Tekniikka tökkii

Tänään on taas SE päivä. Tuli muistutus siitä miten haavoittuvia olemmekaan tietokoneiden ja internetin, kanssa.

Lehdestä luemme että Sampopankin nettiyhteydet tökkii. Ties kuinka monelta on jäänyt pankkiasiat tänään suorittamatta sen takia.
Tällä kertaa nämä häslingit eivät osuneet allekirjoitettuun. Se ei suinkaan tarkoita etteikö oltaisi kiroiltu pankkitekniikan ihmeitä:
Kun juuri sinun käyttämäsi pankkiautomaatti on rikki. Kun KAIKKI ottomaaaaatit tilttaavat yhtaikaa. Kun Ottomatti ei suostu ottamaan pankilta äsken tullutta ihkauutta korttia. Kun bensa-automaatit sylkee kortin pellolle JA raha-automaatitkin ovat kanveesissa JA olisi jo pitänyt olla maantiellä että kerkiää tärkeään tapaamiseen. Kun kaupan kassatäti katselee säälivästi yrittäessäsi vakuuttaa että kortti on ihkauusi ja että siinä ON katetta.
Nämä on ne p_ _ _ _ _ _en kortit jotka pankit tuputtavat meille. Internetin ohella.

Aamun alkajaisiksi työkone päätti omalta osaltaan jatkaa pääsiäislomaa.

Kun piti näyttää kaverille miten hieno kävijäkartta tässä blogissa on osoittautui että kartta viettää rokuli-iltapäivää yhdessä kuva-arkisto-ohjelman kanssa.

Hidastuslakkoa harrastaa puolestaan Lidlin maksupääte.

Mutta kaikkein karmeinta on etten edes päässyt äsken ALL ALASKAN SWEEPSTAKES-sivustolle!!!!

Eikä luvattu lumimyräkkä ole edes alkanut vielä.

Tomi Suomen mahtavia Match Show-kuvia

MATCH SHOW MÄNTSÄLÄ 9.3.2008

klikkaa kuvaa

Catfish webbi-sivut avattu www.catfishoy.com

AINUTLAATUINEN HEVOSPÄIVÄ MYNÄMÄELLÄ

NYT SINULLA ON MAHDOLLISUUS OSALLISTUA AINUTLAATUISEEN HEVOSPÄIVÄÄN MYNÄMÄELLÄ, 19.4.2008

Mynämäki Ranch’illa hevosten hoito ja ratsastus poikkeavat traditionaalisesta menetelmistä varsin paljon. Tavoitteena on päästä etenkin hevosten hoidossa mahdollisimman vähällä vaivalla ja ajankäytöllä, tinkimättä kuitenkaan yhtään hevosten hyvinvoinnista, päinvastoin, hyvinvointi on selvä päätavoite. Tähän tavoitteeseen tilalla pyritään seuraavin keinoin:

1) Luonnonmukaisella hoidolla, jossa hevoset ovat yhdessä, ovat aina ulkona myös yöllä, niillä on paljon tilaa liikkua, niitä ei loimiteta, niillä on heinää vapaasti

2) Kengättömyydellä

3) Kuolaimettomuudella

4) Hevosystävällisellä koulutuksella ja ratsastuksella, jossa tärkeää on johtajuus (kuten hevoslaumassa) niin maassa kuin selässä. Ratsastuksen “salaisuus” löytyy sanoista body, mind and spirit kuin myös sanoista feel, timing and balance. Nämä ovat Tom Dorrance’n käyttämiä sanoja kuvaamaan yhteistyötä hevosen kanssa. Lue lisää:
http://www.tomdorrance.com/index.htm :

His unique approach was founded on the belief that the human needs to think more and do less - to feel what the horse is feeling and operate from where the horse is.

Näihin kaikkiin edellä mainittuun neljään osa-alueeseen tutustutaan teema-päivänä 19.4.2008. Pääpaino on johtajuudessa ja kuolaimettomassa ratsastuksessa. Johtajuudessa kokeillaan mm. hevosen juoksuttamista vapaana ja ratsastuksessa nähdään käytännössä mitä edellä mainitut Tom Dorrance’n sanat tarkoittavat ja päästään myös itse kokeilemaan miten pehmeästi ja rentona hevonen toimii ilman kuolainta. Pysäyttäminen, askellajien vaihdot ja kääntymiset tapahtuvat vaivattomasti ja hyvin pienin avuin. Käydään läpi myös hevosen kouluttamisharjoituksia niin johtajuuden kuin ratsastuksen osalta (mm. kokoaminen) sekä pohditaan ratsastajan ja hevosen suhdetta.

Lisää tietoa mm ilmoittautumisesta, bussikuljetuksesta ja hinnasta blogin mariginaalissa.

Sweepstaken erikoiset säännöt

Vielä on yksi vapaapäivä aikaa muunnella mämmit ja suklaamunat läskiksi esimerkiksi opiskelemalla lisää All Alaska Sweepstakes-kisan historiaa.

Tässä muutama tiedonjyvänen.
Kun John "Ironman" Johnson (=turkulainen Johan Johansson) siperialaisvaljakolla teki uskomattoman, nyt jo 98 vuotta vanhan reittiennätyksen hän ajoi maaliin kaksi koiraa pussissa.
Sääntöjen mukaan kisassa saa startata millä koiramäärällä tahansa. Maaliin on tultava samoilla koirilla. Muuten voittopotti (100.000 dollaria tänä vuonna) menee toiselle musherille.
Tämän 100 v vanhan säännön tarkoitus oli/on että kuskit pitävät mahdollisimman hyvää huolta koiristaan.
Yksi sääntöerikoisuus on se, että mikäli musher jää kiinni koiran/koirien huonosta kohtelusta hän voi joutua luovuttamaan koko valjakkonsa Nome kennelklubille.
Toisin kuin Iditarodissa kilpailijalla on oikeus käyttää ulkopuolista apua rajattomasti tarkastuspisteissä. Eli musher voi mennä vaikkapa nukkumaan ja antaa toisten huolehtia koirien hyvinvoinnista.
Toisin kuin sata vuotta sitten koiria doping testataan. Jotta koiria voidaan tunnistaa niillä täytyy olla chipsi nahan alla.

Uutis-Ankka

LARA: Tässä OIKEA Uutis-Ankka !

Variaatioita teemasta Villakoira

Tältä näyttää yksi Ladyn ja Ludden viimekesäisistä pennuista.
Karo on nyt noin 9 kk.
Emä on puhdas sakemanni isä englanninvinttikoiran ja isovillakoiran sekoitus.

Pennuista löytyy kuvia tässä blogissa mm 2. elokuuta 2007

Suomalaisen tekemä valjakkoennätys ollut voimassa jo 98v

LARA: kohta se alkaa taas. Meidän emännän valjakkokoirahysteria.
Ei ole kuin muutama päivä kunnes Alaskassa alkaa vuoden viimeinen suuri kisa All Alaskan Sweepstake, jossa ekaksi maaliin tullut vie koko voittopotin, vaatimattomat 100.000 dollaria. Lähtö on 26. maaliskuuta. Mukana Mackey ja King jotka kävivät kovaa kisaa tämän vuoden Iditarodvoitosta. Jännä nähdä säilyykö suomalaisen ajama kohta 100 vuotta vanha kisaennätys. Jota muuten tehtiin SIPERIANHUSKYVALJAKOLLA!
Sen voiton myötä siperialaiset tulikin tunnetuiksi kertaheitolla.

All Alaskan Sweepstake-kisalla on pitkä historia. Se on itse asiassa Alaskan vanhin valjakkokilpailu, syntynyt kultaryntäyksen aikoihin. Eka kisa ajettiin 1908. Lähtö on Nomessa, sitten käydään kääntymässä pohjoisrannikon Candlessa, matkaa tulee reilut 400 mailia (n 600 km)

Kisaennätyksen teki vuonna 1910 herra nimeltään John "Ironman" Johnson ajalla 74 tuntia 14 minuuttia ja 37 sekunttia.

Hauskaa John Johnsonissa on että hän oli lähtöisin Suomesta (hyvä me!). Hän syntyi Turussa 1871 ja hänen oikea nimensä oli Johan Johansson.
Näin kertoo Anitta Kainulainen kirjassa Siperianhusky - rekikoira:

...kultaryntäyksen siivittämänä Alaskaan muuttanut Johan Johansson --- elätti itseään turkiskauppiaana ja ajamalla postivaljakkoa. Sweepstaken voiton ansiosta John Johnson sai useita lempinimiä, kuten "Iron-Finn" (rautainen suomalainen), "Finn-Jan" Sekä "Ironman" (teräsmies), jolla nimellä hänet sittemmin yleisesti tunnettiin.

Johanssonia palkattiin kisaan jäniksenä. Näin Anitta Kainulainen kirjassa Siperianhusky - rekikoira:

Myöhemmin --- Ironman Johnson itse kertoi tarinaansa suomalaiselle Pekka Pantsulle---. "No, minä olin siellä Nomen seudulla kullankaivuhommissa kun yksi englantilainen aatelismies halusi voittaa Nomen ajon ja ehdotti minulle sopimusta: Alussa minun piti ajaa omalla valjakollani niin kovaa kuin mahdollista uuvuuttaakseni muut kilpailijat kesken tuon yli 400 mailin taipaleen. Tarkoitus tietysti oli, että tuo englantilainen painaisi sitten hyvillä koirillaan ohi. No, minä ajoin kovaa alun. Mutta sopimuksessa ei mainittu mitään siitä, että minun piti lopettaa kesken. Minun koirani kestivätkin loppuun asti ja minä voitin tuon ajon.

Sitaatit: Anitta Kainulainen artikkelissa Suomalaisia Alaskan kultakentillä kirjassa Siperianhusky - rekikoira, 3. painos. Kustantaja Suomalainen Siperianhusky-Seura ry. Kirjan voi tilata yhdistykseltä hintaan vähän alle 30 euroa postituskuluineen.

Linkki All Alaskan Sweepstake-kisaan löytyy blogin linkkilistan loppupuolella ellet halua naputtaa www.allalaskasweepstakes.org

ROHKEAT POJAT FILMASIVAT SUDEN

Vasabladetissa ihana juttu kahdesta pojasta, 12- ja 14-v, jotka kohtasivat suden metsätiellä. Pojat eivät suinkaan ryhtyneet hysteerisiksi vaan toinen kaivoi puhelinkameransa taskusta ja filmasi suden. Filmipätkä löytyy artikkelin yhteydessä.
Mahtavia poikia.
Kertovat jutussa että tiesivät suden väistävän ihmistä eivätkä pelänneet yhtään.
Pojat kertovat olevansa tottuneita metsässä kulkijoita. Toivottavasti jatkavat. KAMERA aseenaan.

Koirankarvoja

LARA: kohta ihmiset viettävät pääsiäinen-nimistä lomaa. Minä tiedän mitä se merkitsee. Minä hetkenä tahansa mamma ottaa esiin kaikenlaisia rättejä ja "siivousvälineitä", eikä minä ja Pedro saada sen siunattua rauhaa missään päin taloa. Mamma motkottaa MINUN karvoista joita kuulemma taas löytyy ympäri taloa. No, mihin minä laitan ne kun vaihdan talvipalsan kesämuotiin? Ei minulla ole omaa vaatekaappia.
Sanoin mammalle että pitää tehdä niinkuin englantilainen pariskunta jolla nyt on Aftonbladetin mukaan "lämpimät muistot lemmikeistään" . Pariskunta säästi kaikki villat kun ne suki koirat. Sitten ne vielä ryömi pitkin kokolattiamattoja ja keräsi koirankarvat niistäkin.
Mamma innostuu aina välillä keräämään Pedron karvat kun se trimmaa sen, mutta joka kerta kun me vaihdetaan pesäkoloa lentää karvakassit roskiin. Mun hienot karvat se viskoo suoraan menemään. Pehmeät pyllykarvat menee LINNUILLE.

Aftonbladetista mamma löysi muuten tämän filminkin.
Ottaisiko joku bändi tämän tyypin riveihinsä...

Fixu lintu

Ihminen haluaa uskotella että hän ainoana elukkana maapallolla on niin fiksu että osaa käyttää työkaluja. Mitäs sanotte tästä papukaijasta?

Rotikka "hyökkäsi" - taas.....

Vielä emme tiedä mikä sai rottweileruroksen hyökkäämään 10-vuotiaan pojan kimppuun (eilispäivän blogi), mutta kuva on pikkuisen kirkkaampi kuin eilen. Tänään ilmeni - jos lehtiin on uskomista - että poika ja hänen äitinsä olivat muuttaneet taloon vasta äsken. Koirat kuuluivat talon isännälle.
Tämä selittää paljon.
Laumassa oli mitä ilmeisimmin menossa eräänlainen uudellen ryhmittyminen. Voimme olettaa että vanha rotikka ei halunnut luopua "vallasta", eli paikastaan laumassa.
Todennäköisesti se on varoittanut poikaa jo ennen hyökkäystä, mutta joko perhe ei ole huomannut koiran signaalit tai sitten koiran antamia varoituksia on aliarvioitu. Poika on varmasti ollut totaalisen epätietoinen siitä että hän kerta toisensa jälkeen ylitti koiramaailman näkymättömän valtarajan. Jossain vaiheessa rotikka on päättänyt ottaa vähän kovemmat otteet käyttöön jotta saisi poikaa ruotuun - mahdollisesti lähtemään laumasta.

Päivän toinen suuri uutinen oli se, että Porissa koira puri miestä ja koiraa. Ja "taas" oli kyseessä rotikka.
Taidan muutta metsään ja ryhtyä erakoksi.

Rottweiler tappoi pikkupojan

Tänään olemme saaneet lukea kuinka rottweileruros tappoi 10-vuotiaan pojan Elimäellä. Tapauksella ei ole silminnäkijöitä. Siksi on turha spekuloida mitä oikeastaan tapahtui.
Perheellä oli kaksi rotikkaa. Molemmat lopetettiin.

Sen verran silmäilin yhtä keskustelupalstaa iltapäivällä että ehdin nähdä sellaisia ehdotuksia kuin "kielletään tiettyjä rotuja".
Onhan se tietysti YKSI tapa ratkaista ongelmia. Kielletään sitten kaikki. Asfaltit, puut, järvet, kalliot. Nehän ovat myös vaarallisia lapsille.
Maailma on vaarallinen paikka.

Mutta palataksemme koiriin.
Koskakohan ihmiset alkavat tajuta että koira on laumaeläin? Koiralle laumassa on olemassa alempia ja ylempiä yksilöitä. Perheessä= laumassa nuoret lapset ovat koiran mielestä alempiarvoisia. Tälle asialle me emme voi mitään. Aikuiset eivät pääse väliin. Koiralle ei voi opettaa että sen pitää totella ja kunnioittaa lapsia.
Sitä se ei todellakaan tee ennenkuin lapset ovat tarpeeksi vanhoja. Lapsi joutuuu ansaitsemaan oman auktoriteettinsa koiran silmissä.
Siihen asti koira pitää lasta ihan kivana, leikki hänen kanssaan ja vartioi häntä. Mutta se ei tottele lapsen käskyjä. Jos lapsen ja koiran välille tulee kiistaa jostain koiran mielestä tärkeästä asiasta tai sitä ärsytetään se todellakin voi purra - jotkut koirat saattavat käydä niin kuumina että purevat silmittömästi. Oma kokemus on että urokset ovat narttuja tiukempia ja että näin jyrkästi toimivat "vallanhimoiset" koirat. Suurin osa koirista tuntuvat tyytyvän siihen että ne saavat olla lauman rivijäseniä.
Haluan uskotella että harva koira haluaa tappaa. Mutta kun on kyseessä iso rotikkauros joka saattaa painaa 60 kiloa - siis paljon enemmän kuin pieni lapsi - ei välttämättä tarvita kuin yksi pahasti osunut puraisu tappamaan pienen lapsen.

Olen täysin samaa mieltä kennelliiton asiantuntijan kanssa kun hän sanoo ettei pidä jättää koiria ja lapsia ilman silmälläpitoa.
Sen lisäksi olisi tietysti suotavaa jos vanhemmat opettaisivat lapsilleen etteivät eläimet ole leikkikaluja. Kuuluun niihin joiden mielestä koira saa purra kun sitä rääkätään.

Alaskalainen jääkaappi

Mamman "alaskalainen jääkaappi" merkiltään Alaska Seelachs Filet.


PEDRO: Lara on aina ollut sitä mieltä että ihmiset ovat vähän tyhmiä. Nyt minä ymmärrän mistä se puhuu.

Mammalla on semmonen boikottilista ja sillä alati kasvavalla listalla on "turhat kodinkoneet" (tuo Mac ei kuulu näihin, vaikka minun mielestä se on kone olipa sillä ihmisen nimi tai ei!)
No niin. Turhiin kodinkoneisiin on talven aikana kuulunut laite jota mamma sanoo "jääkaapiksi".

Tähänkin liittyy jokin ihme tarina. Se menee jotenkin näin:
Meillä ei ole enää teeveetä (sen jälkeen kun muut ihmiset siirtyivät digiaikaan. Minusta ihmiset eivät ole siirtyneet mihinkään. Aina vaan näkyy ne samat tyypit kun mennään lenkille)
Koska meillä ei ole enää teeveetä me emme tarvitse myöskään jääkaappia.
Että miten nämä liittyy yhteen?
Mamma kutsuu sitä laihduttamiseksi. (?)
Älkää ihmetelkö. Ei KUKAAN pysy mamman kärryillä.
Näin se tarina kuitenkin jatkuu jos olen ymmärtänyt oikein:

Kun ei ole teeveetä, sen eteen ei jämähdä iltaisin eikä tule nälkä. Jostain syystä ihmiset tulee nälkäisiksi telkkarin edessä. Minulle tulee nälkä kun juoksen metsässä.
Kun ihminen ei katsele telkkaria se tekee jotain muuta. Josta myös saattaa tulee nälkä. Mutta kun ei ole jääkaappia ei voi metsästää kaikenlaisia herkkuja eikä voi tunkea ne ylimääräiset ruoat kaappiin kun ei jaksa syödä niitä kerralla. Ilmeisesti ihmiset säilyttävät kaikki hyvältämaistuvt ruoat siinä jääkaapissa.
Kotona on nykyään ainoastaan tylsää "kuivamuonaa" (tervetuloa joukkoomme Lauman-Johtaja). Sitä mamma syö vaan nälkäänsä eikä huvikseen - kuten esim teeveen ääressä.

Välillä mamma metsästää kuitenkin sellaista ruokaa jota ihmiset pitävät jääkaapissa. Ne eivät pysty syömään ruokaa jos se on "pilaantunutta".
Minä ihmettelen mitäköhän se pilaantunut ruoka on? En ole koskaan nähnyt sellaista, eikä Larakaan vaikka se on minua vanhempi.
Viimeksi mamma osti laatikollisen sellaista mustaa mönjää jota hän syö kerman kanssa.
No eihän se tietenkään taaskaan jaksanut syödä kaikkea. Ja mitä se tekee ? Sen sijaan että piilottaisi loput maahan mamma vie ruokansa siihen pahvista tehtyyn alaskalaiseen jääkaappiin jossa ei ole ovea eikä kattoa.
Aamulla "joku" oli rikkonut mönjälaatikon ja syönyt kaiken.
Hohhojjajaa. Mammareppana ei edes haistanut KISSAN hajut vaikka ilma oli sakeana.
Olisiko ihminen selvinnyt maapallolla ilman meitä koiria, kun se on noin uusavuton?

Vielä pahemmin kävi etiooppialaiselle maanviljelijälle. Mies lähti matkalle eikä uskaltanut jättää säästämänsä eläkerahat taloon. Mies käääri rahat - 7500 euroa - mattoon ja tunki käärön heinäkasaan.
Jos ei ole rahat turvassa pankeissa eivät ne ole sitä myöskään heinäpaalien alla.
Pankkiukot saattavat pelata ihmisten rahoilla sijoitusmarkkinoilla, heinäpankissa ROTAT käyttivät osan ukon rahastosta ja sijoitti rakentamiinsa luxuskoteihin! (Ei ne niitä rahoja syö, kuten ihmisten uutistoimistot väittää)

Lopuksi vielä meidän kannalta hyvä uutinen Berliinistä (lue Expressenjuttu tässä). Siellä yksi inhottava ihminen joutuu vankilaan murhasta kun hän suutuspäissään heitti kissan viidennen kerroksen parvekkelta.
Laran kanssa toivomme että suomalaiset tuomioistuimet seuraavat esimerkkiä kun ne tuomitsevat ihmisiä jotka kohtelee eläimiä julmasti.
Saksassa taitaa muuten olla pitkä eläinsuojeluperinne.
Joku kamala ukko jota ihmiset kutsuvat Hitleriksi tappoi kuusi miljoonaa juutalaista, mutta muistan meidän Johtajamme kertoneen että maassa oli maailman parhaimmat eläinsuojelulait.

Lisätty linkkejä

Lisätty valjakkokoira- & valjakkokisalinkkejä linkkilistaan.

Iditarodissa siperialaisten huikea ennätys

Iditarodista tulee lisää uutisia. Siperian husky-valjakkojen voittaja kaikkien aikojen parhaimmalla ajalla on Blake Freking. Uusi huikea ennätys on 11 pv 21 tuntia 40 min 36 sek. Freking ajoi maaliin 10 koiralla. Hänelle Iditarod oli toinen.
Hänen vaimonsa Jennifer tuli maaliin 6 sekunttia aikaisemmin, mutta koska hänellä oli muutama alaskan husky valjakossa siperialaisten ennätys/voitto menee ukolle.
Pariskunnan sijoitus oli 50. ja 51.
Ensikertalainen Jenniferin Iditarod oli katketa onnettomuuteen. Hän menetti yhden koiran Yukon joella, kun hän oli pysähtynyt ruokkimaan koiria ja moottorikelkkailija ajoi Frekingin koirien yli. Yksi koira kuoli, yksi loukkaantui. Kelkkailijalta oli karannut kelkka käsistä.
Pieni hauska yksityiskohta Jenniferistä on että hänen kotipaikkakuntansa on Finland. Minnesotan Finland!

Kanadalainen Karen Ramstead siperialaisineen saapui maaliin 56:na noin 9 tuntia Frekingien jälkeen.

Seuraavaksi sitten jännitetään viekö Mackey vai King All Alaska Sweepstaken potin, vaatimattomat 100.000 dollaria. Kisa alkaa 26.3.

Leveä takapuoli

LARA: onneksi tuo Iditarod on loppu - ainakin pääosiltaan. Meidän huusholliin on vihdoin ja viimein laskeutunut jokseenkin normaali olotila eikä kukaan paasaa noista valjakkokoirista.
Mamma otti meidät mukaan kaupunkiin tänään. Ensin käytiin eläinlääkäriasemalla.
Minä tykkään tuommosesta asemasta jonne ihmiset kerää ihania eläinlääkäreitä meitä koiria varten. Minulle annettiin joku rokotus tai mikä lie ja paaaaaljon namipaloja.
Mamma pitää minua omituisena kun tykkään käydä lääkärillä! En ymmärrä.
Siitä minä en tykännyt, kun mun lääkäri sanoi että minä olen vähän ylipainoinen ja että minun pitää säännöstellä sitä mitä minä panen suuhun. En kuulemma saa syödä siankorvia ollenkaan. Ne lihottavat. Pyh!
Minulle ei myöskään saa antaa oikeita luita koska mun hampaiden kiille ei kestä niitä. Että silleen. Nyt pitää sitten syödä jotain kaninruokaa, tyyliin porkkanaa, että laihtuu ja tekoluita että hampaat säilyy kauniina.
Mamma on tainnut popsia noita siankorvia enemmänkin koska hänellä on paljon leveämpi takapuoli kuin minulla. Miksei hänen tarvitse syödä kaninruokaa? Kysyn vaan.
Ja minulle on ihan samaa jos hampaat on vähän reissussa rähjääntyneet. Minusta ikä saa näkyä koiran naamassa. Sitä paitsi Pedro tykkää minusta ihan tällaisena. Ja niin tekee naapurin Maxkin. Ja mamma.

Mackey teki sen taas

Lance Mackey teki sitten sen uskomattoman tempun että hän voitti sekä Iditarodin että Yukon Questin - taas. Iditarodin virallisilla sivuilla on Mackeyn tarina miten hän jujutti Kingiä. Kannattaa lukea!
Nyt selvisi myös sekin miksi Buser Senior hävisi GPS:stä. Hän oli tuhma poika joten järjestäjät antoivat hänen GPS:nsä toiselle ajajalle.
Minä en sitä hoxannut, mutta moni ehkä huomasi että Buser yhdessä vaiheessa ajoi takaisinpäin pienkoneen vauhdilla. No, se johtui siitä että GPS todellakin oli lentokoneessa!!! Buserin huumoria. Tai itse asiassa häntä on ottanut päähän koko paikannussysteemi koska se paljastaa ajajien taktiikan. (!) Siksi hän sai päähänsä antaa lähettimensä paikalla olleelle lentäjälle.

Jännitys säilyy Iditarodissa

19:00 Iditarodtilanne: Mackey johdossa, paahtaa hirmuista vauhtia kohti White Mountaina 11 koiraa valjakossa. King seitsemän mailia perässä. Eli kaikki vielä mahdollista. Mackeyn matkavauhti on keskimäärin ollut hitaampi kuin Kingin eli Mackey on pitänyt johtonsa pitämällä lyhyempiä taukoja kuin King.
Kjetil Backen neljäntenä kaukana takana. Buser häviksissä GPS-listalta.

Kannattaa lukea tämän päivän Anchorage Daily News.

Iditarod aamuin, Iditarod illoin...

LARA: mamma käy taas siinä paikassa josta meille tulee ruokaa pöytään. Sillä paikalla on huono vaikutus mammaan. Varsinkin sellaisina päivinä joiden nimi on Maanantai. (Jostain syystä ihmiset ovat antaneet päiville nimet. Nimiä on seitsemän mutta minä en oikein käsitä koko juttua. Miten voi olla niin monta Maanantai- ja Tiistai jne -nimistä kun ei ole olemassa kahta samanlaista päivää? Tämän logiikan mukaan kaikkien sakemannityttöjen pitäisi olla Laaroja ja kaikkien isovillakoirapoikien Peedroja! Mutta niinhän ei ole)

Kun mamma tuli kotiin hän meni heti sille Mac-nimiselle koneelle "kurkkaamaan Iditarodtilannetta". Sitten hänen piti taas katsoa Iditarodtilannetta ennenkuin mentiin ulos, ja tietysti heti kun tultiin lenkiltä. Sen jälkeen hän pesi meidän kuraiset tassut, ja men uudelleen katsomaan Iditarodtilannetta!
On kuulemma niin jännittävä tilanne. Mackey ja King ovat olleet vuorotellen johdossa. Sitten Mackey repäisi eron, mutta hänen valjakkonsa on ollut hitaampi kuin Kingin. Syynä mahatautiset koirat + että valjakossa on mukana monta nuorta, kokematonta koiraa joita Mackey haluaa säästää.
Äsken Mackey ja Kingin ero oli vain 2 mailia mutta Mackey on lisännyt vauhtia - ilmeisesti koska nyt on johtokoirana vanha Larry. Tällä hetkellä Mackey etenee rivakammin kuin King. Kjetil Backen on kolmantena.
Meillä veikataan että voiton vie joko Mackey tai King ja että Backen on kolmantena. Tai sitten ei.

Mackeyn suku Suomesta - ehkä

LARA: Joka kerta kun mamma avaa sen ihme koneensa - lähtee maailmankertomatkalle kuten hän itse sanoo - hän jaksaa ihmetelle tekniikan ihmeitä.
Tänään hän on jo ehtinyt lukea lukuisa määrä kotimaisia ja ulkolaisia lehtiä, tsekata Cruftsin koiranäyttelyn joka on meneillään Englannissa ja TIETYSTI kurkata Iditarodin tilanteen. (GPS toimii taas)

Lehtiä selaillessa mamma löysi kissajutun Daily Mailista.
Kissa ei tarkoita mitän pahaa. Se haluaa vaan leikkiä...
Leijonahuumoria

Cruftsin kotisivut löytyvät tämän linkin takana.
Expressenillä on pieni kuvareportaasi näyttelystä. Ekakuvassa tietysti isovillakoira ja ilma sakeana jotain tököttiä...
Meidän näyttelyissä hiuskiinne on kielletty.

Anchorage Daily News-lehdessä on Bob HALLISEN kiva kuvakooste (on siellä muutama muunkin kuvaajan otos). Kuvissa esiintyy enimmäkseen Lance Mackey joka saapui ensimmäisenä Yukonille.
Mikähän siinä muuten on että tuntee melkein ylpeyttä kun kuvaaja on suomensukuinen?
Joku muuten ehdotti kerran että Lance Mackeyn suku on voinut olla nimeltään Mäki.
Paljon mahdollista.

Bad hair-day

LARA: minua on kohdeltu kaltoin. Aion tehdä kuten Vanhanen. Valittaa.

Me mentiin metsälenkille mamman ja Pedron kanssa illansuussa kun alkoi jo pimetä. Mamma päästi meidät juoksemaan kuten tavallista.

Maahan on tullut paksu märkä lumi josta nousee aivan ihania hajuja. Muun muassa peurojen. Minä ajattelin tuoda ruokavalioomme vähän vaihtelua ja lähdin saalistamaan. Pitäisi mamman tietää että sudet ja koirat metsästävät illan pimetessä.
Meidän lauman alfat eivät tietenkään vaivautuneet lähtemään minun mukaan, vaan jättivät koko saalistushomman minulle. Yli tunnin minä huhkin yksin siellä pimeässä metsässä. Lyön vetoa että mamma ja Pedro painuivat välillä kotiin lämpimään, koska mamman kailotus loppui pitkäksi aikaa.
Kun olin tulossa kotiinpäin - ilman saalista tietenkin - ne tuli minua vastaan metsässä niin pirteinä, niin pirteinä. Ja kuivina.
Minä olin aivan puhki ja kaipasin suihkuun. Tukka oli likomärkä ja mulla oli JAKAUS. Voin vaan kuvitella minkä näköinen olin. Ja arvatkaa mitä mamma tekee? Se ottaa minut kiinni ja sitten mentiin porukalla LENKILLE!!! Minä jaksoin tuskin nostaa käpäliä. Häntäkin painoi kuin lyijyä. Kaiken lisäksi satoi lisää öklöttävää, märkää lunta. Onneksi Max (x) oli sisällä eikä nähnyt miten naurettavan näköinen olin.
Mutta ei tässä kaikki. Kun tultiin kotiin mamma laittoi Pedron ja minut "koirien kuivatushuoneeseen" koska oltiin kuulemma niin öklöttävän märkiä.
Grrrr...
Koko lenkin aikana minä en muuta tehnyt kuin ajatellut mamman ihanaa sänkyä, kuinka ensin kuivattelisin päiväpeitolla ja sen jälkeen oikaisisin väsyneitä koipia.

(x) Max on naapurin ihana saksanpaimenkoirauros isolla U:lla. Se livahtaa aina välillä kotoa ja käy moikkaamassa minua. En ole vielä kertonut sille ettei minulla ole juoksuaikoja . Minut on leikattu.

Sakemanni hyökkäsi, sakemanni puri

"Saksanpaimenkoira hyökkäsi Jennan,11, kimppuun" (Iltalehti tänään), "saksanpaimenkoiran näköinen koira puri lenkkeilijää kädestä mutta koiran taluttaja jatkoi matkaa" (Iltasanomat tänään).

Että kyllästyttää nämä jutut.
En ryhdy kehumaan sakemannia, koirat ovat yksilöitä ja rotuun mahtuu jos jonkinlaista vipeltäjää.

Villakoiran ydin (ha haaa) on siinä ettei meidän tarvitsisi lukea saksanpaimenkoira-hyökkäsi-vauvan-kimppuun juttuja jos sakemannien omistajat jaksaisivat paneutua koirarotunsa ominaisuuksiin. Tietoa löytyy yllinkyllin ja ihan ilmaiseksi (esim netissä).
Ei ole harvinaista että sakemanni on varustettu voimakkaalla n.s. saalisvietillä. Mikä tahansa liike saattaa laukaista "metsästysrefleksin" sellaisessa koirassa.
Joillekin koirille riittää että ne saa juosta "saalin" perässä, toiset upottavat hampaansa siihen. Jäipä ihmisen nahkaan hampaanjäljet tai ei, "koira puri".

Ongelmia ei olisi jos saalisviettisen sakemannin omistaja viitsisi kouluttaa koiraansa, vaihtoehtoisesti varmistaa ettei koira pääse vahingoittamaan ihmisiä/muita koiria.

Piha-aidat ja talutushihnat on keksitty.

1000 kilometriä maaliin

Kurkkasin Iditarodin tilanteen äsken (klo 19:20).
Kaikki kortit levällään.
Mackey, joka vähän väliä on joutunut pysähtymään hoitamaan vatsavaivaisia koira ja vaihtamaan koirien paikkoja + King ja Backen ovat liikkeellä aikalailla samalla taktiikalla. He ovat sijoittaneet pakollisen 24 h levon Takotnaan, josta Backen on jo lähtenyt.
Johtoporukka johon kuuluu 17 valjakkoa on Ophirin aavekaupungissa, suurin osa jengistä on itse asiassa jo jatkanut matkaa. Mutta heillä kaikilla paitsi siis Backenilla on 24h-lepo edessä. Ja edessä on vielä 1000 km.
Ophirissa sijaitsee kuuluisa Forsgreenien mökki. Perhe lentää mökilleen joka talvi kestittämään iditarodkuskeja. Tarjolla on kuulemma lihapataa. Sen sijaan tarina ei kerro mistä Forsgreenin suku on lähtöisin. Ei taida mennä pahasti pieleen jos veikkaa Suomea tai Ruotsia.

Tämän päivän Anchorage Daily News-lehdessä on hyvä matkareportaasi jota kannatta lukea. Tässä linkki

GPS-yhteys on tökkinyt koko päivän ainakin minulla.

Urheat jenkkisoturit II

Sen verran tuo koiranpentujuttu (lue eilinen blogi) jäi vaivaamaan että jatkoin jutun kaivelemista tänään.
Katselin sen öklöttävän videon uudestaan ja yritin saada selville oliko pentu kuollut jo ennenkuin sotilas heittää sen. Video on herättänyt paljon keskustelua ympäri maailman, ja monet väittävät että sotilas heiluttaa ja heittää kuollutta koiraa. Videosta on mahdotonta sanoa mitään varmaa. Se että pentu on liikkumatta kun sotilas nostaa sitä niskasta ei välttämättä tarkoita että se on kuollut.
Toivottavasti se oli, ja youtube-filmi sotilaspoikien huonoa huumoria.

Sen sijaan tuli taas todettua että lehtijuttuihin pitää suhtautua varauksella. Parasta on tarkistaa asiat itse.
Kaivoin sen youtube-filmin esiin jossa sotilaat heittävät lampaita "käsikranaatilla". Jos Aftonbladet tarkoittaa jutussaan (eilinen blogi) samaa filmiä jota minä katselin kyseessä ei ole käsikranaatti.
Youtubepätkä on filmattu autosta käsin. Auto ohittaa lammaspaimenen ja pienen lammaslauman jolloin joku heittää jotain lampaiden keskelle. Se jokin räjähtää, kuuluu kauhea pauke ja kipinät sinkoilevat. Paimen ei edes käänny vaan kävelee rauhallisesti eteenpäin. Lampaatkaan ei tunnu säikähtävän pahemmin.
Autonlavalla on hauskaa.
Koiran "räjäyttämistä" en löytänyt, sensijaan pätkän jossa sotilas ampuu koiran.
Ehkä Aftonbladetin tarkoittamat filmit on poistettu youtubesta, mene ja tiedä.

Urheat jenkkisoturit

Urheiden jenkkisotilaiden toimia tutkitaan taas. Tällä kertaa Rambot kiduttavat eläimiä.
Youtubessä levinneessä filmissä sotilas roikottaa pientä koiranpentua niskasta. Nauhalta kuuluu miehen ääni: "Voi kuinka söpö" jonka jälkeen sotilas heittää pennun rotkoon.
Aftonbladet kirjoittaa jutusta tänään.
Youtubessa voi kuulemma myös katsella kuinka Jenkkien eliittisotilaat heittävät käsikranaatin lampaiden joukkoon ja kuinka he räjäyttävät koiran ilmaan. Itse en ole näitä filmejä nähnyt enkä aiokaan katsella.
Filmien aitoudesta voi tietenkin keskustella. Tällä kertaa minä en kyllä epäile yhtään etteivätkö ne ole aitoja.

Helsingin Täti ja sen mäyrikset

Meidän perheellä ei ole omaa kokemusta mäyräkoirista, ainoastaan vankka mielipide siitä millaisen sen pitää olla jos sellainen joskus tulee. Ilman muuta karkeakarvainen.
Tavattuani tänään ystävän jolla on hoidossa puolivuotias mäyris tuli lisäys: kaniinikoko.

Ystävättären kaniinimäyris on harvinaisen älykäs. Se on kehittänyt aivan uskomattomia juttuja joilla se kommunikoi ihmisten kanssa.
Vai mitäs sanotte tästä?
Pienenä koirana se ei omin neuvoin pääse sohvalle, joten se tulee ihmisen luo ja kohottaa "kädet" samalla tavalla kuin pieni lapsi. "Nosta minut".
-Autossa se istuu nätisti penkillä kunnes minä tulen. Se ei uskalla hypätä maahan vaan "nostaa kädet" ja pyytää syliin. Syliin päästyään se kaulailee kuin lapsi, kertoo ystävättäreni.

Ehkä minun mielipiteeni karkeakarvaisista mäyriksistä muodostui jo lapsuudessa. Helsingin Tädillä kun oli niitä kolme (Täti perheineen asui pääkaupungissa ja se oli ISO juttu meille hankolaisille).
Helsingin Täti ruukasi käydä Hangossa muutaman kerran vuodessa, yleensä silloin kun perhe oli joko tulossa tai menossa saarelle.
Helsingin Tädin mäyräkoirat olivat kilttejä, mutta täysin kurittomia. Tätiä ne eivät totelleet yhtään. Sen takia minä pidin niistä erityisesti.

Helsingin Täti oli vähän erikoinen.
Perhe vuokrasi kesämökkiä Ekö-nimisellä saarella. Tönö ei ollut tavallista leikkimökkiä suurempi, mutta vuokraisännän mukaan todellinen helmi. Vuokra nousi kesä kesältä.
Sitten Utön saaressa löytyi halpa ja tilava huvila joten perhe muutti sinne.
Utö oli hieno saari, oikea paratiisien paratiisi, käärmeineen kaikkineen.
Se itse asiassa kuhisi kyykäärmeitä.
Niitä ei ollut Ekön saaressa. Mutta siellä oli siilejä. Tolkuton määrä.

Helsingin Täti oli lukenut jostain että käärme on siilin herkku....

Muuttomatkalla Eköstä Utöhön perhe yöpyi Hangossa kuten tavallisesti.
Käärmeenpyydystäjät oli pakattu isoon pahvilaatikkoon: Isä Siili, Äiti Siili, Tytär Siili, Veli Siili, Serkku Siili, Eno Siili, Täti Siili, Isoäiti Siili, Isoisä Siili, Naapurin Siili.
Laatikko sisältöineen passitettiin yöksi kellarin viileyteen.

Yöllisessä perheneuvottelussa Siili-Perhe päätti ettei se viihdy kaupunkiboksissa.
Aamulla laatikossa ei ollut kuin reikiä ja haju.

Ihmisperheen päivä kului kivasti viileässä kellarissa sukulaisten kanssa seurustellessa.
- Juu, ei tässä mitään. Ehkä-näitä-vielä-tarttee-mööpeleitä piti muutenkin nostaa pihalle.
- Ai, sielläkin on siili, polttopuiden takana.
- Kyllä minä sitten pinoan ne uudelleen. Eeheei, ei se ole mikään duuni. Eihän siinä ole kuin pari-kolme kuutiota. Pääasia että ehditte sinne saareen tänään...
-Hei täältä löytyi kaksi, tuolla nurkassa, perunalaarien alla. Täytyy vissiin purkaa laarit....

Siilejä kyrsi koko touhu ja ne julistivat sotatilan.
Aseinaan tässä puolustussodassa ne käyttivät piikkejä ja karmeita hajupommeja.

Taistelu loppui joskus ennen auringonlaskun.
Helsingin Täti lähti perheineen, koirineen ja siileineen saarelle.
Kaos ja lemu jäi.
- Olisi tää voinut olla kamalampaa, meinasi Äiti joka aina näki asioiden valoisat puolet.
- Helsingin Täti olisi yhtä hyvin voinut keksiä että hän siirtää käärmeet Eköhön.

Epilogi: Helsingin Tädin mukaan siilit viihtyivät hyvin Utössä.

Yrsan mäyräkoirat

Maailmaan mahtuu muutakin kuin Iditarod, sanoo Lara ja kuiskaa:
- Kirjoita siitä kirjasta.

Se kirja on Yrsa Steniuksen uusin, paljon kiitosta saanut: Koiria, rakkautta ja surua.
Meillä se on hankintalistalla. Tässä linkki kustantaja Tammen sivuille jossa m m lyhyt selostus.
Kerrottakoon sen verran että Yrsa itse on vannoutunut mäyräkoiraihminen.
Kirjan voi tilata netistä hintaan 24:40.
Lue myös tämän päivän Hesaria.

Tekniikan ihmeet

Kyllä on ihmeellinen tuo tekniikka.
Nyt tarkoitan Iditarod-kisan paikannusjärjestelmää.
Kävin äsken kurkkaamassa tilannetta. Johdossa Lance Mackey, jonka lähetin paljastaa että hän pitää tauon par aikaa (20:20). Yksi meitin suosikeista, Martin Buser on kakkosena mutta aivan Buserin kannoilla...

Paitsi että...

Todennäköisesti johdossa on edelleen Gerry Willomitzer joka lähti edellisestä check pointista (Finger Lake) melkein tunti ennen Mackeytä. Miehellä ei ole lähetintä, joten nyt on odotettava Rainy Passin tulokset. Ekana Finger Lakessa oli Kjetil Backen. Lue Anchorage Daily

Näet iditarodreitit täältä. Tänä vuonna ajetaan pohjoista reittiä.

Muutama tunti enää...

Enää muutama tunti Iditarodin varsinaiseen lähtöön, klo 01.00 Suomen aikaa.

Onnexi netti tarjoaa kaikenlaista mahtavaa. Nyt kaikki hyöty irti!

Tässä mielenkiintoinen Martin Buserin radiohaastattelu, tehty viime perjantaina. Haastattelijana nuori harjoittelija. Klikkaa lilanväristä riviä ja malta hetken niin kuulet mitä Buser kertoo reitistä, johtajakoirista ja kuskien hallusinaatioista.
Alunperin Sveitsistä kotoisin oleva Buser pitää hallussaan Iditarodin matkaennätyksen. Sen hän teki vuonna 2002. Noin 1800 kilometriä sujui aikaan 8 päivää tuntia 46 minuuttia 2 sekunttia.

Paljon mielenkiintoista lukemista löytyy alaskalaislehdistä Nome Nugget ja Anchorage Daily News. Molemmat lehdet seuraavat kisaa tiiviisti. Anchorage Daily Newsissa on lisäksi todella paljon taustamateriaalia. Tänään löytyy muun muassa tosi kiva kuvakooste symbolisesta startista, Ceremonial start.

MAAILMAN NOPEIN STAFFI

Karvojenmetsästys on julmaa touhua

Radiosta tuli äsken joku ohjelma, jossa pähkäiltiin miten kiharaista tukkaa pitää hoitaa. Se oli osaa jotain Tukkakoulu-ohjelmaa.
Siitä me saimme idean startata oman sarjan: Karvakoulu. Tänään aiheemme on Miten eroon karvoista.

Useimmat ihmiset pitävät koirakarvoja riesana eteenkin sen jälkeen kun karvat ovat päättäneet jättää kumppaninsa. Siinä vaiheessa ihmiset aloittavat raivoisan koirankarvametsästyksen. Koirana on silloin parasta häipyä maisemista. Mukavinkin emäntä ja isäntä muuttuu mutisevaksi ennalta-arvaamattomaksi kotityranniksi kun hän saa pölynimurin käteensä.

Karvat viihtyvät samoissa paikoissa kuin ihmisetkin kuten tuoleilla, sohvilla, sängynpäällisillä, matoilla ja autonpenkeillä. Ne koristavat mielellään ihmisten vaatteita. Niillä on kuitenkin yksi suosikkipaikka yli muiden: Voirasioiden ohella ne hakeutuvat mielellään lakanoihin. Karvojen puolustukseksi täytyy sanoa että ne ovat suvaitsevaista väkeä. Ne jakavat auliisti lakanat hiekanjyvien ja puoleksi syötyjen luiden kanssa. Parhaiten ne kuitenkin viihtyvät suurissa ryhmissä, omien parissa.
Koirankarvojen metsästystä ei toistaiseksi säädellä mitenkään. EU-alueella kaikki keinot ovat sallittuja ja metsästää saa joka päivä.
Paljastamme nyt kotirintamammamme taktiikat:

1) Huonoksi havaitut
• käsin poimiminen (vain jos tiedät varmasti että elät 200-vuotiaaksi)
• pyyhkiminen kostealla (a) kaada likavesi lavuaarin VAIN jos itse perkaat putkistot niiden jumiuduttua (b) kaada likavesi vessanpönttöön VAIN jos tykkäät jynssätä vessanpönttöä
• tamppaaminen (isäntä muistaa yhtäkkiä että pitikin lähteä asioille, naapurin isäntä ampaisee paikalle olutpullo kädessä ilman minkäänlaista auttamisen elettä: "Ai, sä tamppaat mattoja", kaikki muu irtoaa paitsi koirankarvat)

2) Hyväksi havaitut
• lattiatason hyökkäykset aseena lattiaharja (suuroffensiiveissä tarvitaan pölynimuri, mieluiten langaton & litteä)
• sohva & nojatuolit: vierailija. Silloin karvojen poistuminen talosta on täysvarmaa ja ilmaista
• pöydänpinnat: hiha. Suosittelemme alpakkavillapaitaa.
• auton penkit: et-viitsi-heittää-minut-vielä-tämän-kerran-"ystävät"
• lakanat&vaatteet: kaksipuolinen vaateharja. Koiratkin tykkää siitä. Siis syödä.
• sakemanni: erilaiset harjat+säämiskä+pölynimuri (imuri ei irrota karvoja mutta jotkut koirat nauttii. Ihan OIKEESTI)
• isovillakoira: ei tiputa karvoja (eikä keräämiään takiaisia, neulasia ja risuja)
• kierrättäminen: pikkulinnut käyttävät mielellään sakemannin perskarvoja vuorausmateriaalina pesissään

Iditarod-lähtöä odotellessa

- Lara! Mamma on tainnut pudota hankeen. Täytyy lähteä etsimään. Sinä saat olla hakukoira kun osaat hakea niin hyvin, minä olen ohjaaja. Toivottavasti kukaan ei pyydystä meitä matkalla. Minä en halua sinne koirien keräilykeskukseen josta olet puhunut.
- Pöljä, käänny. Sitä paitsi minua ei huvita vetää tuota vekotinta perässäni yhtään enempää.
- Vait ettet muka jaksa vetää! Minähän tässä vedän ja sinä laiskottelet.
- Hi-hiiii. Sakemannitytöt ovat fiksuja...
- Kuulepas. Nyt ei ole kyse älykkyydestä. Minusta on kiva juosta valjakossa. Minä voisin osallistua vaikka Iditarodiin.
- Uskon. Tuommonen luupää siinä tarvitaankin. Eihän kukaan järkevä koira viitsi vetää ihmistä perässään 1800 kilometriä.
- Sinä et ymmärrä erämaaelämän päälle.
- Ja minä en aio kiistellä sinun kanssa.
- Ei kannata. Isovillakoirat eivät edes saa osallistua Iditarodiin. Eivätkä sakemannit.
- No sepä hyvä. Ikinä ei tiedä mitä meidän mamma saattaa saada päähänsä.

Iditarodin symbolinen startti on tänään. Huomenna sunnuntaina on virallinen lähtö klo 14 (Alaskan aika).
Uutta tänä vuonna on paikannusjärjestelmä jonka avulla nettiyleisö voi seurata kisaa. 15 musheria kantaa lähetintä joka näyttää valjakon sijainnin. Näin on järjestäjä luvannut.

Tässä linkki Kjetil Backenin ja Team Norwayn sivuille joista voit myös seurata kisaa.
Peukut ja varpaat pystyyn Norjan puolesta. Olisi se hienoa jos voitto tulisi Pohjoismaihin.

Eläimien äly

Tämän päivän alakoululaiset ei aikuisina tule näkemään simppanssia luonnossa. Mikäli nykymeno jatkuu. Simpanssi kuuluu maailman erittäin uhanalaisiin eläimiin.
Niitä metsästetään ruoaksi, niitä pyydystetään LEMMIKEIKSI ja ihminen vie niiltä yhä enemmän elintilaa.
Mamma ihailee suuresti simppansseja ennenkaikkea niiden älyn ansiosta. (Se ei suinkaan tarkoita että mamma hyväksyy muiden "tyhmempien" lajien tappamisen ja pyydystämisen.)
Juutuubissa on monta esimerkkiä simpanssin kyvystä ratkaista ongelmia.
Yksi simpansseista nousee älykkyydessä yli muiden:
Kapean lasiputkilon pohjassa on herkku, jota pitäisi saada pois. Sormi ei mahdu, putkilo on kiinni häkin seinässä, missään ei löydy kättäpitempää...Miten SINÄ ratkaisisit ongelman?

Lintujen älyllisiä kykyjä pidetään yleensä aika olemattomina. Näin ei kuitenkaan ole. Katsokaapa tätä työkalua käyttävää papukaijaa.

Hevoslinkkejä lisätty

Lisätty hevosaiheisia/bitless bridle- linkkejä.
Linkit löytyvät kunhan jaksat veivata sivua alaspäin.
Klikkaamalla viereistä kuvaa pääset Alexander Nevzorovin sivuille.

Lue mitä hän kirjoittaa, katsele hänen keräämiä kilpailukuvia ja lupaan että näkemyksesi hevoskilpailuista ja ennenkaikkea kuolaimien käytöstä muuttuu.

Lost and found

Kuinkahan moni kadonnut olisi jäänyt löytymättä ellei olisi koiria ja koirien ulkoiluttajia.
Toisinaan kadonnut löytyy onnellisesti hengissä, toisinaan käy kuten Espoossa äskettäin. Dobermann-koira leikki löytämillä luilla, joita fiksu omistaja osasi epäillä ihmisen luiksi. Epäily sai vahvistuksen siinä vaiheessa kun dobermann toi emännälle lonkkaluun proteesineen. Proteesin avulla vainajan henkilöllisyys sentään selvinnee.
Epätietoisuudessa eläminen on sukulaisille ja ystäville kaikkein karmeinta.

Tässä toisenlainen tarina mamman lapsuuden ajoilta Hangossa.
Oli kaunis kesäpäivä ja naapurin parivuotias tyttärentytär leikki perheen villakoiran kanssa pihalla.
Yhtäkkiä koira syöksyy haukkuen keittiöön missä talon väki istuu kahvilla. Koira juoksee ees-taas ja pitää sanoin kuvaamatonta meteliä. Omistaja on ällikällä lyöty mutta seuraa sitä pihalle. Talon nurkalla on iso saavi täynnä sadevettä. Villakoira raapii saavea freneettisesti pienillä tassuillaan jolloin omistaja tajuaa vilkaista veteen. Siellä näkyy pikkutytön leninki. Miten lapsi oli onnistunut putoamaan saaveen on mysteeri. Kiitos koiran JA tarkkaavaisen omistajan tyttö selvisi hengissä.

Joskus kannattaa unohtaa mitä tiede sanoo koirien ajattelukyvystä ja uskoa koiraa. Emäntä on todennut etteivät ”nuo höpsöt ihmiset jotka kohtelevat koiraansa kuin se olisi ihminen” ole aina ihan väärässä. Monesti nämä ihmiset lukevat ja ymmärtävät koiraansa paljon paremmin kuin tottis- ja suojelukenttien kaikentietävät teoreetikot.

Epäillä voi, olisiko tämän päivän viranomaiset toimineet kuten kolleegansa viime vuosisadan vaihteessa jossain päin Yhdysvaltoja.
Eräästä talosta oli löytynyt murhatun miehen ruumis. Mies omisti villakoiran joka oli mukana omistajansa hautajaisissa. Yhtäkkiä koira livahti sitä pidelleen ihmisen sylistä, pinkoi kuin tykinsuusta ammuttuna erään miehen luo ja alkoi haukkua raivokkaasti. Paikan päällä olleen poliisiin mielenkiinto heräsi.
Loput arvaattekin.

Toisinaan koirista voi olla hupiakin. Riippuu miltä kantilta katselee asioita.
Tämän tarinan voitte itse lukea ThePoodle(anddog)blogista.
Kirjoittajan aviomiehellä oli pientä vipinää avioliiton ulkopuolella. Vaimon epäilyt olivat heränneet, koska mies oli ruvennut lenkittämään perheen koiraa iltaisin.
Iltana eräänä emäntä vei koiran ulos. Koira tiesi tarkalleen mistä kääntyä oikealla, mistä vasemmalle. Ja vei emäntänsä suoraan aviomiehen rakastajattaren ovelle!
Mitä opimme tästä?
Ainakin sen, että miehet ovat tapojensa orjia…

Avunpyyntö Jenkeistä

Jenkeistä tuli avunpyyntö tänään. Lue Pedron sivuilta

Mamman huono omatunto

LARA: mamman omatunto kolkuttaa.
Nyt hän miettii montako lintua hän on murhannut. Muovikasseilla.
Mamma harvoin muistaa ottaa mukaan kauppakassinsa kun hän menee ostoksille. Joskus hän käyttää pahvilaatikoita joista on hyötyä kotonakin, mutta useimmiten hän tuo ostokset muovikassissa. Muovikasseja hän sitten käyttää roskapusseina. Eli ne joutuvat ennemmin tai myöhemmin kaatopaikalle. Kuten mamman "normalit" muoviset roskapussitkin. Meilläpäin ei kukaan kerää muovia. Roskafirma väittää että se tulee niin kalliiksi.

Maailmalla on menossa monta kampanjaa muovikasseja vastaan, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä eläimille joutuessaan luontoon. Lue EXPRESSEN ja DAILY MAIL
Nyt mamma aikoo liittyä TÄHÄNKIN boikottiin. Entuudestaan meillä boikotoidaan
• kaikkea missä lukee Made in China (tähän liitty niin piiiitkä tarina ettei kukaan jaksa kuunnella)
• merino-, angora- ja alpackavilla ellei mamma tiedä varmasti että se tulee tiloilta joissa kohdellaan eläimet nätisti
• turhia kodinkoneita. Tietokone ja radio/cd eivät kuulu tähän. Mamma puolustautuu sillä että hän mm lukee lehdet & katselee filmejä tietskarilta ja kuuntelee viimeisimmät uutiset ja mielenkiintoisia ohjelmia radiosta. Näiden lisäksi lattialla lojuu vanha pölynimuri. Jota mamma harvoin käyttää...
Telkkaria ei ole eikä tule
• meillä boikotoidaan varmasti vielä jotain muuta joka ei tule mieleen juuri nyt

Palataanpas siihen muoviproblematiikkaan.
Minäkin syön kaikenlaista törkyä, joskus muovinkin kera. Toistaiseksi kaikki on tullut ulos normaalia tietä...
Mamma väittää etten kuitenkaan vedä vertoja entiseen Mandiin. Mandi oli valkoinen isovillakoira jota mamma kumma kyllä väittää fiksuimmaksi koiraksi mitä hänellä on ikinä ollut. Tämä maailman fiksuin isovillakoira söi kaikkea. Alushousuista ja sukista alkaen jos se sai mahdollisuuden. Ja saihan se...
Sillä mahtoi olla oikea peltimaha koska kaikki tuli ulos takakautta.

Näin Iditarod-aikaan on pakko kertoa Mandin YHDESTÄ bravuurinumerosta.
Mandi juoksi valjakossa, joskus tyttärensä kanssa johdossa, toisinaan kakkospaikalla. Vanhemmiten Mandia alkoi tympimään vanhat tutut reitit. Saatuaan tarpeeksi se pysähtyi, riisui valjaat ja lähti joko häiritsemään myyrien kotirauhaa tai juoksi sievästi valjakon VIERELLÄ.

Miksi isovilloille kenkää Iditarodista?

LARA: mamman surffaillessa netissä hän löysi ihan vahingossa jonkun mielenkiintoisen blogin. Mamma mutisi ääneen jotain tyyliin tämä-ei-ole-totta kun hän luki sitä. Hän on yrittänyt selvittää mikseivät isovillat saa osallistua Iditarodiin enää (ainoastaan pohjoiset rodut saa osallistua). ThePoodle(anddog)blogin ylläpitäjä Jan selittää miksi

Syy on se vanha tuttu kateus. Huskyomistajat eivät halunneet katsella puudelinpyllyjä Iditarodreitillä.
Alaskalainen Joe Suter osallistui villakoiravaljakolla useaan Iditarodkisaan vuonna 1989 ja 90-luvun alkuvuosina. Hän ajoi joka kerta maaliin ja sijoitus oli joukon keskipaikkeilla kisassa jossa jo maaliinpääseminen on saavutus.

Villakoiria oltaisiinkin ehkä vielä kestetty ellei olisi ollut ajaja nimeltä Susan Butcher.

Vuonna 1986 kun Susan voitti kisan ensimmäisen kerran putsasi hän kaiken lisäksi edellisestä ennätyksestä noin vuorokauden ja ajoi maaliin ajalla 11 pv 15 h 6 min.
70-luvun loppupuolesta vuoteen 1985 voittajan aika vaihteli 12 ja 18 päivän välillä.
Ekan voiton jälkeen Butcher otti niitä kolme lisää!
Tämän jälkeen joku koiranleuka keksi sanonnan "”Alaska, where women win the Iditarod and men mush Poodles”.
Tämänkaltainen "mainos" ei naurattanut Anchoragessa ja ulos lensivät puudelit.

(Lance Mackeyn voittaessa viime vuonna teki hän Iditarodin kolmanneksi kovimman ajan 9 pv 5 h 8 min. Iditarodin ennätyksen omistaa Martin Buser huimalla 8 pv 22 h 46 min.
Moderni Iditarod-kisakoira, alaskan (=monirotuinen) husky on jalostettu kevyeksi ja kestäväksi. Muista roduista ei ole vastusta näille juoksukoneille. Sen todistaa jo osallistuneet Siperian husky-valjakot.)

Todellista palturia on selitys ettei isovillakoira sovellu Alaskan kylmyyteen ja että osallistumiskielto on koirien parhaaksi. Mikään ei ole niin lämmin kuin villakoiran turkki ja kaiken lisäksi sitä voi "säädellä" leikkaamalla.
Lepopaikoilla koirille voi pukea takki estämään koiran jäätymisen kiinni mihinkään, ja tassuihin voi laittaa tossut.
Alaskan huskejakin pidetään tarvittaessa lämpiminä takeilla. Tassuihin laitetaan bootsit. Lepopaikoilla koirat eivät kaivaudu hankeen vaan niille tehdään paksu olkipeti johon ne kaivautuvat nukkumaan pyjama yllä.

Janin puudeleita käsittelevä blogi on muuten kirjoitettu 25. helmikuuta. Blogissa on paljon muutakin mielenkiintoista joten mamma lisäsi sen Blogilistaan.

Luonnossa ja Cityssä

LARA: Expressen-lehdessä
on vaihteeksi ihan
hyödyllinen juttu.
Tässä linkki Näin-tunnistat-
villieläinten- jäljet-juttuun

Ja näin Sityssä.
Tässä linkki
Hesarin lukijakuvaan.

AMYGDALA

LARA: mamma löysi todella mielenkiintoisen jutun Svenska Dagbladetissa tänään.

Lehti referoi australialaista tutkimusta, jonka mukaan nyt löytyy selitys teini-ikäisten "lyhyt-pinnaisuuteen". Lyhytpinnaisilla teineillä on isompi amygdala kuin rauhallisilla teineillä.
Tutkijat ovat ymmällään ja pelkäävät että näillä "iso-amygdalalaisilla" on suurempi riski sairastua psyykkisiin sairauksiin aikuisina kuin ne joilla on pieni amygdala.

Amygdala on se keskus aivoissa joka säätelee ihmisen toimintaa stressitilanteissa. Esimerkiksi kun osumme yllättäen käärmeeseen metsässä. Emme ehdi ajatellakaan ennenkuin olemme jo toimineet. Joku meistä tappaa käärmeen astumalla sen päälle, toiset tekevät elämänsä pisimmän loikan ja toinen jämähtää paikoilleen.
Reaktio johtuu siitä, että näköaistin signaalit ennättää aikaisemmin amygdalaan kuin niihin aivon osiin joissa "miettimiskeskus" sijatsee. Amygdala lähettää signaaleja kehoon joka sitten valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan. Amygdala on "alkueläin" meissä. Ilman amygdalaa ihminen tuskin olisi olemassa.

Ihminen on laumaeläin. Laumassa tarvitaan erilaisia ominaisuuksia. Siksi eri ihmisillä on erikokoinen amygdala, uskoo mamma.

Näitä ihmisen ominaisuuksia on hyvä pitää mielessä meitä koiria kouluttaessa. Me koirat olemme "amygdala-ohjattuja" sanan varsinaisessa mielessä. Siksi eteen tulee aina tilanteita jossa me toimimme ensin ja "ajattelemme" sitten. Turha teidän ihmisten on silloin karjua meille.

Tämä tarina löytyy ruotsinkielellä mamman blogissa Kharolas textsnickeri
(www.kharolas.blogspot.com)

Poliisikoirille työkengät

LARA: Düsseldorfin poliisikoirat kulkevat vastedes kengissä työaikana. Kaupungin mukulakivikadut ovat niin täynnä lasinsiruja ja muuta törkyä etteivät koirat pysty kävelemään kaduilla satuttamatta itseään.
Tässä Hesarin juttu, tässä linkki Spiegelin artikkeliin ja tässä hyvä kuva.

Match Show Mäntsälässä 9.3

Tarvittavat tiedot
Mäntsälän
Match Showsta saat
klikkaamalla
kuvaa

SUOMEN LAMPAAN VILLA ON PARAS!

Laki velvoittaa keritsemään lampaat (kuva:Carola)

LARA: kuvan lampaat eivät ole meidän, mutta meillä oli Suomen lampaita joskus. Syy miksi mamma muistelee niitä on eilispäivän Expressenin lehtijuttu australialaisista merinolampaista (katso eilispäivän blogia). Aussit tekee mulesing-nimistä toimenpidettä lampaille.
Mulesing tarkoittaa että lampailta leikataan nahkaa pois hännän alueelta - ilman nukutusta. Lampaat tungetaan telineeseen, työnnetään sakset nahan alle ja leikataan liha irti. Toimenpide tehdään jottei kärpäset pääse lisääntymään poimuissa. Tätä julmaa käytäntöä puolustetaan säästösyillä ja sillä että eläimiä on paljon.

Maailman paras villa

Merinolampaan villaa pidetään maailman parhaimpana. Mutta suomenlampaan villa on itse asiassa parempi. Suomenlampaan villa on maailman hienoin. Sitä vaan ei ole tajuttu Suomessa - vielä. Suomenlampaan villasta saa tehtyä todella PEHMEITÄ, hienoja, kestäviä ja toimivia käyttövaatteita. Lue täältä mitä kanadalainen urheilusukkien valmistaja kirjoittaa.

Meidän perhe toivookin nyt että KAIKKI SUOMALAISET boikotovat merinovillaa. Samaan listaan lisäämme ANGORA- ja ALPAKKAVILLAT. Osta vaatteet ja käsityövillat vain jos tiedät varmasti mistä raaka-aine tulee. Lue enemmän aiheesta täältä Savethesheep-sivulta.

Systemaattista eläinrääkkäystä

Klikkaa kuvaa päästääksesi artikkeliin

LARA: Ruotsalainen Expressen kirjoittaa tänään aiheesta "mulesing". Lisää aiheesta Pedron blogissa

koirauintia ja junamatkailua

LARA: Hyvinkäällä toimii Suomen ainoa koirien uimahalli.
Minä uin yleensä "tassu-pohjassa", mutta OSAAN minä koirauintiakin...

Tältä nakilta hauska loppui lyhyeen.

vauvojenvaihtoasema

LARA: Baby Changing Station on paikka jossa ihmiset vaihtavat viallisia vauvoja uusiin. Kuluttajasuojalain mukaan viallisesta vauvasta voi saada rahansa takaisin mikäli sitä palauttaa 14 päivän sisällä. Esim: vauva ei ole oppinut sisäsiistiksi tai ostaja huomaa ettei haluakaan vauvaa kun se on niin vaativa ja sitoo niin paljon.
- Mitäh?
- Laki EI koske ihmisvauvoja. Miksi sitten meitä eläimiä verrataan tavaraan? Kysyn vaan.

BITLESS BRIDLEPÄIVÄ 19.4.

BITLESS BRIDLE -PÄIVÄ la 19.4.08 MIKKO SEPPÄLÄN TILALLA MYNÄMÄELLÄ

Bitless bridle = kuolaimettomat suitset, bettlös träns

Bb-filosofia on lyömässä itsensä läpi hevospiireissä ympäri koko maailman. Miksi?

• Koska kuolaimet aiheuttavat kipua hevoselle
• Hevonen pelkää ja pakenee kuolaimia
• Kuolaimet aiheuttavat vammoja hevoselle.

Tässä linkki el.lääk Robert Cookin kirjoittamaan artikkeliin raudattomasta hevosesta.

Toimiiko bb?

Tässä muutama www-sivu aiheesta:
• http://kotisivu.dnainternet.net/sepmikko
• www.bitloos.be TODELLA HYVÄT SIVUT
• www.bitlessbridle.com BB-keksijän, el.lääk Cookin sivut
• www.hauteecole.ru/en Alexander Nevzorov
• www.westfallhorsemanship.com Stacey Westfall
• www.ivoryknollranch.com/index.html Ivory Pal

TULE MUKAAN MYNÄMÄELLE PEREHTYMÄÄN BB-FILOSOFIAAN !
SEMINAARI SOPII KAIKENTASOISILLE RATSASTAJILLE/KUSKEILLE

hyvä amin asikainen!

LARA & PEDRO: mamman suosikkinyrkkeilijä amin asikainen on vielä kovemmassa huudossa meillä sen jälkeen kun hän otti kantaa koiratappeluja vastaan. lue kannanotto tässä.

yksi niistä inhottavista ukoista jotka järjestivät koiratappeluja ypäjällä joutuu linnaan. kaksi sai vain ehdollisen tuomion.

mackey voitti yukon questin

LARA: Lance mackey voitti yukon questin, ken andersson oli kakkonen. tulokset täältä
ja seuraavaksi jännitetään sitten iditarodia. startti on la 1. maaliskuuta.

Mamma lisäsi tänään tähän blogiin kartan josta näkee mistäpäin maailmaa vierailijat on. kartta löytyy sivuna alareunalta.

Otsikon "Hyödyllistä tietoa" alla on uusi linkki "Aikavyöhykkeet". Se on kuulemma sellainen kivaa lelu josta voi katsoa mitä kello on muualla maailmassa. tai jotain sinnepäin....

historiallinen päivä

LARA: mamma sanoo että tänään on historiallinen päivä. Joku Fidel Castro on luopunut vallasta.
Voi veljet. meidän laumassa valta on muuttunut monta kertaa, mutta sitä ei ole pidetty minään!

Yukon Quest-kisa on loppusuoralla. se on kuulemma erikoisen jännä tänä vuonna. mene ja tiedä. kisasivuille pääsee täältä.

kotiinpäin

PEDRO: vielä kilometri kotiin!
tänään tehtiin kunnon lenkki
pitkästä aikaa.

huom! minun uusi frisyyrini!

Ja pliis. Joku. Tai se kuuluisa
Joku Muu.
Myöntäkää mammalle laatu-
tukea että hän voi ostaa OIKEAN
kameran

pedrolla uusi frisyyri kosovon kunniaksi

LARA: muutama minuutti sitten Kosovo julistautui isenäiseksi. Juhlan kunniaksi mamma kyni pedroa - yhdellä kädellä. jälkikin on sen näköinen!
Mamma tunnusti heti uuden valtion.
Mitä semmonen tunnustaminen sitten tarkoittaa, en tiedä. Ihmiset ovat kummallisia. Ei kannata miettiä asiaa sen koommin.

Westminster-näyttelyn voitti Uno-beagle. Tässä linkki näyttelysivuille jossa mm kuva Unosta. Ja tässä Dagens Nyheterin juttu ja tässä linkki youtubeen ja best in show-kilpailuun

minä katselin vaan...

PEDRO: mamman vara-nokia otti nokkiinsa kun katselin sitä...
....eh, käytin noutokapulana. se ei toimi enää, sanoo mamma.
syyttäköön itseään. istui syömässä jotain herkkuja eikä ollut huomaavinaan minua. ja minä en löytänyt ensimmäistäkään omaa lelua josta olisin voinut käydä vaihtokauppaa. mutta tuo nokia oli sopivasti hollilla....

näkymätön katti

LARA: tänään käytiin lenkillä eka kerta kolmeen viikkoon! mamma päätti että nyt loppui tuo solisluun paapominen. ei se sentään tarkoita että mamma olisi kävellyt käsillä. se "ylikypsän spagetin" oloinen käsi sai roikkua vapaasti. mamman logiikan mukaan se venyyttää kivasti olkapään lihaksia. ne kun kuulemma taas tuntuvat sähköshokin saaneilta kastemadoilta. mun tulkinnan mukaan ne kiristävät.
matkalla piti pysähtyä kuvaamaan kissoja. vaan minä en kyllä nähnyt ensimmäistäkään. enkä näe vielkäkään. kattokaapa vaikka tuota kuvaa!
jos haluatte katsella tosijuttua käykää seuraamassa yukon quest-valjakkokisaa. se alkoi muutama päivä sitten. ne ajaa alaskan fairbanksista kanadan puolelle, yukonin whitehorseen, yhteensä 1600 kilometrä. johdossa on yllätys yllätys lance mackey.
tilannekatsaus löytyy otsikolla "race updates". täältä löydät fairbanks daily news miner-lehden artikkelin alkutunnelmista.

maailman ympäri muutamassa tunnissa

LARA: mamma se vaan reissaa. eilen se kävi israelissa, negevissä, sderotissa, jerusalemissa, tel avivissa sekä pohjoisissa kibbutzeissa. sieltä hän matkusti new yorkiin, kävi kanadan puolella muun muassa new foundlandissa ja yukonissa josta reitti suuntautui alaskaan. ennen kuin hän palasi kotiin hän kävi vielä balkanilla, mm vukovarissa ja mostarissa sekä tietysti pohjoisalbanian vuorilla jossa moikattiin bayram curri-nimistä pikkukaupunkia.
tänään matka jatkui. ensin hän kävi machu picchussa ja sen jälkeen amazonasissa, sitten pitcairn saarella, sen jälkeen kateltiin pilviä araratin yllä. sitten ajeltiin saudian läpi - olipa tylsää - käytiin marokossa kurkkaamassa fezia, marrakechiä ja atlasvuoristoa - mammalla on joku ihme vuoristotauti. ennenkuin hän kävi hangossa hän liiteli vielä kerran turkin, azerbaidjanin, irakin, intian ja himalaijan yli.
mamma on aina tykännyt matkustaa. nyt on aikaa kun hän on sairaslomalla. matkatoimisto on tuo google. löytyy täältä

lutra lutra

LARA: mamma löysi tämän lutra lutra-filmin juutuubista. jaa, että mikä se lutra lutra on? juu, saukko. käypäs katsomassa. selityksen niiden käyttäytymiseen löydät täältä.
ja pianoa kilkattavaa kattia voit katsella - ja kuunnella täällä. meilläkin oli kerran kissa. muttei pianoa. en voi väittää kaipaavani kumpaakaan..

Bondin kaltainen koira

PEDRO: mamma sanoi tänään että mun nimeni pitäisi olla Bond....James Bond. Minäkin olen kuulemma tällainen. -Entä sitten? Kova kundi tuo jamesbond.

se kuuluisa kantolaite

LARA: tässä on mamman kuuluisa kantolaite mamman itsensä kuvaamana. nyt käsi ei enää ole kantositeessä vaan tuommoisessa koiranpannassa. mamman mielestä se on paljon parempi kuin kantoside.
mamman kamera oli kans lääkärillä tänään ja osoittautui kroonikoksi. siitä ei enää tule kalua. voi, voi...

läjäkoirat

KLIKKAA KUVAA NÄET MISTÄ FILMISTÄ JA FILMIMUSIIKISTA MINÄ TYKKÄÄN.....

LARA: boan mamma - boa on mun kaveri - kutsuisi meidät läjäkoiriksi jos näkisi meidät nyt. tämä oli kyllä työtapaturma. ei me yleensä....

ihme gerbiili

LARA: mamman kurjuus jatkuu. tänään hän on huonolla tuulella koska olkapää on kipeä. silti mamma vei meidät hiekkakuopalle juoksemaan äsken. tiistaina selviää missä kunnossa se solisuu oikeesti on kun mamma menee johonkin ihme kuvaukseen. en ymmärrä miten se eläinlääkäri voi nähdä miltä LUUT näyttää nahan sisällä. minä ja pedro toivomme että ne näyttää hyvältä. silloin mamma pääsee eroon kantositeestä reilun viikon kuluttua. kivaa tässä on se, että hän on kotona meidän kanssa. tänään hän katteli jotain gerbiilifilmejä siellä juutuubissa ja löysi tällaisen. mammalla on ollut paljon noita gerbiilejä koska hän kasvatti niitä aikoinaan nimellä Kaza-Khan. siksi hän on todella otettu filmin gerbiilistä.

hirvimetsästys norjalaisittain

LARA: tässä vähän hirvenmetsästystä norjalaisittain ja tässä Suomen futismaajoukkueen uusin vahvistus

kikattava vauva

LARA: ihmiset OVAT kummallisia jo vauvoina

kessu vaihtaa kotia

LARA: mamma on hurahtanut netti-shakkipeliin. meidät hän laittoi ulos pihalle. kuten arvasin, haukkuminen auttaa. me päästiin sisälle reilun tunnin kuluttua.
yksi mun ja pedron pennuista vaihtaa kotia. kessu on semmonen 35 kilon jässikkä joka tykkää ajaa takaa jäniksiä, peuroja, kissoja...jotain onnistuin sentään opettamaan niille klopeille ennenkuin ne lähti.
tässä voitte katsella toisenlaista pikkunassikkaa.

bitless bridle-koulutuspäivä

LARA: mamma suunnittelee sellaista bitless bridle-koulutuspäivää hevosihmisille. hevoset kun joutuvat pitää jotain kummallisia kuolaimia suussa kun ihmiset ulkoiluttaa ne. se bitless bridle tarkoittaa että hevosten talutushihnaa ei laiteta niiden suuhun ollenkaan. tai jotain sinnepäin.
se koulutuspäivä on la 19.4 jossain hirmukaukana, mynämäellä. mamma suunnittelee että ihmiset menee sinne bussilla. paikan nimi on mynämäki ranch ja sen omistaa mikko seppälä. pedro ja minä emme pääse mukaan. koultuspäivästä tule kohta enemmän tietoa tänne blogiin.
tässä linkki mikon sivulle. mikko on laittanut mamman kirjoittaman bb-jutun nettiin. löydät sen otsikon LUE LEHTIARTIKKELI alla.

mies joka elää susien kanssa

KLIKKAA KUVAA, pääset susimiehen www-sivuille

INTRO-filmi

LARA: shaun ellis elää susien kanssa. tässä linkit youtube-filmeihin. kannattaa katsoa ne läpi ja kuunnella huolella mitä se ukko puhuu. ehkä te ihmiset opitte jotain meistä koiraeläimistä.
filmi 1, filmi 2 jossa 3-viikkoiset sudenpennut harjoittee ulvomista, filmi 3, filmi 4 ja filmi 5.

sakemanni-isovillakoira-greyhound no 1

Ladyn ja Ludden Rambo-pentu, 7 kk. Kuva: anna

greyhoundin pää ja ilme

- Ei. Ei kuvia enää !

- Ja minähän en esiinny kameralle ! Jos haluatte katsella sakemanni-villakoira-greytä kattokaa alempana!

sakemanni-villakoira-greyhound

LARA: muistatteko nämä Ladyn ja Ludden pennut ? Alhaalla yksi niistä, 7 kk vanhana. Kuka uskoisi että sakemanni-isovillakoira-greyhound näyttää tällaiselta. Mamma kuvasi nokialla, ja se näkyy. Oma kamera rikki edelleen

Nero

34 päivää....

LARA: tänään on 34 päivää Iditarod-lähtöön, kertoo mamma. Hän sai just iditarodpostia jossa on kuvakoosteen linkki. jos haluat katsella millaiselta näyttää iditarodreitin varrella käy katsomassa täällä.
ja sitten voit huviksesi käydä katsomassa kauniita ahaltec-hevosia. plus 1 keskiaasian paimenkoiraa..

skeittaava bulldogi

LARA; mammalla on aikaa surffailla netissä nyt kun hän on sairaslomalla. tätä youtubepätkää sinunkin on pakko katsoa. alussa on kaikenlaista hupaisaa, sitten on aivan uskomaton skeittaava bulldogi

mamman solisluu

lara: mamma tuli eilen kotiin harvinaisen myöhään ja oli vähän kummallinen. sitten selvisi että häneltä on joku luu katkipoikki. minä en oikein ymmärrä. minä luulin että luut on jotain aivan muuta. mamman rikkoutuneella luulla on oikein oma nimi; joku solusluu tai solisluu. tänään mamma on ollut kotona harvinaisen vaisuna. ei mene sinne työhön-nimiseen paikkaan pitkään, pitkään aikaan kuulemma.

COWBOYN KOIRA

LARA: Mitä mieltä pitäisi olla tästä, kysyn vaan.

KYLLÄ KOIRAKIN AJATTELEE

LARA: koiratko tyhmiä? Katsopa tätä!!!!

KOIRAKULTTUURIA

LARA: onneksi tämä koira ei ole seinänaapurina! Mitenkähän tältä sujuu ripaska?

MAMMAN ALASKAHULLUUS PAHENEE...

LARA: mamma odottaa Yukon Questiä ja Iditarodia kuin kuuta nousevaa. Yukon Questin lähtö on lauantaina 9. helmikuuta. Tänä vuonna lähtö tapahtuu Alaskan Fairbanksista. Iditarod vuorostaan alkaa lauantaina 3. maaliskuuta. Tänä vuonna ajetaan pohjoista reittiä. Ja Lance Mackey osallistuu molempiin!
Alaskahullut - ja miksei myös muut - voi katsella nättejä alaskakuvia tässä. Kuvaaja on joku A.K. John

BITLESS BRIDLE

Yhä useampi ratsastaja heittää kuolaimet roskiin ja siirtyy bitless bridle:iin. Miksi? Katso Alexander Nevzorovin opetuspätkää Youtubessa tässä, niin ymmärrät miksi. Nevzorovin omille sivuille löydät tästä
Bitless bridle-keksijä, el.lääk. Cookin sivuille löydät täältä

KESKARIVAUVOJA

Keskiaasianpaimenkoirapoika syntynyt 9.11.07. Lupaava pentu, hyvistä vanhemmista. Ei typistetty. Kaipaa kotia jossa se saa vartioida pihaa/eläimiä. Paperit on. Kasv. Seppo Ranta, Kennel Indzhi, Vaskio. Myös muutama työlinjainen keskarivauva vapaana (korvat&häntä typistetty). Kuva: Tomi

HYVÄ AJOKELI

LARA: tänään mamma laittoi taas meidät vetämään. Mutta toisin kuin toissapäivänä keli oli oikein hyvä. Me juostiin semmonen vajaa puoli tuntia. Palkinnoksi mamma päästi meidät metsään metsästämään. Pedro huusi kuin susi emmekä tietenkään saaneet kiinni sitä jänistä!

AJOKAUSI KORKATTU

LARA: Tänään korkattiin ajokausi. Keli on ihmeen tahmea vaikka mittari näyttää -5. Tehtiin semmoinen parin kilometrin koeajelu. Mammakin oli ihan hikinen.

MICKEY SAI OMA PERHEEN

Mickey-koira muutti tänään uuteen, ihanaan kotiin.
Kiitos kaikille Mickeystä kiinnostuneille.

MICKEY KAIPAA OMAA IHMISTÄ

Mickey, on noin 3 v leikattu uros, joka tarvitsee kipeästi uuden kodin.
Mickey on staffin ja sakemannin sekoitus.
Koira on nyt väliaikaisesti minulla koska sitä uhkasi lopetus. Itse en valitettavasti voi sitä pitää koska oma uros ei siedä toisia uroksia.
Mickey on luonteeltaan staffimainen; herttainen, ihmisystävällinen, aktiivinen, itsepäinen, mutta ennenkaikkea harvinaisen älykäs. Osaavan kouluttajan käsissä helppo kouluttaa. Mickey on noin 50 sm korkea, painaa 25 kiloa. Leikattu. Hyvähermoinen, ei tee pahaa, ei hauku, rakastaa autoilua.
Olen hoitanut koiran rokotukset kuntoon, madottanut ja siruttanut. Koiran mukana tulee varusteita, ruokaa ja kansio (ruokinta- ja hoito-ohjeita sekä paljon hyödyllistä tietoa). Hintapyyntö: 200 euroa kattamaan kustannukset.

Lisää kuvia ja tietoja löytyy alempana blogissa: 1.1.08., 27.12., 25.12., 24.12., 20.12., 17.12., 10.12., 5.12., 1.12., 28.11., 26.11., 25.11., 21.11. ja 18.11.

Soita Carola 040 575 0532, jos haluat tietää enemmän Mickeystä.

MAMMAN USKOMATTOMAT LUONTOKUVAT

IMI: Minä. Ja se kuuluisa hiekkakuoppa.

Seuraava filmipätkä on taiteellisuudessaan henkeäsalpaava. Harvoin pääsemme näkemään näin taidokasta kameratyöskentelyä. Tämä on subrealismia parhaimmillaan. Tällaista Trierin innostamaa uusajattelua suomalainen filmi on kaivannut.

Pääosissa:
Larana: Lara
Pedrona: Pedro

Tämä työ edustaa minimalismia sen parhaimmassa muodossa. Huomatkaa ohjaajan ja kameramiehen saumaton yhteistyö. Tämä filmi jää historiaan.

Pääosissa:
Larana: Lara
Pedrona: Pedro
Kamera: Nokian känny (myöntäkää pliis mammalle laatutukea että hän voi ostaa OIKEAN kameran)