti kuin MINÄ!!!!!
Se osaa jo seurata kun mamma ottaa pari askelta ja istahtaa heti kun hän pysähtyy. No. Käyttää mamma sentään nameja että saa sen pysymään vierellään. Mutta silti. Kohta se osaa tottiksen paremmin kuin minä.

Mamman pikku apulainen

Vaikea siivota kun pölynimuri aina tarttua johonkin ...

Moskun esikoulu

Moskun esikoulussa maahanmeno on edennyt niin pitkälle että Mosku osaa jo mennä maahan nyrkki maassa-merkistä. Nyrkissä on namit. Heti kun pentu on menossa oikella tavalla maahan, tulee "Klik" ja palkka (kun teen treenit tällä tavalla pentu ei voi mennä väärin maahan, eli pääsen palkkaamaan joka kerta mitä pidän tosi tärkeänä kun kaveri on vasta 10 viikkoa vanha). Tällä tavalla se oppii oikean maahanmenon heti alusta. Ei siis harjoitella istunnan kautta.
Maahanmeno menee jo tosi nopeasti vaikka takana on vain kolmen päivän harjoitus ja 5-10 toistoa päivässä. Tässä vaiheessa komento ei tärkeä. Kun pentu yhdistää nyrkin ja liikkeen otan komennon mukaan. Nyrkki häviää kuviosta kun oletan että pentu hahmottaa koko jutun.
Kun liike on mennyt kaaliin voi vanhemmalla koiralla vaihdella palkkaa (klikkeri, pallo, riepu, pelkkä nami)
Keittiössä ollaan tehty myös pientä "seuraamista". Sitä harjoitellaan siten että lähdetään hyvästä perusasennosta - kannattaa opettaa heti - sen jälkeen yksi askel eteenpäin ja pysähdys. Pidän pennun oikeassa paikassa namin avulla. Se tiesi heti että pysähdyksestä pitää istua joten "klik" ja palkka tulee tosi nopeasti. En käytä mitään komentoa.
Aina välillä otetaan "hier" -komento että sekin pysyy mielessä. Tätä liikettä treenataan ulkonakin. Noin 1-3 krt päivässä. Ongelma liikkeessä on että pentu on niin pieni. Eli pitää avittaa että asento on oikea.
Omaan asentoon pitää myös kiinnittää PALJON huomiota.
Sitten treenataan tietysti paljon kontaktinottoa. Sekin klikkerillä.

Ja tietysti VAIN YKSI LIIKE per treeni!!!!!!

Sakemannipentuja

Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Ladyn ja Mambon pennut ovat syntyneet.

Klo 19.45 mennessä: syntynyt 4 tyttöä (2 mustaa, 2 harmaata) , 2 poikaa (yksi vaalean harmaa, yksi tummanharmaa). Kuvassa pojat ovat ne kaksi oikealla olevat.

Klo 16.20 syntynyt: 3 tyttöä ja yksi poika. Tytöissä 2 harmaata, yksi tumma.
Pennut luovutetaan 8-viikkoisina viikolla 48, eli marraskuun viimeisellä viikolla.
Pennut ovat paperittomia.
Isä Marnon Brandon (Felsenlands de Niro-Marnon Real Brandy)
Vanhemmista kuvia alempana (17. syyskuuta).
Pennut ovat Porvoossa.

Lisää infoa: Anna 040-589 39 60
anna.backman(at)gmail.com

Sateinen päivä....

LARA: vaihteeksi sataa kaatamalla.
Pedro ja Mosku keskittyy riehumiseen.
Nyt minä en ole turvassa edes sängyssä.Mosku hyppää helposti tänne.
Se menee jopa kellarin rappuja aika sujuvasti!
Ritilärappuja se ei kuitenkaan suostunut menemään eilen kun se oli taas kaupungilla "harjoittelemassa".

Tottiksessa istuminen menee heittämällä. Kontaktinottaminenkin onnistuu tosi hyvin.
Luoksetulon se osaa istunnan kanssa.
Nyt opetellaan seuraaminen eli "fuss"
sivulla istunnan kautta. Seuraaminen on istumista liikkeellä-periaatteella.
Paikkallaolo eli "platz" on tehty yhden kerran. Keittiössä.
Myös esineen luovutus kuuluu koulutusohjelmaan. Osa keittiötottista sekin.
















-Voi hyvänen aika noita miehiä! Ei yhtään tapoja!

Digitalikoira, ja vähän hevosista

LARA: Nyt Moskulla on sitten virallinen nimi. Se on Jenidon Digital.

Lisää hevosasiaa. Tässä The Path of the Horse-traileri ja linkki Stormy Mayhin

Töissä taas

MOSKU: mamman kanssa työkeikalla. Se tekee jotain juttua metsästäjistä. Mamma jutteli ja minä leikin keppien ja käpyjen kanssa ja läträsin vesilätäköissä.

Kennelliitto on vihdoin rekisteröinyt minua ja siskoni. Me ollaan Jenidon D-pentue.
Poikien nimet ovat Detektiv, Doktor, Digital ja Dunkel. Minä olen joko Digital tai Dunkel.
Tytöt ovat Dankbar, Dasitzen, Debit, Disko, Du ja Duft.
Isä on Bacteroides Jyry ja äiti Comeback Pandora.

HEVOSADRESSI

Kuolaimettomat (bitless bridle) sallituiksi ratsastuskilpailuissa - adressi.
Löytyy TÄÄLTÄ jos haluat allekirjoittaa.

Valjakkokoirien salaisuus

Kuinka on mahdollista, että valjakkokoira pystyy juoksemaan 1.700 kilometriä 9 päivässä?
Eläinlääkäri Michael Davis on tutkinut Iditarodkoiria 10 vuoden aikana. Hän on ehkä löytänyt selityksen.

Rasituksessa lihassoluista vuotaa enzyymejä ja proteiinejä. Ihmisten solut toipuvat päivässä parissa, mutta seuraavalla juoksulenkillä solut alkavat vahingoittua taas. Sama tapahtuu valjakkokoirilla, mutta muutaman päivän treenin jälkeen vuoto loppuu. Koirien keho sopeutuu rasitukseen.
Linkki Live Sciencen artikkeliin

Hevosia vailla kotia

Orivedellä Mia-tallin omistaja kuoli. Hevoset menee teuraaksi jos kukaa ei huoli. Kaikki kilttejä ja terveitä amer.ven. lämminverisiä, osalla myös ratsastettu. Hinta nimellinen, 100-500 eur, hyvä koti pääasia, ei kiertoon. Kysy lisää Aarne Mäkelä 0400-511753

Yhteydet poikki...

LARA: mamma kävi eestaas Loviisassa perjantaina jä jätti minut lapsenvahdiksi.
Taisin ottaa pienet tirsat kun en yhtään huomannut että Mosku askarteli johtojen kanssa.
Ihan oikeesti!! MINÄ OLEN SYYTÖN !!!!!
Mamma oli irrottanut kaikki johdot. Modeemin johdot oli "piilotettu". (Onpa ihmisillä outo käsitys piilottamisesta. Kun MINÄ piilotan jotain kaivan sen maahan). Helpostihan Mosku ne löysi ja....eikun naps ja yhteydet maailmalle poikki.
Kun mamma tuli kotiin vastassa oli matto, tyyny sekä pieniä palasia erivärisiä johtoja.
Mosku oli levittänyt MINUN petini.

Moskun "treenit" jatkuvat. Nyt mamma on lisännyt komennon "HIER" luoksetuloon. Se menee tosi hienosti. Hienosti Mosku ottaa myös kontaktia sekä edessä istumisessa että sivulla istumisessa. Nämä treenatan klikkerin avulla.
Lauantaina Mosku "etsi" ensimmäisen haku-maalimiehensä pihalla. Ensin ukko oli "piilossa"puskan takana, sitten sitä laitettiin maastovärisen peitteen alle. Nätisti Mosku "etsi".
Sunnuntaina oltiin kaikki meidän takametsässä leikkimässä. Mosku "ajoi" ensimmäisen jäljen pihalla (3-4 m).
Joka päivä on "purutreenejä". Tähtäimenä on hyvä ja rauhallinen puruote...
Minä en kyllä kutsuisi noita juttuja reeneiksi. Ne ovat ohi ennenkuin ovat edes alkaneet.

Tänään Mosku pääsi taas mamman mukaan kaupungille. Mosku ei ole moksiskaan autoista, fillaristeista, melusta.
Kävivät entisessä työpaikassa jossa on hissi, liukkaat portaat ja paaaljon ihmisiä. Sitten mamma vei Moskun pankkiin - jonne ei saa viedä koiria.
Tämän jälkeen se nukkui autossa kun mamma kävi kaupassa.

Rohkea, hyvähermoinen ja fixu

MOSKU: mamma otti minut mukaan Loviisa-nimiseen paikkaan. Minulle pakattiin oikein oma kassi matkaa varten, siinä oli mun uusi valkoinen viltti, ruokaa, leikkikaluja.
Mamma vietti enemmän aikaa mun kanssa kuin siellä työpaikka-nimisessä paikassa.
Ensin mentiin kivaan puistoon jossa on paljon lintuja ja lampi. Sain tutkia paikkoja ihan rauhassa. Siinä vaiheessa kun taiteilin rantatörmäällä niin että olin pudota lampeen me mentiin pois. Sen takia että mamma ei halunnut että kastun läpimäräksi - vaikka tänään olikin 17-18 astetta lämmintä.
Otin tirsat ja sitten mentiin toiseen puistoon jossa kävin auttamassa kaksi tyyppiä jotka piilottivat kiviä maahan. Mamma sanoo että ne tekivät kivityksen.
Söin ruokani ja päälle nukuin pitkään autossa.

Sitten mentiin tosi jännään paikkaan nimeltä paloasema. Siellä tapasin monta kivaa ihmistä. Kaikki tykkäsivät minusta. Sain riehua paloautojen seassa autotallissa, jotta totun kaikenlaisiin hajuihin ja "ihme" paikkoihin. Mamma oli niin otettu kun en edes pelännyt kävellä sellaisella ritilälattialla. En myöskään yhtään välittänyt kovista äänistä.
Paloasemalla näin eka kertaa eläessäni liukkaat sisäraput.
No problem.
Alaspäin tullessa piti kyllä hetken miettiä tekniikkaa. Kokeilin hypätä, mutta totesin ettei se toimi. Pidin pienen miettimistauon ja silloin välähti miten tällaisissa rapuissa kävellään. Oli niin helppoa että juoksin takaisin ylös ja tulin uudelleen alas. Olenhan sentään treenannut meidän ulkoportaissa.
Palomestari oli että OOOH ja VAAUUH jne.
Tänään opin myös hyppäämään autoon.

Niille jotka ihmettelevät miten mamma uskaltaa viedä minua kaikenlaisiin paikkohin vaikka minua ei ole vielä rokotettu mamma käski sanoa että onhan ne muut koirat rokotettu...
Mamma pitää minun sosiaalistamisen niin tärkeänä ettei halua heittää neljä viikkoa hukkaan olemattoman sairastumisriskin takia. Eihän me sentään mennä mihinkään koirapuistoihin tai muuanne missä käy paljon koiria.
Nämä viikot ovat kuulemma elämäni tärkeimpiä.
Olenkin oppinut paljon asioita.
Tiedän nyt ettei sovi juosta vieraiden ihmisten perään.
Tiedän että mamman luvalla saa moikata ihmisiä. (Kaikki vastaantulijat haluavat paijata minua. Kiitos minun mamma on saanut monta uutta kaveria)
Mamma pitää minua irti mahdollisimman paljon. Jos ryntään vieraiden ihmisten luo hän lähtee kiitämään niin että tanner tömisee - poispäin minusta. Hän tietää että minä en jätä häntä.
Tiedän myös että kotona on muutama murikka sekä valkoisia ja mustia naruja joita minä en saa purra. Jos puren mamma päästää äänen joka kuulostaa eeeee-iiiiiii:ltä. Olen kuullut sen äänen vaan muutaman kerran sen jälkeen kun muutin pois äidin luota.
Mamma sanoo että minä olen rohkea, hyvähermoinen JA fixu.

Ei ole mitääään tekemistä!

MOSKU: tänään hyppäsin sängylle - melkein.

Mamma on tylsä. Hän on istunut koneen ääressä koko päivän. Lara loikoilee sängyllä ja näyttää hampaita minulle jos yritän pussata. Pedro on myös ollut huonolla tuulella. Mutta olen huomannut että kukaan ei koske kun päästän pitkän korkean C:n.
Vielä ovat ikkunat ja juomalasit ehjiä.
Aikani kuluksi olen tehnyt pientä uudelleensisustamista talossa. Olen vaihtanut kenkien paikkoja, laittanut mamman tohvelit paikkaan josta minä löydän ne varmasti, siirtänyt siivousvälineet keskelle lattiaa mamman iloksi, tampannut mattoja sisällä, ottanut käyttöön uusia pissapaikkoja ja tapellut mamman laamavillapaidan kanssa.

Sain oman keltaisen tennispallon.

Kaunis ja rohkea

LARA: meillä on hengenvaaralliset kellariraput. Minä ja Pedro osaamme kulkea niissä miten vaan.
Dali pelkäsi niitä kuollakseen eikä mennyt rohkea Mikki-koirakaan niissä.
MOSKU MENEE!
Mamma jätti sen yläkertaan aamulla kun hän meni suihkuun. Mosku istui ylätasanteella ja protestoi. Kun mamma tuli pois suihkusta Mosku tuli rapuissa vastaan!

Lara kellarirapuissa
















Mosku ja strassipanta (!)























-Eikä täällä saa edes pissiä rauhas?

Pedro leikkii tosi nätisti pennun kanssa.

Ekat "kaupunkitreenit"

MOSKU: opettelen klikkeriä joka päivä aterioinnin yhteydessä. Olen jo äkännyt että klik-ääni liittyy palkkaan.

Sitten me ollaan leikitty rättileikkiä sisällä ja ulkona. Minulla on kuulemma hirveän hieno puruote.
Tänään mamma otti minut mukaan kun menimme autolla kaupunkiin. En huutanut autossa.
Ekaksi käytiin eläintarvikekaupassa ostamassa minulle lelun ja pieniä palkkoja.
Minä yritin ottaa mukaan ison säkillisen porsaan-neniä mutta mamma ei antanut. Sitten näytin mun parhaan puruotteen. Siinä vaiheessa mamma sanoi että hienosti purtu, mutta että tässä menee raja. En saanut ensimmäistäkään nenää.

Kaupasta jatkettiin vielä kaupunkiin. Käytiin samassa puistossa jossa oltiin lauantaina. Nyt siellä oli paljon ihmisiä. Minulla oli kaksi harjoitusta a 10 sekunttia ruohikolla jonne ei saa viedä koiria (ei ole koirankakkaa josta minä voisin saada tartuntoja). Ekaksi oli "luoksetulo" jota minä hallitsen jo suvereenisesti. Sitten oli yksi sellainen harjoitus että minä olin irti. Kun lähdin juoksemaan yhden tädin perään mamma painui toiseen suuntaan. Sain ihan hiiiiiiiiiiirveeeesti kehuja kun käännyin ja tulin kutsusta mamman luo kovalla vauhdilla. Tämän jälken treenattiin puistopenkkiä. Minua väsytti joten lepäsin sylissä. Mamma nautti auringosta ja minä katselin naakkoja. Kotimatkalla nukahdin autoon.

Äsken leikin uudella ankalla. Löin pääni mamman kirjoituspöytään niin että soi. Mamma luuli että nyt minä en leiki ankalla enää ikinä. Olenhan minä nippanappa 9 viikkoa vanha mutta en minä tyhmä ole. En tietenkään luullut että ANKKA löi minua.
Öitä. Nyt otan iltatirsat että jaksan hepuloida klo 23.

Huikea pentu

Käykääpä ihmiset katselemassa Amnonin Killjoy Lev Praeetä, 3,5 kuukautta vanha tässä filmissä.

Blogiin lisätty linkki Amnonin Lev Praee-kenneliin ja International Working German Shepherd Dog Club IWGSDC:n sivuille.

Mamma väittää keksineensä mahapurujeni syyn...

Perkeleen häkki...

MOSKU: mamma laittoi taas siihen isoon häkkiin. Mukamas omaksi turvakseni sillaikaa kun Lara ja Pedro söi luita ulkopuolella. Oli minullakin jokin säälittävä luu mutta minä haluan syödä isojen kanssa isoja luita.
Vaadin päästä ulos!
HETIIII!

-Minä olen PAHA-MOSKU. Kyllä minä tällaisesta laatikosta lähden jos haluan...




































































































- En jaksa enää. Olen hiljaa.
Ai, nyt tulet avaamaan!

Pölynimuri - entä sitten...?

SYYTÖN. Putkessa näkyvät hampaanjäljet eivät ole minun tekemiä!


LARA: Eka pentuyö ohi ilman suurempata sodankäyntiä.
Pedro vietti yön jättijättihäkissä, minä sain sentään olla vapaasti - koska olen tervepäinen - ja pentu nukkui omalla punaisella villapetillään mamman sängyn vieressä. Sitä ei kuulemma opeteta nukkumaan sängyssä.

Aamulla Mosku sai tutustua Pedroonkin. Se tapahtui pihalla, kun mamma vei meidät kaikki aamupissille.
Alkuun Mosku oli aivan järkyttyneen näköinen, taisi siltä päästä pieni huutokin. Ymmärrän Moskua täysin. Pedro saa kenet vaan huutamaan.

Sitten meidät - siis minä ja Pedro - laitettiin siihen jättihäkkiin siksi aikaa kun mammalla ja pennulla oli aamun leikkihetki. Sitä pitää kuulemma nyt ekaksi opettaa tykkäämään KEHUISTA ja hakemaan kehuja !!!
Sic! (Nimensä se osaa jo)
Meillä opetetaan koiria jonkun ihmeen "positiivisen vahvistamisen" kautta, mammaa siteeratakseni. Mammalla on joku sellainen teoria että koirat (ja ihmisetkin) oppii 99 prosenttia asioista positiivisten kokemusten kautta. Kehuminen on myös ihmisten ja koirien välinen kommunikaatio. Meitä pitää kehua heti ja AINA kun teemme jonkun asian ihmisen mielestä oikein.
Sitten Moskulle tehtiin eka "luonnetesti". Pölynimuri.
Minä ja Pedro häviämme aina kun mamma ottaa sen esille. (Tykkään kyllä kun mamma imuroi MUN mahaa mutta tuo häärääminen pitkin laittioita on vähän häiritsevää)
Pentu ensin katseli ja tutkaili tuota pahaäänistä hirviötä ja meni sitten omalle makuupaikalle ihmettelemään. Ei tainnut pölynimuri tehdä suurtakaan vaikutusta tuohon pojaan.
Me sakemannit olemmekin aika kovia....
Minä kerroin Moskulle että se tulee vielä monesti ihmettelemään noiden ihmisten touhuja.

Mosku on muuten aikamoinen luonne. Eilen mamma laittoi sen hetkeksi siihen jättihäkkiin. Se sähläsi jaloissa kun mamma laittoi tulta keittiöhellaan ja mamma pelkäsi että se satuttaa itseään.
Me oltiin Pedron kanssa meidän puolella taloa mutta me kuultiin miten pentu raivosi häkissä.
Sillä on hirveät leuat. Mamma pelkäsi että sen maitohampaat lentää taivaan tuuliin kun se karjui ja repi häkin ovea.
Vau, sanon minä.

Pedro on kamalan kiinnostunut pennusta. Ei edes antaisi sen nukkua rauhassa.

walk in the park

Eka kävely Porvoon kaupunginpuistossa.
Siellä oli mukavaa toisin kuin Hesassa jossa mun pääni meni ihan sekaisin kaikista ihmisistä.

Junamatka meni tosi hyvin.
Tauolla pissittiin Nääsvilleläisten perongille.

Junassa oli kolme sileää kettuterrierikaveria, minua muutama viikko vanhempia.
Minä yritin syödä niiden ruoan.
Mamma tunsi omistajan. Hänkin on täältä Porvoon suunnalta.

Ennenkuin tultiin tänne mun uuteen kotiin poikettiin teellä ja sieltä tuotiin mukaan kaksi pelottavaa koiraa. Toinen on ihan musta ja muutenkin kummallisen näköinen. Toinen näyttää äidiltä.

Minun nimeksi tuli muuten Mosku.

Ja nyt menen nukkumaan. Olen aivan poikki.

Vaavoja tulossa

Lady, puhdas mutta paperiton harmaa sakemanni, odottaa pentuja.
Laskettu aika +- 7. lokakuuta. Luovutus viikolla 49, eli joulukuun alkupäivinä.
Isukki on Marnon Brandon (Felsenlands De Niro-Marnon Real Brandy).

Lisää tietoja pennuista Annalta GSM 040-589 3960.
Sekä emä että isukki ovat Porvoossa.



































Pariskunta kerjuulla

Karhulla korkean paikan kammo

Onneksi tämä nalle asustelee Jenkeissä.
Korkean paikan kammo iski eikä nalleparka uskaltanut kiivetä alas. Suomessa nalle olisi tuskin saanut nukutuspiikin pyllyynsä...

Linkki Aftonbladetin videopätkään

Odotuksen aika

LARA: täällä sen kun odotellaan.
Pedron kanssa odotellaan että päästään metsälenkille.
Mamma odottaa että flunssa hellittää. Se iski uudestaan sen jälkeen kun mamma kävi torstaina treeneissä "kokeilemassa" joko kunto kestää.
Ei kestänyt.
Lohdutukseksi - mikä sana- mamma osti itselleen Twinsin PINKIT 14 oz: n nyrkkeilyhanskat:









Jopa krav maga-äijät ihastui niihin....

Sitten täällä tietenkin odotellaan uutta pentua.
Mamma lähtee perjantaina yöjunalla Ouluun hakemaan sitä.
Pentu on Tiina & Ilkka Okkosen kasvattama.
Pennun isä on entinen poliisikoira, nykyisin vartijakoira Bacteroides Jyry. Jyrystä ja isännästä, Ilkka Okkosesta kuva TÄÄLLÄ

Kennel Jenidon kotisivuilla löytyy myös kuvia emästä Patesta (Comeback Pandora) sekä pennuista. Lisää pentukuvia Tiinan blogissa samassa osoitteessa.

Mamman"luontokuvia"

Pentu-uutisia

LARA: Ei mahapuruja. Vielä.

Mamma suunnittelee meille ulkotarhaa.
Sellaista elementtitarhaa jota on helppo siirtää ja helppo suurentaa.
Tarhaa kuulemma tarvitaan minulle ja Pedrolle, koska kohta meille tulee uusi pentu.
Sen verran mamma on suostunut kertomaan, että pentu on suomalaiselta kasvattajalta, että se on sakemanni ja uros. Onneksi, sanon minä. Ei yhtään Pedroa lisää.

Ruoanvaihtopäivä!!

LARA: Mamma päätti kokeilla Mera dogin ruokaa meille. Nyt on kokeiltavana 7 kilon pussi Preference-ruokaa, eli normaali ylläpitosafka. Proteiinejä 22.5 %, rasvaa 13 %.
Eka ateria oli fifty-fifty Jahti & Vahti Energyä ja Mera dogia.

Se on sitten mamman syy jos joudun juoksemaan ulkona yöllä!

Tässä linkki Meradogin sivuille

Ei mitään uutta

LARA: Mamma kaivautui vihdoin sängystä sen taudin jälkeen.
Ei voi väittää että hän olisi kaunis näky.
Onneksi oli aika pimeätä kun lähdettiin iltalenkille. Käytiin oikein Porvoossa. Meidän vanhalla pururadalla.

Me huusimme autossa sekä meno- että paluumatkan. Äiskäkin huusi. Meille.

Siinäpä tärkeimmät.

Käykää katsomassa mamman suosikki-alaska-kuvaajan kuvia jos ei ole parempaa tekemistä. John Gomesin kuvat löytyvät täältä.

Flunssa iski

LARA: mamma on ollut kipeänä kotona keskiviikosta saakka. Me ollaan Pedron kanssa yritetty lohdutella ja lämmitellä. Jostain syystä mamma ei ole kovin myötämielinen.
Tänään meidät laitettiin pihalle muutamaksi tunniksi kun oli niin kesäinen sää.
Tylsää.

Meitin rintamalta ei siis mitään järisyttävää.

Hesarin kuukausiliitteessä on kiva juttu sukulaisistamme, susista. Tai oikeastaan susitutkija Seppo Ronkaisesta. Tässä linkki juttuun ja hellyyttävään videofilmipätkään kun Ronkainen ulvoo sudenpennut paikalle.

Jenkkien väärä valinta

LARA: kun ameriiiiikan kennelliitto kysyi amerikkalaisilta minkärotuinen koira sopii Obamalle jos hänestä tulee presidentti jenkit vastasivat PUUDELI! Obama on kuulemma luvannut lapsilleen koiran vaalien jälkeen.
Tässä linkki ruotsalaiseen Expressenlehden juttuun.

Minusta kennelliiton olisi pitänyt kysyä muun maailman mielipiteen eikä jenkkien.

-Samaa pätee presidenttivaaleihin, huutaa mamma keittiöstä ja jupisee jotain että muu maailma joutuu kestämään seurauksetkin.
Minä en ymmärrä tuosta pulitiikasta mitään. Minä tunnen vain puudeliseuraukset niskassani ja siinä on ihan tarpeeksi riesaa.

Tylsä päivä

LARA: Tylsä päivä. Ulkona satoi K A A T A M A L L A. Minä en lähde tuommoseen säähän ellei ole pakko. Korvat kastuu.

Jos ei teillä ole muuta tekemistä käykää Leehy Packerin sivuilla katsomassa ruskeita isovillakoiran vauvoja.

Pupumetsässä

LARA: tehtiin mahtava metsälenkki. Heti kättelyssä sain ylös jäniksen sorakuopassa.
Kun tulin takaisin mamma ilkkui että taas se pupu jallitti minua. Antaa hänen uskoa niin. Itse asiassa en viitsinyt ottaa kiinni sitä. Mitä minä sitten ajan takaa.

Metsä on kylläkin täynnä peuran hajua, mutta tänään en nähnyt ensimmäistäkään peuraa.
Olisin minä löytänyt ne, mutta mamma huusi minut pois metsästä. Se ei malta odottaa yhtään. Kiljuu heti.

Nyt väsyttää.
Tuli syötyä vähän liikaa.
Mamma tuossa lähettää terveisiä, että kohta hän kirjoittaa sen lupaamansa Amnon Ben Itzhak-tarinan. Juttua Amnonista tulee myös Saksanpaimenkoira-lehteen.

Maitohappoja ja kännyköitä

LARA: mammalla on maitohappoja aivoissa tämän viikon jälkeen.
En tiedä miten ne ovat sinne tulleet. Ehkä hän käy jossain tankkaamassa.

Eilen hän toi minulle ja Pedrolle luut.
Sen jälkeen minulla on ollut happoja mahassa. Yöllä piti juosta ulos kolme kertaa. Tällä kertaa mamma heräsi joka kerta ennenkuin aloin rämpyttää ulko-ovea.
Etten minä ehdi oppia miten avainta väännetään, hän sanoo.
Osaan avata kaikki muut ovet.
Yritin selittää että olisi käytännöllistä jos oppisin käyttämään avainta. Me voitaisiin Pedron kanssa mennä ulos kun meitä huvittaa.
Vastaus oli yksiselitteinen:
-EI!

Viikolla Pedro yritti soittaa mammalle. Mamma oli unohtanut sen haukkumansa nokiakännykän kotiin.
Mutta eihän Pedro osaa käyttää sitä, tietenkään.
Puhelin sai hepulin, siinä paloi valo ja se piipitti yhtenään niin että korvissa soi.
(Monet nappulat ovat lakanneet toimimasta sen jälkeen väittää mamma.)
Onneksi jätkä jätti siihen omat sorme...eiku hampaanjäljet.

Kerran mamma jätti kännyn ja kaksi isovillakoiraa autoon kun hänellä oli lyhyt asia naapurille. Sinä aikana isovillat Chili ja Mokka - 3-4 kk vanhoja - jutteli monen ihmisen kanssa puhelimessa. Lopuksi ne piilotti puhelimen niin ettei mamma löytänyt sitä!

KääK!

LARA: me oltiin tänään KOKO päivä hoidossa ja mamma seurusteli tällaisten tyyppien kanssa!

Karhu oli susi

LARA: Viime launtaina lenkkeilijä osui karhuun Loviisassa. Kohtaaminen sattui alikulkutunnelissa. Lenkkeilijä näki karhun nousevan takajaloilleen tunnelin toisessa päässä. Poliisi & metsästäjät kävivät paikalla, mutteivät löytäneet karhun jälkiä.

Eilen karhu ilmoittautui itse poliisille.
Sanoi nimekseen Ylöstalon Eikka tai jotain sinnepäin.
Eikka edustaa Sipoon Susia eli Sibbo Vargar.
Eikka valmistautui lauantaina johonkin urheilusuoritukseen, lämmitteli ja pyöritteli käsiään. Epäonnekseen hänellä oli yllään tumma treenipuku ja korvilla ruskeat pörröiset kuulokkeet.
Eikka kertoo että hän kyllä huomasi vastaantulleen lenkkeilijän ja ihmetteli kun tämä yhtäkkiä teki täyskäännöksen ja hävisi kiitolaukkaa horisonttiin.

Minä en mene Pedron kanssa yhtaikaa metsään niin kauan kun on metsästysaika ja Pedrolla irokeesi-tukka !
Näen jo otsikot edessäni.

Voi ei, taas se alkaa

LARA. Nyt se alkaa taas!
Mamma kävi vilkaisemassa Lance Mackeyn kotisivuja. Se voi ainoastaan tarkoittaa yhtä asiaa, kohta me vedämme häntä perässämme taas ja leikitään huskeja!

Viime talvena All Alaskan Sweepstakesissa loukkaantunut Zorro-poika taitaa olla aika hyvässä kunnossa. Se ei viihtynytkään sohvaperunana joten se siirrettiin takaisin koiratarhaan.
Valjakossa se ei kuitenkaan enää juokse. Nyt se saa tehdä muuta mukavaa. Kuten astua narttuja.

Muuten.
Eikö kukaan ole huomannut hamsterijutun laskuvirhettä? Jos hamsteri oli syntynyt 2.2 ja kuoli elokuun keskipaikkeilla se ei suinkaan ollut "ei viittäkään kuukautta" vaan yli puolivuotias.
Ja huomautan, että se oli MAMMAN laskelma, ei minun!

Pedron uusi kampaus

Etanaposti

LARA: Itellan postinkantaja?

Kahvi...eiku marjatauko

LARA: mamma piti kahvitauon ulkona. Hän joi jotain kahvinnäköistä, minä maistelin punaisia viinimarjoja. Ne alkavat kypsyä.
Pedro ei uskaltautunut lähellekään.
Alkaa juippi oppia kuka talossa määrää!

Etteivät realiteetit unohtuisi...

Italialaisella ei ole helppoa Pohjolassa!

Pedron suuri ihmetys

LARA: Pedro ei tajua ettei meillä ole hamsteria enää. Se on päivystänyt tyhjän häkin vieressä koko päivän. Välillä se käy tökkimässä sitä, välillä se makaa surullisen näköisenä häkin vierellä.
Minä ehdottelin jo mammalle, että hankitaan Pedrolle uusi hamsteritelkkari. Mamma sanoi jyrkästi ei.

Suru

Missä Veera?

LARA: meillä on maansuru.
Veera kuoli tänään.
Veera oli pieni roborowskihamsteri. Se tuli meille ihan vähän aikaa sitten kun edellinen omistaja ei voinut pitää sitä. Sen piti elää 1-2 vuotta, mutta se ei elänyt edes 5-kuiseksi. Veera oli syntynyt 2.2.
Minä en siitä välittänyt, mutta Pedro tykkäsi katella sen touhuja.
Nyt sen pikkuriikkinen ruumis on muovirasiassa. Se haudataan tänään edellisen omistajan pihalle.
Mamma on surullinen.

Meidän 080808

LARA: mamma on valloittanut koneen enkä ole päässyt kirjoittamaan pitkään pitkään aikaan.
Mamma on avannut uuden, oman tällaisen nettipäiväkirjan osoitteessa www.omborga.blogspot.com.
Sen p i t ä i s i kertoa hänen mielipiteet paikallisista tapahtumista, mutta tähän asti mamma on laittanut sinne vain kaikenlaista muuta kamaa.

Kaiken lisäksi täällä on ollut huono ilma. Minä en tykkää ulkoilla sateessa koska korvat kastuu. Enimmäkseen olen loikollut vaaleanpunaisilla perhosvilteillä. Sängyssä.
Ollaan sentään oltu lähimetsässä joka päivä.

Kuten kaikki julkkikset mekin julkaisemme kuvan tekemisistämme 080808.
Kuvassa minä, Pedro ja se kuuluisa hiekkakuoppa. Sille pitää kohta keksiä oma nimi!

Leguaani vai koira

Ruotsalainen (!) Jalle tykkää rapsutuksista:

Amnonin mietteitä

Haidy Lev Praee ja purut!
Kuvaoikeudet: Kennel Lev Praee/Amnon Ben Itzhak



Taisin jossain vaiheessa luvata kirjoittaa muutaman sanan Amnon Ben Itzhakin tapaamisesta.
Tässä lyhyesti Amnonin mietteitä saksanpaimenkoirasta ja siitä millaisena hän sen näkee.
1) saksanpaimenkoira on ennenkaikkea perhekoira
2) se on hyvähermoinen, tasapainoinen, luotettava, lojaali omistajalleen, avoin, terverakenteinen (eli suoraselkäinen)
3) sakemannilla tulee olla taistelutahtoa ja halu puolustaa. Amnonin mielestä ei pidä raakata koiraa suojelusta vain siksi että siltä puuttuu saalisvietti. Nyt suljetaan monta hyvää koiraa jalostuksesta syystä ettei niillä ole saalisviettiä. Amnon näyttää esimerkin omalla puolivuotiaalla kasvatillaan. Narttua ei rätti kiinnosta pätkääkään.
-Viepäs tällaista koiraa suojelukentälle. Sinut nauretaan ulos ja käsketäään lähtemään kotiin, sanoo Amnon ja pyytää paikalle maalimiehen. Koira on vasta toista kertaa suojeluharjoituksessa, mutta ei päästä Amnonia "uhkaavaa" maalimiestä lähellekään.
Schutz ja IPO on ihan ok urheilumuotoja, mutta eivät kerro saksanpaimenkoiran ominaisuuksista mitään, hän sanoo.
Koiran täytyy toimia joka paikassa, kaikissa olosuhteissa.
Siksi Amnon ei koskaan harjoittele samassa paikassa kahta kertaa peräkkäin. Hän hakee treenipaikkoja joissa on mahdollisimman paljon ulkoisia häriötekijöitä kuten autoja, lenkkeilijöitä, pyöräilijöita, ääniä. Hän käyttää monta maalimiestä joiden ei pidä tehdä yhteistyötä koiran kanssa kuten Schutzissa ja IPOssa tehdään, vaan yrittäää harhauttaa koiraa niin paljon kuin mahdollista.
Jokaiseen treeniin Amnon ymppää jotain uutta (siis valmiille koirille). Hän tekee "hulluja" juttuja kuten kaksi tai kolme yhtaikaista maalimiestä koiralle, kaksi koiraa maalimiesreppanan kimppuun, maalimies oudossa paikassa (esim autopesulassa). Omaa koiraa hän on opettanut suojelemaan käskystä. Koira jopa suojelee täysin vierasta lasta. Amnon pyytää paikalle 13-14 vuotiaan pojan, istuttaa pojan nurmikolle ja käskee koiraa vahtimaan. Kun maalimies yrittää hyökätä pojan kimppuun koira tekee kuten käsketty!
-Jos EN anna käskyä se ei myöskään tee mitään, sanoo Amnon.
Lisää juttua kunhan ehdin. Pysykää kanavalla!

MAMMA HALUAA MAINOSTAA KRAV MAGAA

LARA: me oltiin päivähoidossa koko eilisen päivän kun mamma oli krav magaa-leirillä Utissa, testaamassa joko tuo solisluu kestää reenejä. Ilmeisesti kesti, kun mamma ei ole vieläkään valittanut muita kuin lihaskipuja.
Jos joku haluaa tietää enemmän krav magaasta (mamma on keksinyt tämän kirjoitustavan, koska se vastaa paremmin hepreankielisten sanojen ääntämisen) katsokaa vaikka tätä youtube pätkää jossa km:n johtohahmo Eyal Yanilov kertoo periaatteista.
Mamma huutaa tuolta keittiöstä että minun pitää muistuttaa lukijoita ettei siviilien krav magaa ole tappokoulutusta vaan että km:ssä oppii puolustautumaan. Se on mamman mielestä yhä tärkeämpää, varsinkin tyttöjen kohdalla, koska Suomikin on muuttumassa yhä väkivaltaisemmaksi. Eikä kaikilla tytöillä ole sakemannia puolustamassa niitä!