APRILLIPÄIVÄ METSÄSSÄ

LARA: nyt on muotia sisustaa ulkotilat. Tämä tuoli löytyi keskellä metsää tänään. EI OLE MUUTEN APRILLIPILA.
Kyllä ihmiset ovat sitten kummallisia. Raahavat isoja mööpeleitä pöpelikköön. No, tämä ei sentään pelästyttänyt mammaa niinkuin jotkut muut asiat täällä kaupungissa. Mamma pelkää ihan mielettömästi jotain mitä minä en ole vielä oikein sisäistänyt: aina välillä kun olemme lenkillä se kiljuu LASIIII! ja sitten se kiskoo minut pois reitiltä.
Toinen outo on AUTOOOO. Mamma ilmoittaa "auto tulee" ja sitten me pysähdytään. Siinä me seistään hiljaa ja yritetään olla sen näköisiä ettei meitä olekaan, koska autot eivät pelkää meitä yhtään, vaan tulevat vaan. Minä en itse asiassa ole ollenkaan kärryllä, mutta möllötän hiljaa paikalla mamman mieliksi. Minusta olisi hauskaa ajaa takaa noita autoja, mutta jostain syystä minut on kielletty tekemästä niin.
Tänään me juostiin metsässä. Eikä tarvinnut totella yhtään. Mammalla on sellainen pilli millä se ilmoittaa missä hän on. Aina saa namia kun muistaa käväistä mamman luona kun se on puhaltanut sitä pilliä.

PEDRO: Metsässä oli lämmintä, mutta vielä ei löytynyt kallioilta yhtään käärmettä. Ei törmätty myöskään ihmisiin eikä hirviin. Metsästä mamma vei meidät pelloille. Siellä meillä oli vähän koirakoulua. Mamma kiljui STEEEH! ja silloin piti seistä paikallaan. Palkkioksi saimme tänään pikkuriikkisiä namipaloja ja sen jälkeen saimme käydä häiritsemässä myyrien kotirauhaa. Lara oppi aikoinaan tekniikan Mandilta.

LARA: nyt mammallekin selvisi miksi minulla oli veto poissa eilen. Minulla on maha sekaisin - taas. Mamma sanoo että se johtuu siitä kun minä söin jotain epämääräistä maasta. Eilisellä pitkällä kävelylenkilläkin voi olla osuutensa. Tänään täytyy paastota.

KOMEA HOTTENTOTT

Hottentott noin 7 kk vanhana. Paino 35 kiloa, säkäkorkeus noin 65 senttiä. Kuva: Kimi

Ruskea väri alkaa tulla läpi. Eikä ihme. Onhan isukissa 50 % ruskeata vaikka se on ilmiasultaan musta. Ja äitikin kantaa ruskeata.

PEDRO-ISUKKI: mamma kävelytti meidät kolme tuntia. Käveltiin Maarille jossa meillä oli tottista.
Laralla oli kuuma eikä se ollut ollenkaan vedossa. Se teki seuraamiset tosi laiskasti. Kun oli A-este noudon kera se yritti fuskata itselleen palkkaa mutta mamma ei antanut. Sen jälkeen liike kyllä meni oikein. Tänään Lara yritti myös fuskata tikapuilla vaikka se yleensä tykkää niistä. Luoksetulo menee aina hienosti, niin tänäänkin. Sitten se leikki vähän riepotteluleikkiä äiskän kanssa lopuksi.

LARA-MAMMA: Pedron kanssa mamma harjoitteli seuraamista, paikallaan istumista, paikallaan makaamista ja noutoja. Noudot meni yllättävän hyvin, Pedro taisi tykätä niistä. Nätisti se pysyi paikallakin. Mutta mun mielestä se kyllä fuskaa kun se luovuttaa esineen. Mun pitää sanoa mammalle että se hioo sitä lisää. A-esteen Pedro meni aika kivasti ja tikapuut kuin orava. Luoksetulosta Pedro kans tykkää. Mutta se päättää liikkeen mamman tökkimiseen. Hassun näköistä.
Lopuksi silläkin oli leikkiä mamman kanssa. Sitten me pulikoitiin vähän joessa ennenkuin käveltiin takaisin kotiin.

KOIRAPUISTOA, LENKKELYÄ JA TOTTISTA

PEDRO: Ensin tehtiin 2 tunnin kävelylenkki ja poikettiin koirapuistossakin. Käytiin kaupassa mamman kanssa ja kotimatkalla oli tottista Kevätkummun hiekkakentällä. Lara etsi mamman kadonneita avaimia, teki FUUSS-liikettä, istumisen ja maahanmenon kera ja ilman. Lopuksi oli luoksetulo eli HIIIIIER! Sitten maamma riehui sen kanssa. Lara sai taas jänishepulin, varasti mamman ostoskassista leivän, mutta mamma oli tällä kertaa nopeampi ja otti saaliin takaisin. Taitaa syödäkin se itse. Sitten mamma antoi taluttimen Laran riepoteltavaksi kun mamma oli unohtanut meidän lelut kotiin.
Tänään mamma antoi minun pitää Laran niittipantaa. Se on aika makea! Laralla oli mun punainen (!) panta.

LARA: Pedro alkaa oppia tuota FUUUUSSS-liikettä. En ollut uskoa silmiäni kun sen PLATZ-liikekin meni niin kuin pitää. Tuo tollo pysyi todellakin paikalla. Ja kaiken lisäksi se teki luoksetulonkin melkein yhtä hienosti kuin minä. Mamma kyllä luuli että nyt minä juoksen hänen ylitseen kun etenin kuin nato-ohjaus, kuten Pullan ja Pitkon mamma ruukaa sanoa.

VAUHDISSA TAAS !

PEDRO: tänään, tai oikeastaan eilen, mamma kävi sellaisessa kaupassa mistä saa ihmisten varaosia, joku apteekki tai sellainen.
Sieltä hän osti jatkopalan jonka hän kiinnitti tassuunsa. Siihen kipeään kohtaan jota minä olen yrittänyt hoitaa joka ilta.
Sen jälkeen hän pystyi kävelemään ja me tehtiinkiin puolentoista tunnin lenkki. Matkalla me pysähdyimme ja pidimme koirakoulua. Mamma halusi että meillä olisi "häiriöitä".

Minä harjoittelin noutoja ja seuraamista.
Lara sai etsiä esineitä metsästä. Lopuksi Lara sai ihan hillittömän hepulin.

SYÖTÄVÄN SÖPÖ

LARA & PEDRO: mamma on nyt niiiiin otettu noista kämmenenkokoisista norwichin terrieripennuista.
Kuten huomaatte!
Pentujen kasvattaja on Kristiina & Juulia Martimo. Heidän kennelnimensä on Pillipiiparin. Lisäksi Kristiina kasvattaa karkeakarvaisia mäyräkoiria kennelnimellä Welmu. Niihin voit tutustua netissä: www.welmukennel.net

Tänään mamma oli töissä sellaisessa paikassa jota se sanoo Loviisaksi. Mutta sen tassu ei parantunut siellä.
Joten taas tehtiin vain lyhyt lenkki.
Mutta ulkonakaan ei ole kiva olla. Siellä haisee aivan kamalalle. Joku polttaa jotain. Se haju tunkee jopa sisään. Yääk.

TYÖPÄIVÄ!

LARA & PEDRO: oltiin mamman mukana työkeikalla - vaikka nyt on sunnuntai. Mamma törmäsi 7 viikkoa vanhoihin norwichpentuihin Kerkkoossa.

SIIVOUSPÄIVÄ

PEDRO: tänään oli taas SE päivä. Mamma siivosi ja touhusi ja aina oltiin tiellä. Onneksi rauha on taas laskeutunut taloon.
Emme tänäänkään päässeet pitkälle lenkille sen mamman kipeän tassun takia. Aamulenkillä tuli vastaan se samainen pystykorva jota Lara ajoi tiehensä joku kuukausi sitten. Se jolla ei pitänyt olla omaa ihmistä, mamman mielestä. Nyt mammakin voi olla huoleti. Tänään sillä jätkällä oli hieno kirkkaansininen kravatti kaulassa !
Ammulla mamma muuten kiitteli meitä ja sanoi että kiitos meidän hänen kuntonsa on noussut ihan hurjasti lyhyessä ajassa kun me ollaan lenkkeilty niin paljon. Mamma mittasi jotain pulssia ja sanoi että lepopulssi on nyt vain 58-60 minuutissa.

MAMMAN LEPOPÄIVÄ

LARA & PEDRO: tänään mammasta ei ole mihinkään. Meillä ei ole ollut edes keittiötottista. Mamma kuulemma parantelee sitä kipeätä tassua.
Ja TÄSSÄ PÄIVÄN YOUTUBE-PÄTKÄ

AUTS !

LARA & PEDRO: tehtiin reilu 1,5 tunnin kävelylenkki. Mammalla oli rakkuloita tassuissa entuudestaan. Ne tuli toissapäivänä kun käveltiin se pari tuntinen. Tänään mamma osti tois kalliit ja hienot hiking-sukat.!?!
Kotimatkalla mamma alkoi silti klenkkaamaan. Toinen tassu on TAAS auki.
Hassun näköisiä tassuja muuten noilla ihmisillä.

KAKSIJALKAINEN KOIRA

LARA: Minä olen ihan ymmälläni.
Me katseltiin äsken mamman kanssa yhtä todella outoa juttua youtubessa. Siinä on kaksijalkainen koira joka kävelee kuin ihminen.
Minä epäilen että se on feikkiä koko juttu. Mutta käykää itse kattomassa. Linkki LÖYTYY TÄSSÄ

KÄVELYÄ KÄVELYÄ KÄVELYÄ

LARA: Tänään käveltiin sellainen lenkki joka kesti mamman kertoman mukaan kaksi tuntia kymmenen minuuttia. Mitä se nyt sitten tarkoittaa?
Me ollaan ihan pökeryksissä kaikista IHANISTA hajuista.
Kaupungilla mamma parkkeerasi meidät kummallisen näköisen rakennuksen eteen. Hän kutsuu sitä koir--- eikun kirjastoksi. Mamma kävi siellä SISÄLLÄ merkkaamaassa reviirin rajaa. Meillä on nyt tosi iso reviiri!
Kun mamma oli merkannut hän piti meille pienet sulkeiset ja antoi sitten namia.
PEDRO: paitsi minulle
LARA: koska sinä et osaa naruttaa mammaa
PEDRO: osaan, mutta en viitsi
LARA: siksi saitkin olla ilman namia, tollo
PEDRO: kun minä teen jotain teen sen kunnolla tai ei ollenkaan!

LEPOPÄIVÄ

PEDRO: Tänään ei muuta kuin 1,5 tunnin maltillinen kävelylenkki.

Aftonbladet kirjoittaa että jonkun ihmisten laumanjohtajan mielestä voitaisiin kieltää koiria epäsopivilta ihmisiltä. Minä olen samaa mieltä.
Linkki artikkeliin TÄSSÄ

Jutusta tulee mieleen että me törmäsimme sellaiseen pitbullin näköiseen uroskoiraan äsken kun käytiin lenkillä. Se odotti vihreätä valoa isäntänsä kanssa ja tuijotti minua julmasti. Minä luulen että se valotolppa kuuluu sille pitbullille.
Mamma meni kuitenkin kylmän rauhallisesti tuon kamalan näköisen uroksen ohi ihan niin kuin se tolppa olisi mamman oma.

Lara käveli niinkuin ei olisi nähnyt sitä urosta ollenkaan. Minua puistatti ja yritin näyttää kääpiövillakoiralta.
Kaiken lisäksi me kuljimme kahden tanskandogin reviirin läpi. Ne dogit karjui pihalla eikä minun tehnyt yhtään mieli jättää puumerkkini sinne(kään).

KOIRAKOULU

LARA: Koirakoulu tarkoittaa että teemme kaikenlaista kivaa mamman kanssa. Tänään meillä oli keittiötottista. Minun kohdalla se tarkoitti että sain taas etsiä kaikenlaisia juttuja joita mamma oli hukannut ympäri taloa.
PEDRO harjoitteli noutoliikettä.
Päivällä mamma otti meidät mukaan johonkin kouluun. Me odotimme pihalla ja katselimme kun ihmisiä (ja joitakin koiriakin) tuli ja meni. Mamma kävi kans siellä talossa ja sanoi että hän kävi "protestoimassa".
Sen jälkeen menimme siihen samaan paikkaan jossa mamma käy metsästämässä joka päivä. Me odotamme ulkopuolella ja saadaan joskus osa saaliista. Kuten tänään. Mamma oli metsästänyt sellaisia luuntapaisia juttuja. Ihan hyviä ne ovat, mutta mieluummin me syömme oikeita luita. Kalkkunanpersuksetkin käy. Mutta niitä mamma on jemmannut ja niitä saamme vain silloin tällöin.
Kohta me mennään vielä juoksemaan metsään. Ulkona on ihana ilma. Oikeesti. Lunta pyryttää ja tuulee. Illalla mamma aikoo katella jotain vaaleja töllästä. Ihmiset valitsee johtajansa tuommoisilla vaaleilla. Kumma tapa, miten ne voi tietää kuka on paras johtaja kun nuo johtajat eivät edes kuulu laumaan????

13. EPÄONNEN NUMEROKO?

Viikolla oli niin kiire ettei oikein ehtinyt lukea edes Iditaroduutiset. Tänään selasin niitä läpi netissä.
Kalevan nettipainos on jopa laittanut Mackeyn menestyksen urheilusivulle. Linkki uutiseen TÄSSÄ.

Mackey on todellakin tehnyt historiaa valjakkomaailmassa voittaessaan samana vuonna sekä Yukonin (1600 km) että Iditarodin (1800 km). Kisojen välillä ei ole kuin muutama viikko ja Mackeyllä oli 13 koiraa jotka juoksivat molemmat kisat. Uskomatonta. (Mackeyn kohdalla on hauskaa sekin että numero 13 kummittelee taas. Lancehän starttasi numerolla 13. Samalla numerolla ajoivat sekä hänen isänsä että veljensä silloin kuin he voittivat kisan. Voittajana maaliin Lance Mackey saapui 13. maaliskuuta!!!)

Olen yrittänyt kaivaa netistä tietoja huskeista ja mikä saa niitä kestämään tällaisia rääkkejä. Tieteellistä tietoa ei tunnu löytyvän mutta TÄSSÄ linkki erääseen artikkeliin. Ehkä saamma vastauksen jonkun ajan kuluttua.

PULMUN HÄNTÄ

Häntä kuuluu valkoiselle paimenkoiralle nimeltään Pulmu. Kuvan Pulmu on juuri bongannut maalimiehen.
Löysin muuten tänään tosi sympaattisen kotisivun. Se kuuluu eräälle porvoolaispumille. KÄYKÄÄ KATSOMASSA TÄSSÄ

BLOGI RESTAUROITU

No-niin. Suurin osa hävinneistä kuvista on nyt laitettu takaisin blogiin.
Ja Ruotsissa metsästetään susia. Vulko ja Valle livahtivat Kolmårdenista ja nyt toinen niistä on saanut maksaa siitä hengellään. Sillä lailla. Tässä on linkki DN:n UUTISEEN jossa kerrotaan susipojista.

HARMEJA

Jostain syystä osa blogin kuvista on näkymättömissä. Laitan ne takaisin sivuille kunhan ehdin.

IDITARODIN voittaja on muuten Lance Mackey joka varmasti on voittonsa ansainnut. Eikä voi muuta kuin todeta että siinä suvussa 13 on varsinainen onnen luku. Lance starttasi numerolla 13, samoin kuin sekä hänen isänsä että hänen vanhempi veljensä silloin kuin he voittivat Iditarodin. Kaiken lisäksi Lance tuli maaliin 13. maaliskuuta. Että silleen....

MINI TOY

Kuvassa Kismet, pieni toyvillakoirapentu kuvattuna 1. elokuuta viime vuonna, jolloin Kismet oli ehkä kymmenisen viikkoa vanha. Painoa oli hirmuiset 600 grammaa!
Nyt Kismet on jo ollut ensimmäisessä näyttelyssä jossa se pärjäsi tosi hyvin.

LARA & PEDRO: tehtiin kahden tunnin kävelylenki down town Porvoo.

IDITARODin todennäköisin voittaja on Lance Mackey joka lähti White Mountainista Safetyyn kl0 9:38. Matkaa maaliin on enää 124 kilometriä, mutta reitti on huonossa kunnossa.
Paul Gebhardt saapui White Mountainiin vajaat kolme tuntia Mackeyn jälkeen, kello 4:16 eikä ole vielä jatkanut matkaa. Buser on tällä hetkellä kolmantena. Hän saapui check pointille klo 9:45. Mackey oli siis lähtenyt vain seitsemän minuuttia aikaisemmin.

IDITARODREITTI

Parempi myöhään kuin ei koskaan. Prötääminen onnistui viimein ja tässä on varastettu kartta iditarodreitistä.
Mackey johdossa. Tällä hetkellä matkalla Koyukista Elimiin, valjakossa 12 koiraa. Myös Paul Gebhardt on ohittanut Koyukin. Lähti Koyukista noin 20 minuuttia Mackeyn jälkeen (10 koiraa). Buser jolla 11 koiraa vasta matkalla sinne kuten myös Zack Steer (12 koiraa) ja Jeff King (11 koiraa). Klo 23:10

LARA! SINÄ FUSKAAT!

Täällä kotopuolessa vetokelit lähenee loppuaan. Pedron iloksi.
Lara, vanha kettu, osaa hommat ja laittaa tyhmemmän vetämään.....

Iditarodia johtaa Lance Mackey jolla on hirmu hinku voittaa tämän vuoden kisa kuten isänsä ja isoveljensä aikanaan. Voittaessaan niillä molemmilla oli starttinumero 13 jota myös Mackey kantaa nyt.
Ehkä noin nelisen tuntia hänen perässään on minun suosikkini, nelinkertainen voittaja ja matkaennätyksen omistaja sveitsiläissyntyinen Martin Buser nopeilla huskeillaan. Minun veikkaus on että Buser vie voiton myös tänä vuonna. Onhan hänellä rautainen kokemus.
Iditarodsivuille TÄSTÄ
Kantsii käydä kurkkaamassa ja ihmettelemässä tätä tekniikan hienoutta jonka avulla pystymme seuraamaan mitä maapuoliskon toisella puolella tapahtuu melkein reaaliajassa! Aika uskomatonta.

Tiibetin terrieri voitti ryhmänsä ja myös tämän vuoden Cruftsin. Ryhmän kolmonen oli kääpiövillakoira.
Cruftsin sivuille pääset TÄSTÄ

ULKOILUPÄIVÄ

LARA & PEDRO: Kevyt päivä. Ensin reilu tunnin kävely hienossa ilmassa. Mamma sanoo että oli jopa lähemmäs kymmenen plusastetta.
Kävelyn jälkeen kevyt tottis. Treenattiin vähän paikallaoloa ja kohta kuulemma vielä vähän noutoja.

Cruftsissa ei vielä olla valkattu ryhmävoittajaa siinä ryhmässä (utility) jossa isovillikset kilpailee. Linkki isovillakoirien tulossivulle TÄSSÄ.

Iditarodissa monivuotinen voittaja ja mamman suosikki sveitsiläissyntyinen Martin Buser on tasoissa Jeff Kingin kanssa. Molemmat ovat lähteneet Kaltag-nimisestä checkpointista. Matkaa Nomeen on 565 kilometriä. Tällä reitillä on vielä kuusi checkpointia.
Buser on muuten ajanut Iditarodin aikaan 8 päivää 22 tuntia 46 minuuttia ja 2 sekunttia! Se on tähänastinen ennätys 1806 kilometriä pitkällä matkalla. Linkki Iditarodsivuille TÄSSÄ

TREENIT NORPELLA

LARA: kaksi maalimiestä maastossa. Palkka MAMMALTA! Minä en ymmärrä enää yhtään mitään.

PEDRO: ekaa kertaa ikinä noutoliike rullan kanssa sisätiloissa. Minulla oli koko ajan yksi ja sama maalimies, sellainen kiva ohjaaja Hesasta. Ensin kesti vähän ennenkuin tajusin mistä on kyse, sitten riehaannuin oikein kunnolla. Ongelmana oli tehtaan liukkaat lattiat joille jäin sutimaan koko ajan. Mamma sanoo sitä korkeaksi vietiksi.

Kivat treenit. Mukana pekoja Vantaalta ja Hesasta. Porvoosta paikalla neljä, yhteensä meitä oli kaksitoista.

Kuvassa: Pirjon Pulmu.

MISSÄ MAMMA ON....

Samalla kun Englannissa kilpaillaan koirakauneudessa (katso alhaalla) kisaavat valjakkokoirat ja ohjaajat Alaskassa, maailman pisimmässä kisassa Iditarodissa, 1806 kilometriä. Tänään on kuudes päivä menossa. IDITAROD-sivut löydät TÄÄLTÄ.
Kisan tuoreimmat tiedot löytyy kun klikkaat Iditarod 2007. Sivupalkissa löytyy Interactive map, josta näet reitin ja miten kisa etenee.

Kun scrollaat tätä sivua vähän alas päin löydät tarinan koiraviestistä joka on innoittanut Iditarodkisaan. Otsikko on BALTO.

6. hemikuuta otsikolla Kuka leikkaa kynnet susilta löytyy linkki josta näet kuvia John Suterista joka ajoi Iditarodin isovillakoiravaljakolla (silloin kun se vielä oli sallittua...)

NÄYTTELYKOIRAT KATSOVAT CRUFTSIIN PÄIN

Vuoden Cruft´s on menossa paraikaa. Näyttely, joka on maailman suurin, alkoi eilen Birminghamissa ja jatkuu sunnuntaihin asti.

Näyttelyssä tapahtuu paljon muutakin kuin koirien "kauneuskilpailut". Käy katsomassa ja tutkailemassa tuloksia. Cruftsin kotisivuille pääset vaikkapa TÄTÄ KAUTTA.

Kuvassa englanninvinttikoira Maisa eli Jailendahls Party Colour. Maisa oli syntynyt samana päivänä kuin isovillis Sampo, siis 19.05. Maisan syntymävuosi oli 1994. Jännää oli myös että sekä Maisa että Sampo sai ensimmäisen serttinsä samassa näyttelyssä, Kouvolassa 24.8.96.
Maisan isä oli SF&S&EST&KANS MVA, V-94 ja EST V-93 Gulds Dream Dusty, emä oli SF MVA Jailendahls Nightingale. Maisan kasvatti Katariina Kutilainen Lapinjärvellä, jonka tytär Mia jatkaa greykasvatusta kennelnimellä Joasis. Hänen sivuilleen pääset TÄSTÄ.
Maisa oli yhden pentueen emä, isänä isovillis Sampo (!). Sekarotuisesta pentueesta jätin itselleni yhden, Uuno. Unosta löytyy kuva kun scrollaat sivua vähän alaspäin.

HUNDAR VAKTAR INTERNET

Hemlösa djur ska göra internet säkrare skriver Aftonbladet. Istället för att tyda bokstäver ska framtidens inloggare skilja hundar från katter för att hindra fuskinloggningar. Samtidigt kan man bli husse eller matte åt ett övergivet djur. Länk till tidningsartikeln HÄR

PEKO-TREENEJÄ SISÄLLÄ JA RAUNIOILLA

Tässä Tainan peko-kirje kevään harkoista:

Pääsemme taas treenaamaan Norpen tiloihin 10.3. ja 21.4. klo 14.00 alkaen. Mukaan kutsutaan koirakoita myös Vantaalta ja Hesasta. Ilmoittautumiset Taina.

Perinteinen saunailta on Humlassa 13.4. klo 18.00 alkaen. Yhteyshenkilö on Kerttulan Virve jolle ilmoittaudutaan (puh.nro löytyy hältyskaaviosta).

Korson raunioradalle on alustavasti sovittu 5 treeniä 28.4., 5.5., 2.6., 9.6. ja 16.6. klo 12.00 alkaen. Ilmoittautumiset Taina.

Meripelastustreenit voi sopia vasta myöhemmin kun meripelastajat ovat saaneet oman toimintasuunnitelmansa tehtyä. Ne ajoittunevat lintujen pesimiskauden jälkeen.

Kuva on otettu viime sunnuntaina Maarilla. Taustalla on Porvoon kirkko, jossa korjaukset jatkuvat.

ONNITTELUT

6.3. 1999 syntyneille pennuille 8-vuotispäivänä: Maxille missä oletkaan, Moritzille Nastolaan, Mata-Harille Hollolaan, Maderialle Porvoon Hamariin, Molekyylille Tampereelle ja Mockalle Porvoon Tolkkisiin. Marilyn eli Chili on Mandi-äitinsä ja Sampo-isänsä kanssa koirien taivaassa.

Viimeinen kuva Mandista ja tyttäristä vuonna 2005 Juornaankylässä. Chili vasemmalla ja Mocka oikealla. Chilin ja Mockan isä oli Hair-Line´s Talisman ( kuva alhaalla). Kolmikosta vain Mocka on elossa.

Hair-Line´s Talisman eli Sampo (s. 19.5.1995) Kouvolan näyttelyssä 24.8.96 jolloin se sai ensimmäisen (ja viimeisen) serttinsä. Tämän jälkeen ura vaihtui ja Sampo alkoi treenata pelastushakua. Turkki hävisi sen siliän tien. Sampon isä oli muuten FIN MVA Williker´s Anton (musta) ja äiti FIN MVA Härbovi´s Singin in th Rain (musta). Kasvattaja oli Pia Mikkonen.

HELSINGISSÄ BONGATTU

Näin elämäni ensimmäisen elävän harlekiinipuudelin tänään Helsingissä. Itse asiassa niitä oli kaksi, kooltaan käppänöitä ja Sola´s kennelin kasvatteja. Linkki KENNELIN KOTISIVUILLE LÖYTYY TÄSTÄ

KUVIA VEDOISTA

Tom Isakssonin kuvia Gammelbackan vedoista on nähtävissä Porvoon palveluskoirien kotisivuilla. Sivuille pääset TÄSTÄ.

Lisäsin Tompan ottamia kuvia Pedrosta ja Larasta myös lauantain blogiin joka löytyy kunhan scrollaat vähän alaspäin. Julkaisen kuvat Tompan luvalla.

Oheisessa kuvassa Pedro joutuu koetukselle. Pulkka imee kiinni kosteaan alustaan eikä puudelin tekniikka riitä nykäisemään sitä irti. Mammaahan siinä tulee ikävä.

"TOTTISTA"

LARA: Käveltiin Maarin tottiskentälle. Minä treenasin vähän seuraamista, poseerasin A-esteellä ja kävelin tikkaat läpi.
PEDRO: otettiin muutamia noutoja (irtorullilla) sekä A-este
Palauttavaa kävelyä noin 9-10 kilometriä.
Mammalla välähti tänään että hänellähän on AINA kamera mukana. Nojaaa, kamerana tuo Nokia ei ole hääppöinen mutta ompi kumminkin.

BALTO

Eilinen pulkka-ajo Gammelbackassa tuo mieleen erään tarinan hienoista valjakkokoirista.
Vuonna 1925 Alaskan Nomessa puhkesi kurkkumätäepidemia. Lääkkeitä ei ollut ja kaiken lisäksi Nome oli eristyksissä talven takia eikä sinne päässyt kuin korkeintaan lentämällä. Alueen ainoa sopiva lentäjä oli kuitenkin muualla. Siksi päätettiin järjestää valjokkoviesti.
Alaskan rautatie oli juuri valmistunut ja lääkkeet toimitettiin ensi rautateitse Nenanaan mistä ensimmäinen valjakko-ohjaaja, musher, haki ne ja ajoi Tananajokea pitkin Yukonille.

Jokainen kylä matkan varrella antoi parhaimman valjakkonsa viestin käyttöön. Erittäin vaikean osuuden Shaktoolikista Goloviniin ajoi mies nimeltään Leonhard Seppala, jonka johtajakoira oli nimeltään Togo. Viimeiset kaksi osuutta ajoi Gunnar Kaasen siperianhuskynsa Balton johdolla hirveän talvimyrskyn vallitessa.
Lääkeet saatiin Nomeen ajoissa ja satoja ihmisiä pelastui.
Viestiin osallistui 20 musheria. 700 mailin matka taittui kuudessa päivässä, olosuhteissa joissa lämpötila välillä laski alle -40 asteen ja tuuli oli niin kova että koirat tuskin pysyivät pystyssä. 700 mailia on kilometreissä noin 1100, eli melkein Suomi pituussuunnassa. Se tekee melkein 200 kilometriä per päivä joten "tasaisen vauhdin" taulukolla jokainen valjakko juoksi 50-60 km:n taipaleen!
Balto-koiralle pystytettiin seuraavana vuonna oma patsas. Jos menette New Yorkiin, käykää katsomassa sitä. Se löytyy Central Parksissa. (Kuva on netin Wikipediasta)

LASTENVEDOT GAMMELBACKASSA

Kuvat: Tom Isaksson

LARA: nukuimme päiväunet mamman kanssa. Mamma väsähti koska minä oli töissä tänään. Oli lasten vedot Gammelbackassa. Kuten tavallisesti Pedro käyttäytyi huonosti, kun paikalla oli muita uroksia. Sen takia sen ei tarvinnut vetää kuin muutama lapsi.

Minä joka osaan etiketin ja käytöstavat jouduin vetämään paljon enemmän. Minusta tämä on väärin. No, mamma kertoi että Pedrolta uhkaa lähteä miehuus ellei se pikkuhiljaa paranna tapojaan. Minä kannatan ideaa. (Ei se tollo edes osaa vetää tuommoista tavallista pulkkaa yhtä hienosti kuin minä. Mamma opetti sille alkeet klikkerin avulla. Säälin kyydissä olleita lapsia.

TERVASALVA KOVA SANA

LARA: Tervasalva on kova sana meillä tällä hetkellä. Se on tarkoitettu koirien tassuihin, mutta toimii myös minun korvissa. Olen kärsinyt samasta vaivasta kuin keväällä kun muutimme tänne. Korvat ja nahka kutiaa. Korvia olen raapinut ruvelle ja nyt niissä alkaa näkyä pieniä kaljuja kohtia. Mamma on muutaman päivän aikana hieronut tuota salvaa korviin ja nyt ne ovat paljon paremmat.
Mitäköhän joku eläinlääkäri sanoisi moisesta?

MANDI

Mandi var min första storpudel. Hon var född på en rysk cirkus, därifrån vår granne köpte henne i tron att hon var mellanpudel. Mandi hette då Blondi. När grannen inte längre kunde hålla henne kom hon till oss. Hon var då cirka fem månader gammal. Namnet Mandi fick hon bland annat för att det råkade vara en måndag jag hämtade henne. Mandi var liten för att vara storpudel. Hon mättes aldrig officiellt men jag tippar att hennes mankhöjd var 49-50 cm.

UNO

Visst är han fin, Uno ? Uno var en blandning mellan storpudel och greyhound. Ursprungligen var de fyra i kullen. Förutom Uno fanns tikarna Lilla My och Sasu samt brodern Laku. Bara Laku är i livet längre. Han bor nära St Michel.

PEDROS RIVAL OSSI

PEDRO: Beaglen Ossi hör inte precis till mina favoriter, men jag tycker han kan få den här bilden publicerad ...Matte kommer för evigt ihåg den morgonen när Ossi och jag tog ihop på verandan i Jackarby. Jag hade Ossi i ett järngrepp, men vet nu inte riktigt vad som sedan hände. Plötsligt såg jag Ossi krypa under en stol och hade mattes KNÄ mellan tänderna....Sorry sa jag åt Matte och stack iväg efter Ossi. Matte stod och svajade på stället och såg konstig ut i ansiktet. Sen gick hon och satte sig på den där vita saken som människor brukar märka sitt revir i, la huvudet mellan knäna och stönade.
Hon tog oss nog ut på vår morgontur när hon ojat färdigt. Sen när vi kom hem gick hon igen och satte sig på den där vita saken, svor och skalade av lagren av löstagbara pälsar som människor ibland brukar pressa in benen i. (Matte har nog päls på benen, men den är inte alls lika tjock och fin som min och jag förmodar att den inte heller värmer såsom min päls gör.) Men tillbaka till lösskinnen. Mattes nyaste hade fått några hål och var lite blodigt. Hon var arg som attan. Jag begrep inte riktigt varför hon var så sur. Hål växer ju igen. Åtminstone i mitt skinn. Och blod kan man slicka bort. Nåja, kanske inte det där som fanns inuti stöveln. Min nos hade möjligen rymts in i skaftet, men inte mattes.

SISUKAS KANI...

Kanit ovat tunnetusti kovapäisiä. Katsokaapa TÄTÄ

NEW PICS

Kävin läpi kännykkäkuvia ja otin muutamia pentuotoksia talteen. Ne löytyvät TÄÄLTÄ. Kuvan laatu on erinomaisen huono. Kännykkä on Nokian 6630. Tiedoksi.

TRÅLLE I SOFFAN I GÅR

PEDRO: Trålles matte skickade en riktigt ny bild på Trålle. Den är tagen i går, alltså den 23 februari.
I vårt hus blir det nog också mest att ligga och dra sej i dag, för matte klagar över att hon inte mår bra. Hon fryser, har ont i halsen och snorar och har sej. Vi tittade på något som hon kallar världsmästerskap i teven. På rutan såg man gubbar som åkte nedför en backe på jättelånga tuggben, sen flög de ett stycke i luften och alla hejade. Matte sa att en finländare fick medalj igen (!?) och så somnade hon under filten.

KAUKAINEN SUKULAINEN TRÅLLE

Ruskeanvärinen Sherlock-Holms tai kotoisammin Trålle on ruskea Hair-Lines Talismanin eli Sampon ja musta Chilin pentu, syntynyt 30.7.01. Trålle asuu Liljendalissa. Sisarusparveen kuuluu myös: musta narttu Shakakhan joka asuu Lahdessa, aprikoosiuros Shemeikka joka asuu Sipoossa, musta narttu Shahrazad joka asuu Porvoossa ja ruskea uros Sheiks-Beer, joka asuu Nokialla.
Trållen kaverina on Barbro Lönnforsin kasvatti, shetlannin lammaskoira Zorro. Kuvat on Trållen omistajan Gunilla Slätiksen ottamia.

MAMMAN ORJAT

LARA: Tänään mamma oli poissa koko päivän. Itse se sanoo olevansa töissä.
Työn jälkeen me käveltiin tosi lyhyt lenkki 16 asteen pakkasessa. Sitten mamma jatkoi sitä työntekoa kotona.
Meillä ei ole ollut ollenkaan tavallista tottista. Sen sijaan me ollaan Pedron kanssa passattu mammaa. Koko ajan se pudottaa jotain esineitä. Sitten MEIDÄN täytyy noukkia ne ylös. MEIDÄN piti etsiä mamman lapaset kun se ei löytänyt niitä itse. MINÄ olen kantanut tohveleita eestaas. Yritin jemmata toista kenkää sohvaan. Ajattelin että mamma unohtaa tohvelit kun ne ei ole näkyvillä. Mutta ei. Taas MINUN piti etsiä. Pedro joutui hakemaan hukkaamansa aktivointipalloa. Huh huh sanon minä. Tää on pahempaa kuin tottiskenttä. Toivottavasti saadaan kohta ruokaa että pääsee lepäämään.

MITEN SUSILAPSILLE KÄY?

PEDRO: Mamma nappasi alla olevan kirjoituksen keskustelupalstalta. Susitutkija Ilpo Kojola arvioi Pentti Rytkösen kirjoittamassa lehtijutussa miten Ursan laumalle mahtaa käydä kun Ursa on poissa. Niin ihmettelen minäkin. Mitä jos ne teinit ei osaa pyydystää ruokaa? Se ei ole niin helppoa kuin ihmiset luulevat.

KUHMOINEN
Pentti Rytkönen

Ursa-suden kaato lauantaina vei Kuhmoisten laumalta kuningattaren. Miten johtajauroksesta ja Ursan kahdesta pentueesta muodostuvalle pihoista koiria napsivalle joukolle nyt käy?

Selvää vastausta ei pysty antamaan edes RKTL:n susitutkija Ilpo Kojola. Kokemuksia vastaavista tapauksista ei paljon ole, ja kyseessä on yksittäistapaus, johon vaikuttaa esimerkiksi joukon ikäjakauma.

– Kun ei tiedä lauman nuorten ikäjakaumaa. Onko siellä vielä puolitoistavuotiaita naaraita? Toinen kysymysmerkki on uroksen motiiveissa. Pyrkiikö se löytämään parhaan mahdollisen kumppanin.

Jos laumassa on puolitoistavuotiaita, se voisi pariutua oman tyttärensä kanssa. Se olisi hätäratkaisu voimakkaan lisääntymisvietin paineissa, Kojola sanoo.

Pennut voivat jäädä norkoilemaan

Toinen mahdollisuus on, että alfauros lähtee kevään voimistuvassa kiimassa etsimään kumppania lauman ulkopuolelta. Se saattaisi merkitä lauman hajoamista.

Jos laumasta jäisi jäljelle vain viimekesäisiä pentuja, tilanne olisi ympäristön kannalta Kojolan mukaan harmillinen. Nuorilla pennuilla ei ole vielä kunnollista saalistuskykyä, minkä takia ne voisivat nälän pakottamina hakeutua norkoilemaan pihapiireihin helpon saaliin toivossa.

Kojola sanoo Kuhmoisten tilanteen olevan tutkimusmielessä haasteellisen. Johtajanaaraan poistamisen vaikutuksesta laumaan ei ole juurikaan tutkimustietoa. On aivan eri asia, ammutaanko laumasta aikuinen vai pentu ja vielä korostuneemmin eri asia, jos ammuttu aikuinen on toinen johtajaparista.

Kuhmoisten lauman kantaäiti Ursa lienee syntynyt toukokuussa 2003. Ensimmäisen pentueensa se teki keväällä 2005 ja toisen viime keväänä. Ursa pannoitettiin kolme vuotta sitten, ja panta toimi kevääseen 2005.

82 sutta pannoitettu

Kojolan mukaan Suomessa on pannoitettu 82 sutta. Niistä on kaadettu 22. Näistä 15 luvan perästä ja seitsemän varmistettuna salakaatona.

Kuhmoisten laumassa olisi nyt paikka yhdelle pantasudelle, mutta pannoituksen vaikeuden takia Kojola arvelee, ettei lauman susista yksikään todellisuudessa saa seurantapantaa.

Suomen susikannaksi Kojola arvioi 230–250. Määrä elää hieman koko ajan itärajan yli kulkevan susiliikenteen takia. Tänä talvena susia on kaadettu parisenkymmentä.

Ursa kulkee viimeisen matkansa pakettina Kuhmoisista Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetolaboratorioon Taivalkoskelle, jonne kaikki Suomessa luvallisesti kaadetut suden päätyvät tutkittaviksi. Kallo ja talja palannevat kaatajalle, jonka henkilöllisyys pidetään visusti salassa.

VÄLILLÄ INHOAN IHMISTÄ

PEDRO: Ursa-susi ammuttiin viime lauantaina Kuhmoisissa.
Tänään kateltiin mamman kanssa ohjelmaa tuulivoimasta. Ohjelma oli kuvattu Norjan rannikolla jossa niitä härveleitä on. Ihmiset ovat rakentaneet tuulivoimapuiston (!) keskelle kotkien yhdyskuntaa. Nyt ne nuoret kotkat lentää noihin tuulihärveleihin. Joka kuukausi kuolee ainakin yksi lintu. Minun teki oikein pahaa kun ne näytti nuorta "panta"lintua joka oli ollut palaamassa kotiin. Se yritti lentää härvelien välistä mutta ei ymmärtänyt että ne ovat hengenvaarallisia. Yksi härveli halkaisi linnun kahtia.
Tällaiset jutut tekevät minut surulliseksi. Välillä minä inhoan ihmistä.

RUOKA- JA TERVEYSLINKKEJÄ LISÄTTY

Lisäsin tänään ruokintaan ja terveyteen liittyviä linkkejä tämän sivun suosikkeihin. Löytyvät NUTRITION-otsikon alla tuolla palkissa.

VÄHEMMÄN A-VITAMIINIA KUIN PUSSISSA LUKEE

Ruotsalainen päivälehti Dagens Nyheter julkaisi eilen koiramuonatestin. Artikkeli ja testi löytyy TÄSTÄ. Testin tulokset yllättävät joissakin kohdin. Esimerkiksi minun nyt käyttämä Royal Canin Maxi ei sisälläkään niin paljon A-vitamiinia kuin pakkauksessa lukee.
Pedigree kana pärjäsi edelleen tosi hyvin. Coop´s X-tra sisältää tosi vähän rasvaa ja Coop´s Optimal Balance liian vähän kuparia. Lisäksi ero ilmoitetun ja pussin sisältämän vitamiinipitoisuuden välillä on suuri. Halpa Euroshopper on selkeästi huonolaatuinen.
Alempana äkisti väsätty käännös testituloksista. (Ne löytyvät DN:n artikkelin ohessa pop up-ikkunamuodossa.)

• Seuraavat koiranmuonat olivat mukana testissä: Pedigree, Eukanuba, Hills, Royal Canin, Coop:s X-tra, Euroshopper, Purina, Doggy, Coop:s Optimal Balance och Willys.

• Analysoitiin proteiinipitoisuus, hiilihydratit, rasvat, linolihappo, omega-3, omega-6, vesi, fosfori, kalsium, sinkki, rauta, kupari sekä A- ja E-vitamiini.

Purinan Pro Plan (kana) Korkea omega-3-pitoisuus
Hyvä mutta kallis
Royal Canin Maxi
Erittäin iso ero ilmoitetun ja varsinaisen vitamiinipitoisuuuden välillä.
Eukanuba
Erittäin iso ero ilmoitetun ja varsinaisen vitamiinipitoisuuden välillä.
Hills Science Plan (kana)
E-vitamiinipitoisuus ylittää max-arvon
Korkea energiapitoisuus
Pedigree Complete (kana)
Matala omega-3-pitoisuus
Hyvä ja hintansa arvoinen
Willys
Matala rasvapitoisuus
X-tra (Coops)
Erittäin matala rasvapitoisuus. Erittäin suuri ero ilmoitetun ja varsinaisen vitamiinipitoisuuden välillä.
Doggy Original
Matala rasvapitoisuus.
Optimal Balance (Coops)
Liian vähän kuparia. Erittäin suuri ero ilmoitetun ja varsinaisen vitamiinipitoisuuden välillä.
Euroshopper
Kalsiumi ja fosfori ylittävät maksimirajat
Huono ravintotasapaino.

KIPEEEE !!!!

Söin liikaa kalkkunanpersuksia. Nyt maha on sekaisin. Siksi tänään on paastopäivä. Ainoa valopilkku on että myös Pedro joutuu paastolle.

LENKKI JA "PLATZ"

LARA: Tehtiin noin reilu viiden kilometrin kävelylenkki ja sen jälkeen oli pieni tottis. Mamma laittoi meidät maahan makaamaan. Tänään mamma ei hyväksynyt minun pienet fuskut, saakeli. No toisaalta saatiin taas hyvät palkat. Mamma oli metsästänyt 20 kiloa noita kalkkunanpersuksia ja saatiin kumpikin yksi persus.
PEDRO: Joo, tehtiin tosiaankin kävelylenkki. Tai lähinnä kiitohölkkää ja minä en ehtinyt millään merkata kaikkia penkkoja ja puita. En ymmärrä mihin mammalla oli niin kiire.
Kun harjoiteltiin tottista jonka nimi on "PLATZ" minä päätin pysyä visusti paikalla. Mamma oli tosi tyytyväinen minuun, mutta Lara sai jälki-istuntoa. No, se sai kyllä maata sen istunnon. Mutta silti. Minä söin kalkkunanpersusta ja Lara harjoitteli...
Seuraavan kerran minun pitää kuulemma keskittyä itse maahanmenoon että se menee ripeästi ja oikein.

KAMPAAJALLA

Mamma leikkasi otsatukkani äsken ja heti piti laittaa kuva nettiin!
Minä en yhtään tykkää tuosta laitteesta jota ihmiset kutsuvat kameraksi.
En muuten siitä karvojenajokoneestakaan. Onneksi ei tarvitse ajaa partaa joka päivä.
Sitten mamma luki minulle lehtiuutisen joka kertoo että minun susisukulaisia aiotaan taas tappaa. Tällä kertaa ihan lähellä, Kuhmalahden suunnalla. Minä en yhtään tykkää kun meitä koiraeläimiä tuolla lailla ammutaan. Mamma on ollut aika paljon Kuhmalahdella. Toivottavasti hän ei ota meitä mukaan seuraavan kerran. Ainakin Laraa voidaan ampua sutena niinkuin tekivät Lieksassa. Aina ei kyllä tiedä noista mettämiehistä. Kyllä ne voi luulla minuakin joksikin suurpedoksi. Mamma laittoi sen susiuutisen tänne alle.

ETELÄ-SUOMEN SANOMAT 17.2.2007:

Susijahti alkanee Kuhmoisten seudulla tänä viikonloppuna

Kuhmoisten, Kuhmalahden ja Längelmäen seudulla on valmistauduttu aloittamaan sudenpyynti jo tänä viikonloppuna. Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirille luvan yhden suden kaatamiseen. Lupa on voimassa vain helmikuun 23. päivään asti.
Kuhmoislainen yksityishenkilö pyysi kaatolupaa seitsemälle sudelle, mutta ministeriö myöntyi vain yhteen. Ministeriö haluaa selvittää, onko yhden yksilön poistamisella vaikutusta muuhun laumaan.
Seudulla arvioidaan liikkuvan kymmenkunta sutta. Piirin riistanhoidonneuvoja Marko Mikkola kertoo, että monet susista käyvät pihoilla 1-4 yksilön ryhminä.

KUNNON PALKKA KUNNON TYÖSTÄ

LARA: kävelylenkki kauppaan ja sen jälkeen tottista. Muutama noutu. Meni kuulemma aika hyvin mamman mielestä. Jotain se puhui korkeasta vietistä. En minä tiedä mitä tuommonen tarkoittaa. Minulla oli hauskaa.
PEDRO: tänään hiottiin noutoliikkeen loppuosaa. Mun pitää oppia luovuttamaan noutokapulaa sanoo mamma. Sitten mamma harjoitteli taas sitä minun seuraamista oikealla puolella. Menee koko ajan paremmin ja paremmin nyt kun minä olen keskittyvinäni. Mamma ei kyllä tiedä että minä pidän silmällä meidän pihaa koko ajan....Tänään me saatiin kunnon palkat työn jälkeen kun mamma oli ostanut jotain mitä se kutsuu kalkkunanpersuksiksi. Mamma tilasi myös minulle ajan sellaiseen luonnetestiin toukokuun alkupuolella. Minä olen jonkinlaisella varalistalla. Sitten mamma plärää toko-kisojen aikatauluja koska aikoo myös ilmoittaa minut alokasluokaan.

PEKOJEN MM-KISAT UPEISSA MAISEMISSA

Pelastuskoirien 13. MM-kisat käydään kesällä Itävallan Eisenstadtissa 25.6-1.7. Kisojen kotisivut löytyvä TÄSTÄ.
Käykää vilkaisemassa millaisessa ympäristössä pekot kilpailevat. Mahtavaa. Olisi kivaa lähteä paikan päälle porukalla pällistelemään niitä kilpailuja. Soitto tai kirje minulle jos löytyy kiinnostusta. carola.isaksson(katinhäntä)pp.inet.fi

KEVÄÄN OHJELMA

18.2 klo 13-15 vedot Veckjärvi
3.4 klo 12-14 vedot Gammelbacka
17.3 klo 13 vuosikokous Kokonhalli
25.3 klo 13-16 vedot Roihuvuori
23.4. klo 18 arkitottiskurssi Kokonniemen laskettelukeskus
24.4 klo 18 kärryvedot Eestinmäki
28.4 klo 10 jälkikurssi ALO (Maarit Isaksson)
29.4 klo 10 jälkikurssi edistyneemmät kouluttaja Jari Vanhanen
15.5 jälkikoe 1,2, 3 (Minna Ekblom)
19.5. klo 10 jälkikurssi ALO (Maarit Isaksson)
20.5 jälkikurssi edistyneemmät kouluttaja Jari Vanhanen
24-26.5 Viikonloppuleiri Lintukoto (Irina Rytkönen)

TÄYNNÄ KOIRUUKSIA

LARA: Eilen, keskiviikkona meillä oli taas tottisharjoituksia pihalla. Minulla oli noutoja ja palkkana oli siansaparoa. Tein saman tempun kuin edelliselläkin kerralla. Haettuani kapulan juoksin vimmattua vauhtia mamman ohi. Mamma oli tosi härski. Se tuli ja otti minut kiinni ja laittoi odottamaan rappusille sillaikaa kun Pedro harjoitteli ja nautiskeli siansaparosta. Että otti päähän. Sen jälkeen en uskaltanut ottaa riskejä enää, koska siansaparot on tosi hyviä. Mamma kehuikin että minä tein sen liikkeen tosi hyvin! Minua nolotti kun Pedrokin katteli ja kaikkee. Mamman sanoo että minä olen täynnä koiruuksia.
PEDRO: minun kanssa mamma kertasi taas tuota FUUSS-liikettä ja sitten sain siansaparoa. Minä yritin kyllä ehdottaa mammalle että tehtäisiin mekin se noutojuttu FUUSSIN sijaan, mutta ehdotus ei mennyt läpi.
Tänään mammalla oli taas työkiireitä ja me tehtiin vaan ihan tavallinen kävelylenkki. Tuolla on taas mukavasti tyttöjen tuoksuja. Mmmmm....

PEDRON "PUUMERKKI"

LARA: tänään ei ole tarvinnut totella niin hirveästi, koska mammalla on ollut paljon töitä ja kiireitä. Se sijaan tehtiin yksi tosi pitkä kiva kävelylenkki ja monta lyhyempää.
PEDRO: Laralla on sitten helppoa kun se on tyttö. Se viis välittää reviirin rajoista ja niin tekee mammakin. Koko puumerkkausvastuu on minun harteilla. Silti mun reviirille tunki sellainen nuori pojankloppi, mun kokoinen mutta muuten suomenpystykorvan näköinen. Se kierteli täällä monta viikkoa. Mamma rupesi jopa puhumaan että sille pitäisi antaa ruokaa ja sitten pyydystää. Soitti jopa jollekin metsästysihmiselle ja kyseli loukkua. Mamma uskoo ettei tuolla koiralla ole ollenkaan omaa ihmistä. Sillä ei ollut kaulapantaa ja se oli hirmu varovainen. Yksi aamu se tuli meitä vastaan metsässä. Mamma päästi Laran irti koska luuli että minä rökitän sen jos se tulee lähelle. Pyh! Kun se näki Laran niskakarvat pystyssä se säikähti niin että laittoi ensin hännän koipien väliin ja otti sitten jalat alleen. Lara ei tietenkään voinut vastustaa vaan lähti perään. Sen jälkeen jätkää ei ole näkynyt meidän mailla.

LUMIHANKITOTTIS

LARA & PEDRO: Tänään meillä oli lumihankitottis. Ensin oli tuo "fuss"-niminen liike ja sitten oli nouto-liike. Mamma heittää sellaista isoa puupalikkaa ja sanoo "apport" ja sitten meidän pitää tuoda se jutska mammalle.
LARA: minusta se on superhauska leikki. Tänään minä juoksin mamman ohi enkä luovuttanut mun lelua ollenkaan. Mamma kutsuu sitä hepuliksi.
PEDRO: minua mamma kiitti koska minä tein noutoliikkeen niin hienosti. Mutta piti kuulemma lopettaa koska aloin käymään niin "kuumana". Mamma väittää etten kuule enkä kuuntele mitään sinä "tilassa".

HYVIÄ MIELIPITEITÄ

Alla oleva kirjoitus on tosi hyvä. Julkaisen sen kirjoittajan luvalla. Kirjoitus löytyy Aamulehden yleisönosastossa:

Enintään seitsemän suden lauma

Aamulehdessä oli (2.2) Aulis Alatalon artikkeli susilaumojen
levittäytymisestä Pirkanmaalle.Haluaisin esittää oman mielipiteeni
kyseisen jutun arvioiden oikeellisuudesta. Ensinnäkin Oriveden,Jämsän,Kuhmoisten kolmiossa arveltiin olevan reviiri kolmella pesivällä susiparilla.Kyseiselle alueelle ei millään mahdu kolmea 1000-1200 neliökilometrin reviiriä.Tila loppuu kesken ja Orivettä on hankala siirtää lännemmäksi. Toinen väite kuuluu,että Ursa olisi näiden
kolmen lauman kantanaaras.Väite on biologisesti mahdoton,koska tiedetään, että Ursa sai ensimmäiset pentunsa keväällä 2005.Susien sukukypsäksi kehittyminen kestää 22 kuukautta.Ursan ensimmäinen pentujen parinmuodostus on siis biologisesti mahdollista vasta ensi keväänä. Olen ymmärtänyt,että susikeskustelussa ei ole suotavaa ajatella loogisesti.Kuitenkin minua kiehtoo ajatus kyseisen susiyhdyskunnan kehitysmallista.Varmasti tiedämme,että Ursa sai kolme pentua keväällä 2005.Niistä yksi ammuttiin seuraavana talvena.On mahdollista,että jäljelle jääneistä toinen lähtee etsimään reviiriä ja puolisoa.Kun molemmat ehdot täyttyvät,se eroaa laumasta.
Ursa sai todennäköisesti toiset pennut keväällä 2006.Ne eivät virallisesti ebytoineet,eivätkä metsästäjät kerro havainnoistaan,jos ne ovat liian vaatimattomia.Emme tiedä niiden lukumäärää,mutta voidaan arvioida,että niitä olisi tilastollisen todennäköisyyden perusteella viisi.Koska susien elämä on riskialtista,on niistä yksi jo todennäköisesti menehtynyt. Väitän siis,että parhaillaan kuluvan
kiima-ajan päätyttyä Ursan kantalaumaan kuuluu maksimissaanseitsemän
sutta ja että Ursan pennuilla ei voi olla omia laumoja,koska lauma muodostuu vasta,kun pentuja opetetaan saalistamaan eli aikaisintaan ensi syksynä. Nykyisellään Ursan lauma on saavuttanut koon,jolla se pystyy pitämään reviirinsä,eikä lauma tule paljon kasvamaan,sillä siitä alkaa myös poistua jäseniä syntyvyyttä vastaavasti.
Vaeltavia susia Pirkanmaalla luonnollisesti esiintyy.Laatokan Karjalasta johtaa Salpausselän harjua pitkin invaasiokäytävä Etelä-Suomeen,josta sudet levittäytyvät Länsi- ja Keski-Suomeen.Vastaavasti koillisesta Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta
Suomenselkä johdattaa sudet samoille alueille.Nämä ovat ikivanhoja vaellusreittejä.
Markku Järvinen Kuhmoinen

KONSTIKKAITA VILLAKOIRIA

PEDRO: Minä en tiennytkään että minulla on myös kirjavia sukulaisia, mutta katselin kun mamma tutkaili harlekiinivärisiä ja black&tan isovillakoiria netissä. Tässä on linkki yhteen saksalaiseen kenneliin jossa niitä HARLEKIINEJÄ LÖYTYY

NAURU PIDENTÄÄ IKÄÄ

Jos sinulla on tylsää katsele TÄTÄ

PEKOjen MM-KISAT ITÄVALLASSA

Pelastuskoirien 13. maailmanmestaruuskisat ovat tänä vuonna Itävallan Eisenstadtissa 26.6-1.7.
Eisenstadt on pieni 13 000 asukkaan kaupunki Wienistä vähän matkaa kaakkoon. Meidän mamma on EHKÄ lähdössä katsomaan kisoja mikäli aikataulut natsaa. Onko muita kiinnostuneita lähtijöitä? Kirjoittakaa mammalle: carola.isaksson(katinhäntä)pp.inet.fi

KUKA LEIKKAA KYNNET SUSILTA?

PEDRO: Tänään meidän piti mennä illalla kerhon vetoharjoituksiin. Mamma keksi lyhentää minun TASSUKARVAT sen takia. Ekaksi hän kutitti minua semmosella surisevalla koneella, sitten saksilla. Minä jo pelkäsin että hän lyhentää hännänkin alta, mutta onneksi hän unohti sen. Mutta sitten piti kuitenkin leikata kynsiä. TAAS. Yäääk. Kuulemma eivät kulu tarpeeksi nyt talvella.
Kukakohan leikkaa susilta kynnet talvella?
Kaiken lisäksi illan harkat peruuntuivat pakkasen takia. Mamma kertoi jokunen tunti sitten että Kvaban sääasema näytti 18 miinusastetta. Kun ihmiset sekoittavat vielä tuulenkin mukaan mittaukseen ulkona oli silloin 27 miinusta, mamman mukaan.
Minusta on tosi kiva olla ulkona nyt, koska mamma kasvattaa minulle näyttely(!)turkkia. Näkisitte miten paksu ja hieno se on. En kyllä tajua miten mamma tekee sitten kun turkki on tarpeeksi pitkä. Menenkö minä näyttelyyn tämä turkki päällä vai vieks hän vaan turkin sinne ? Pääsenköhän minä ollenkaan mukaan?
Oli miten oli, tämä turkki päällä ei palele.

Vedoista puheenollen..

Mun sukulais-isovilloja on käytetty vetokoirina maailman pisimmässä vetokisassa IDITARODISSA. Se on jotain 1150 mailia pitkä (en osaa laskea kilometreissä, mutta se taitaa olla aika reippaasti päälle tuhat kilometriä).
Meillä villoilla on kuitenkin yksi ongelma.
Mamma kertoi lukeneensa yhdestä puudelivaljakosta että puudelit jäätyivät kiinni hankeen nukkuessa yöllä. Aamulla niitä piti repiä irti maasta.
Meillä puudeleilla turkki kastuu ja "höyrystyy" toisin kuin arktisilla roduilla. Mamman mukaan se törppö musher sai elinikäisen kilpailukiellon. Nykyisin ei saa osallistua Iditarodiin villakoirilla.
Mucher joka on ajanut Iditarodin läpi menestyksekkäästi isovillavaljakolla on John Suter joka kilpaili villakoiravaljakolla vuosina 1988-91. Katsele kuvia Joesta ja VILLISVALJAKOSTA TÄSTÄ
Vuonna 1992 Joen tytär Esther osallistui menestyksellä JUNNU-IDITARODIIN.

MUSH !
POODLES IN IDITAROD

Iditarod is the tuffiest sled dog race in the world. The race is over 1,150 miles of the most extreme terrain in Alaska: across mountain ranges, frozen rivers, dense forests, desolate tundra and windswept coastline.
Joe Suter became famous as he participated in Iditarod whith standard poodles 1988-91. His daughter Esther ran the Junior Iditarod in 1992 - also with standard poodles. She placed third with a completion of 10,5 hours and sat track record for rookie of the year. Jr Iditarod is 154 miles long.
Today poodles are forbidden in Iditarod because of their coat. Poodles coat gets wet and that causes a lot of troubles in the cold.
View JOES SLED POODLES HERE

LÖYTYI

Sunnuntain-illan etsinnät Loviisassa päättyivät onnellisesti. Etsittävä oli löytynyt noin tunnin etsintöjen jälkeen.

HÄLYTYS

Hälytys Loviisan noin klo 19.40. Jäi meiltä väliin kenkkuilevan auton takia. Tiettävästi vanhempi henkilö kadoksissa. Toivottavasti löytyy. Ulkona nyt o,7 miinusastetta.

MUN TISKAUSVUORO!

PEDRO: Tänään oli mun tiskausvuoro! Sen jälkeen luimme sähköpostit mamman kanssa. Siinä luki että Cucusta on tullut kaksoivalio, KVA entuudestaan ja nyt TVA. VAU! En ole tavannut Cucua, mutta haluan lähettää lämpimät onnittelut CUCULLE ja hänen Mirva-mammalle. Minä jos kukaan tiedän kuinka työlästä on totella.
Eilen me treenattin mun mamman kanssa sellaista liikettä jonka nimi on "FUSS". Se alkaa niin että minä istun ja mamma seisoo mun oikealla puolella. Sitten me lähdetään kävelemään ja mamma pysyy koko ajan tiiviisti mun oikealla puolella. Kun mamma on just siinä kohdassa kun hänen pitääkin hän napsauttaa sellaista vempainta jota kutsutaan klikkeriksi ja sitten MINÄ saan namia. Lisää namia MINULLE tulee kun mamma seisoo oikeassa kohdassa mun oikealla puolella kun liike loppuu. Cool!
Lara sai namia pelkästään siitä hyvästä että hän MAKASI paikallaan ja katteli kun mamma seurasi minua.
Nykyään koko meidän elämämme on yhtä tottelemista. Lara on kuulemma ottanut ohjat käsiinsä vähän liiankin paljon syksyn jälkeen ja minä olen muuten vaan "ihan mahdoton välillä". Mitä se nyt sitten tarkoittaa.
Nykyään meidän pitää myös olla "kohteiliaita" kotona. Mamma on kuulemma alfa-mamma ja se tarkoittaa ettemme saa ryysiä ensimmäisinä ulko-ovesta ulos emmekä ensimmäisinä sisään. Meidän täytyy odottaa lupaa mammalta. Se vahtii ruokaa ja meidän pitää vaan odottaa nätisti kunnes tulee meidän vuoro. Sitten meidän pitää tuoda mammalle milloin mitäkin esineitä kun hän ei viitsi nousta sohvalta. Kerran Lara joutui jopa tuomaan uuden vessapaperirullan kun mamma merkkasi vessanpönttöä. Sic!

PITKO JA PULLA

LARA: Meidän mamma tapasi Pitkon ja Pullan mamman kaupassa tänään. Pitkon ja Pullan mamma kertoi että Pitko ja Pullakin ovat ruvenneet kirjottamaan BLOGIA. Me kävimme vilkaisemassa mitä kaikkea siellä on ja nyt tuli paineita. Mamma luki meille lakia ja kertoi että meidänkin pitää ruveta treenaamaan kuten Pitko ja Pulla! Sitten se laittoi meidät tekemään typeriä juttuja kuten paikallaoloa ja sellaista. Käääk.
Kaiken lisäksi se oli juorunut Pitkon ja Pullan mamman kanssa niin että unohti ostaa meille jotain vähän parempaa namia palkkioksi siitä että teemme noita temppuja.
Jostain keskustelufoorumista mamma bongasi sitten metsähallituksen kotisivut joista hän on niin tyytyväinen. Niissä löytyy kuulemma kuva susien ja koiran jalanjäljistä niin että nuo hölmöt ihmiset erottaisi ne jos sattuu sellainen tilanne. Hohoijajaa.
Tuolle Pitkolle vielä vinkiksi mitä mun kaveri Boa ja minä ruukattiin harrastaa. Me jouduttiin aina odottamaan autoissa kun muut treenasi ja hyödynsimme ajan tiedonvaihtoon (tätä mieltä on ainakin meidän mammat). Minä kerroin Boalle mitä uutta minä olin keksinyt hakumetsässä jotta Boakin saattoi kokeilla. Kun Boa oli keksinyt hienon jipon se kertoi minulle ja sitten minä kokeilin samaa! Yleensä meidän keksimät uudet hakuliikkeet eivät olleet mammojen mieleen.
Nykyään Boa on enemmän tai vähemmän eläkkeellä ja mulla on tylsää.
Jotta luovuus ei kuolisi pois ihan kokonaan yritän parhaani mukaan siirtää kootut konnuudet nuoremmille, lähinnä Pedrolle. Mutta se on puudeli ja yrittää olla mammalle niiiin mieliksi, niiin mieliksi. Se on ruvennut "lankkaamaan mamman saappaita" lenkillä - tai ainakin melkein - sen jälkeen kun se eksyi (!) kun me oltiin kaksistaan karkumatkalla.
Kuinka muuten koira voi eksyä metsässä ?

MAMMA: Nyt Lara ei "muista" mitä SILLE itselle tapahtui taannoin, kun pennut oli vain kolmeviikkoiset! Oltiin Stensbölessä lenkillä n klo 18 ja Lara lähti jonkun elukan perään. Minä odotin sitä yli tunnin ja kävelin sitten kotiin olettaen että koira on rapulla. Ei ollut. Eikun etsintärensselit matkaan ja Pedron kanssa kiertämään samaa lenkkiä uudestaan - vaan nyt pilkkopimeässä. Sitten taas takaisin kotiin. Mutta ei vieläkään koiraa. Nyt oli jo pieni hätä koska Lara ei olisi ikinä jättänyt pentunsa näin moneksi tunniksi. Jotain oli siis tapahtunut. Häslingin jälkeen soitto Ölstensiin klo 22. Ja, hast Du mir gesehen. Siellähän se koira oli tallessa. Muutama tuttu ihminen oli pyydystänyt neidin hänen ollessa matkalla takaisin Kevätkumpuun. Oltiin kävelty meille uutta reittiä ja sitä samaa reittiä Lara oli tulossa kotiin.
Ölstensissä vastassa oli sitten närkästynyt koira. Saatoin kuulla kommentin "Tulit vihdoin" kun se viivana pyyhkäisi istumaan autoon.
Ihmettelen miksi?
Saihan Lara sentään elämänsä kalleimman kuivamuona-aterian. 24 euroa!!!

PULKKATREENIT

Tiistaina 6.2. klo 18.00 pidetään palveluskoirakerhon koirille pulkanvetoharjoitukset Agrimarketin pihalla Hattulassa. Nyt on kaikilla mahdollisuus kokeilla miten koira suhtautuu pulkkaan.