POJAT ON POIKIA MUTTA PUUDELI ON PETO

KLIKKA KUVAT SUUREMMAKSI

ULKOILUPÄIVÄ

KYLLÄ SE VIELÄ VANHALTA SUJUU, OJAN YLITTÄMINEN! (klikkaa kuvat suuremmaksi)

MARIMEKKOTAIVAS

Metsäjätkät

KLIKKAA KUVAT SUUREMMAKSI

Suden jälki....

MOSKU: Eikös ole minulla komea jälki? Uskokaa tai älkää, mutta tuo isompi kuuluu minulle, pienet ovat PEDRON!!!
Naapurit luulee varmaankin suden tekemäksi kun näkevät.
Pomo on luvannut lisätä efektiä menemällä yöllä pihalle ulvomaan.

Leppoisa joulu

MOSKU: ollaan vietetty leppoisa joulu.
Pomo alkaa pikkuhiljaa palautua. Eilen sille valkeni ettei se ollutkaan mikään tavallinen mahatauti ja muu flunssa. Se on sairastanut jotain rokkoa. Ihmekö se on vieläkin täynnä pilkkuja.
Se syytti meidät yhdessä vaiheessa. Sanoin että me ollaan tartutettu siihen kapi!!!!

Tänään oli tosi hieno päivä. Vähän aurinkoa ja -5 astetta.
Käytiin metsässä.
Minä plutasin.
Luulin että joku on rakentanut sillan ojan yli.
Niin luuli muuten Pedrokin.
Se meni läpi komean paukkeen säestyksellä.

Että pomo on nauranut.
Ha haaa...

Aamiainen

MOSKU: -Aamiainen syöty ja luettu. Menee nopeammin kun yhdistää ne. Sitä paitsi minulla on kovin kipeät kulmahampaat juuri nyt, joten sellainen pehmeänsitkeä mössö on eetvarttia.
Pedro sanoo että näytän hailta. Niilläkin on monta hammaskerrosta. No. Minulla ei ole kuin neljä kulmahammasta. Ylhäällä, siis!!

Pomon kanssa on muuten keskusteltu aika paljon viime aikoina.
Tänään se haki minut kielletyltä takapihalta jonne menin keskustelemaan naapurityttöjen kanssa. Pomo karjui muutaman kerran ja jukoliste, tulikin sitten yksyllättäen hakemaan kun en totellut. Siinä se seisoi fikkari kädessä, otti minut niskanahasta ja sitten minua vietiin. Että nolotti. Pitikin noiden noutajanaisten nähden...
Noh, minähän juoksin takaisin takapihalle (mukamas "räksyttämään"). En kuitenkaan uskaltanut jäädä flirttailemaan kun pomo ulvoi rappusilla.
Se on loppujen lopuksi niin vähään tyytyväinen. Nytkin sain hirveesti kehuja kun tulin pois!

Lara on kertonut että tässä talossa vallitsee sellainen sääntö, että AINA kun koira tule pomon kutsusta se saa kehuja/palkkaa.
Pomo ei ymmärrä yhtään sellaista koirahuumoria kuin ota-kiinni-jos-saat. Se saattaa silloin jopa jättää ulos sateeseen. Niin kävi Farille kun se oli 9 kk vanha eikä halunnut antaa aamulla kiinni. Fari oli sileäkarvainen saluki eikä se viihtynyt kylmässä sateessa jossa se joutui seisomaan tunnin. Mutta antoipa kuulemma sen jälkeen kiinni. Aina.
Ken ei valu pomon luokse käskystä, joutuu haetuksi eikä se ole kivaa, ei. Näissä tilanteissa ihmisellä on näkymätön käsi. Vaikka olet kakskyt metriä ihmisestä se pystyy napauttamaan. En tiedä millä, eikä tiedä toisetkaan.
Pedro veikkaa että niskaan tulee autonavaimia.
Laralla on sellainen teoria että ilma on sakeana taluttimia.
Joskus saan ehkä nähdä. Kerron sitten.

Tänään oli eka keittiökoulutus yli viikkoon: Nouto/luoksetulo
Sain tylyn kouluarvosanan: 5-, skaalalla 4-10.
Omasta mielestäni olin tosi luova, keksin ihan omia kuvioitakin.

Kaikkein eniten mun tekisi mieli purra ja leikkiä taisteluleikkejä.
Mutta kun ei pysty.
Perkeleen kulmahampaat, sanon.

Paranemaan päin

LARA: -Mamma taitaa olla paranemaan päin.
Tänään hän jo imuroi lattioita. Hän aloitti keittiöstä. Mosku meni sen jälkeen keittiöön, otti joukon kirjeitä apupöydältä ja rupesi silppuamaan ne.
Keittiöstä kulki paperisilppuvana olohuoneen lattialle. Jota oli just imuroitu.
Mamma tuli imurin kanssa makuuhuoneesta ja näki Moskun touhut.
Se kun ei ole vielä tajunnut että mamman huumori on kortilla siivouspäivinä, saatikka flunssaisena siivouspäivänä.
Mamma karjui kuin hinaaja.
Minä yritin parhaani mukaan sulautua sohvaa suojaavaan valkopohjaiseen, merihenkiseen lakanaan ja onnistuin ilmeisestikin aika hyvin koska mamma ei huomannut minua.

Onneksi päästiin sitten metsään juoksemaan.
Pomo otti kiikarit mukaan ja tiiraili lintuja sillaikaa kun me juostiin.

Kuokkavieraana palokunnan luona

MOSKU: Viime lauantaina mamma vei minut palokunnan harjoittelualueelle Suomenkylän VPK:n konttiharjoitukseen. Se oli tosi mahtava juttu. Minustakin tulee isona palomies. Ne on kovia poikia ne.
Ne sytytti lastulevyjä palamaan kontissa ja menivät sitten sisään!
Palomiehillä täytyy olla teflonturkki koska kaikki tulivat ehjinä ulos.
Minä en tällä kertaa päässyt mukaan konttiin. Pitää käydä savusukelluskurssi ja pärjätä monessa testissä ensin.
Ehkä mamma vie minua kurseille?

Ekassa kuvassa kuunnellaan Kennun käskynjakoa.
Ennenkuin palomiehet sytytti kontin mamma laittoi maalimiehen piiloon sinne.
Se on sellainen kiva pikkupoika nimeltäään Luukas.
Minä hain ensin kontin alta ja vierestä - jossa muuten kyti entiset tuhkat. Oli oikea katastrofitunnelma sanoo mamma.
Sitten mamma lähetti minut konttiin (lattia oli toki ihan kylmä, mutta penteleen nokinen). Bongasin Luukaksen heti.
Ennen konttitreeniä oli muutama tavallinen pisto.
Sitten lepäsin autossa savun yläpuolella. Tauon jälkeen sain riehua Luukaksen kanssa.
Kotimatkalla poikettiin ressujen joulutulilla jossa juoksin Alin kanssa. Ali sammutti yhdet maarsallit ja sillä on vieläkin mahakarvat ihan steariinissa.
Ali on labradorinoutaja, minua muutama kuukausi vanhempi.

Illalla mamma kuukahti johonkin tautiin. Se oksensi 16 tuntia.
Se on maannut sängyssä koko viikon, ei ole jaksanut valittaa edes.
Vähän välillä se on laittanut tikun kainaloon. Keskiviikkona se tikku kertoi ilmeisesti hyviä uutisia.
Mutta sitten häneen kylkeen iski kamala lihaskramppi nestehukan takia. Mamma yritti tankata nesteitä ja perjantaina kramppi hellitti.
Tuohon tautiin liittyy myös suorasuuntaustykkiammuntoja. Varsinkin öisin.
Ekana yönä erehdyin nukkumaan omalla paikalla sängyn jalkopäässä, tuulen alapuolella niin sanotusti.
Mamma oli popsinut jotain mustaa ruutia.
Jokaisen sarjan jälkeen pyysin että mamma korjaa koordinaatit mutta mamma ei ymmärtänyt mun voihkintaa.

Seuraavana päivänä minulla oli maha sekaisin (livahdettiin pihalta Pedron kanssa ja Pedro näytti minulle ihanan raadon metsässä)
Illalla mamma syötti minullekin mustaa ruutia.
Mamma paukutteli totuttuun tapaan koko yön, mutta tällä kertaa minä ammuin takaisin.
Lara on pysynyt visusti tämän konfliktin ulkopuolella. Se on viettänyt yönsä omassa kopassaan.

Minä olen parhaan kykyni mukaan yrittänyt lohduttaa mammaa. Olen vienyt hänelle sänkyyn kenkiä, tohveleita, likaisia paitoja, kaikennäköisiä sukkia ja jopa polttopuita kun häntä niin paleli.

Vie minut ulos!

Armfelt

MOSKU: Saanko esitellä? Tuttavani skyenterrieri Yardican Armfelt. Lapsena. Ei siis sätkyn saanut karkeakarvainen mäyräkoira.
Gustaf on tosi hieno ja sillä on jo paljon palkintoja ja vissiin ainakin yksi sertti. Muun muassa vuosi sitten se oli pentujen ROP messarissa. Ensi lauantaina se on taas siellä. Pidämme peukkuja. (Kuva: omistaja Hanna Stringer, Loviisa)

Olisi kiva saada Lev Praee-pentu Suomeen

Kyselin Amnonilta mitä hihaa hän käyttää tässä pätkässä.
Aikuisten, kuuluu vastaus!!
Että silleen.

Eikä pikkupennulla voi olla kuin yksi maalimies kuulemma...

Amnon Ben Itzhakin kasvatti Killjoy Lev Praee on tässä videossa peräti 3,5 kuukautta vanha!



Milloinka saataisiin Amnonilta pentu Suomeen?

Kennelin uusin pentue i. Blek e. Urina kuvattuna kun pennut ovat noin 2,5 kk.

http://www.dogtv.co.il/tv115.htm

Lev Praee-kennelin www-osoite löytyy palkissa.

Leikkipäivä

MOSKU: käytiin leikkimässä koulutuskentällä.
Olen saanut valtava määrä uusia hampaita joita on kiva käyttää.

Kentällä oli pirun kylmä tuuli. Eikä ensimmäistä koiraa - paitsi tietysti minä.
Tänään tuli muutama lumihiutalekin. Pakkasta on 1-2 astetta joten lumi on pysynyt maassa.

Kamala määrä uusia hampaita...

MOSKU:Huh, mikä päivä!
Aamulla mentiin sinne leikkimieliseen kisaan.
Minulla oli parina Jukka ja Jukan Lara-snagu.
Mamma otti minut suoraan autosta kentälle, eikä tajunnut että minun piti tutkia maastoa pikkutarkasti ennenkuin voin ryhtyä töihin. Kävi kuitenkin mammaa sääliksi sen verran että päätin näyttää osaamiseni pienen ylipuhumisen jälkeen.
Oltiin kyllä sitä ennen oltu kävelyllä. Tavattiin ISOA, siis IIISOOOOOA, englannin mastiffia jonka kanssa juttelin. Se pyysi minut kaveriksi kävelylenkille ja me vietiin ihmisemme lenkille jokirannalle. Minä en voinut mennä kovin kauas kun oli se kisa.
"Kisassa" me tehtiin pieni seuraaminen, istumista ja maahanmenoa,ampumista, ihmisryhmää, noutoa ja pientä ryömimistä. Luoksetulossa tein taas uuden maailmanennätyksen. Ja pysähdyin seinään. (mamma ei väistänyt...)
Sain palkkoja aivan kamalasti. Jopa siitä melkein täyskaadosta.

Minun ei tarvinnut maata paikallani kuin muutaman hetken sillaikaa kun Lara teki oman kuviokelluntansa, sen jälkeen mamma leikki mun kanssa palloleikkiä.
Kentällä toimin parhaiten kun palkkana on pallo. Olen tosi vietikäs, sanoo mamma. En tiedä mitä tarkoittaa, tiedän vaan että tykkään jahdata kaikkea liikkuvaa.
Mutta tykkään myös namipaloista. Välillä sainkin niitä palkaksi, välillä narupallon.

Kävin kisan jälkeen lepäämässä autossa aika kauan ja sen jälkeen mamma piilotti leluja sinne tänne. Löysin ne helposti enkä häiriintynyt muista koirista. Enkä mennyt häiritsemään niitä.

Käytiin ostamassa minulle uuden pehmeämmän pallon.
Minulla irtoaa hampaita edelleen enkä oikein tykkää pureskella kovia juttuja.
Ensi kerralla - varmaankin huomenna - kun mennään kentälle mun ei tarvitse tehdä muuta kuin leikkiä palloleikkejä.

KUVIA LINNANJUHLISTA

LARA: pääsimme livahtamaan Linnan juhliin.
Tätä ette näe telkkarista! Klikkaa!

Skunkki

LARA: Alamme kohta viettämään itsenäisyyspäivää. (= mamma syö jotain hyvää ja katselee sitten DVD:nä Tuntematon sotilas-filmin.)

Äsken käytiin kaikki pitkällä metsälenkillä. Saatiin muutaman tunnin verran AURINKOA. Metsässä oli ihanaa. Maa on jäässä kun on pieni pakkanen. Minä innostuin oikein riehumaan. Pitää näyttää esimerkkiä nuorimmille.

Hiekkakuopan jänis on nyt vitivalkoinen. Se käppäili pellolla ja jopa mamma näki sen. Maa EI ole valkoinen.

Mosku on keksinyt oivan puolustuskeinon.
Aamutoimien jälkeen mamma meni takasin sänkyyn pötköttämään ja Pedro meni mukaan. Ja Mosku. Se veti taas pienet steppitanssit mamman ja Pedron päällä kunnes Pedrolta meni hermot. Pikkujätkä joutui puhutteluun. Mutta Mosku heittäytyi selälleen, kiljui kuin susi ja teki skunkit = tyhjensi anaalirauhaset.
Pedron ilme oli näkemisen arvoinen!
Puhuttelukin loppui kuin seinään.

Huomenna mamma ja Mosku lähtevät johonkin leikkimieliseen tottiskisaan!

Iltakoulu

MOSKU: Iltakoulu loppu tältä päivältä (!).
Hinkattiin ryömimistä. Alan päästä jyvälle, mutta kyllä tuntuu pöllöltä tuommonen liike.
Seuraaminen ("fuss") menee tosi nätisti - ne muutamat askeleet mitä me tehdään. Kouluarvosana 8,5.
Perusistunta ("fuss") on oikein hieno. Kouluarvosana 9-.
Istuminen makuuasennosta on vaikea. Mutta äkkäsin senkin muutaman toiston jälkeen. Tätä liikettä tehtiin tänään eka kerta ikinä. Siitä tuli palkaksi tämän illan suurin potti.

Ihan uusi juttu on sukkapallo.
Mun pitää nyt opiskella sitä.
Se toimii hakupalkkana sitten joskus. Idea lyhykäisyydessä on se, että haku = saaliin etsiminen, sukkapallo = saalis = viettipäämärä.
Sukkapallolla elvistellään ja viedään sitten jossain vaiheessa laumanjohtajalla = mammalle joka jakaa saaliin mun kanssa = makupala.

Tätä palkkausta käyttävät mm hollantilaiset.
Etu = ei ole kyllääntyvä vietti. Eli koira jaksaa työskennellä pitkäkestoisesti.

Kaupunkikävely

MOSKU: tänään käytiin porukalla kaupungilla kävelemässä. Täällä maalla on säkkipimeää. Yleensä se ei estä mammaa viemästä meitä metsään, mutta nyt siellä on kuulemma myös liian märkää.

Mamma on huonolla tuulella. Eikä se yhtään parantunut kun Pedro vinkui ja haukkui autossa.
En ymmärrä miksi mamma tyytyi vaan uhkailemaan. Olisi laittanut jätkän kävelemään vaan. Kotiin ei ole kuin 17 kilsaa.

Nyt minulla on ryömimiskoulutusta. Sen jälkeen saadaan iltapala. Toivottavasti.

Uusi aine lukujärjestykseen

MOSKU: tänään tuli uusi aine lukujärjestykseen: hyppy.
Ensin kuitenkin hinkattiin ryömimistä.
Pienen mietintätauon jälkeen hiffasin että minun mitää päästä namipalan luo nousematta pystyyn. Ei mun tarvinnut muuta kuin vähän venytellä ja KLIK.
Hyppykin on sellaista lapsellista.
Hyllypaperirulla viritettiin kahden tuolin väliin, korkeudelle josta kävelen yli. Joka kerta kun tein hyppyä muistuttavan liikkeen sain palkkaa.
Lopuksi oli esineen etsintää.
Mamma oli omasta mielestä piilottanut esineet tosi hyvin.
Löysin kaikki kolme kahdessa sekunnissa.
Ulkona on kamala sää. Sataa, sataa, sataa ja sataa.

Korvat eteenpäin taita!

MOSKU: tänään aloitettiin uuden liikkeen harjoittelu.
-Ei, se ei ole korvalehtien eteenpäin taittaminen käskystä. Vaan ryömiminen.
En ole ollenkaan jyvällä.
Mutta nouto alkaa olla viimeistä myöten valmis. Osaan pitää kapulaa nätisti kunnes tulee luovutuskomento ja asentokin alkaa olla hanskassa.
Sitten me ollaan treenattu esiden etsintää - ollaan pysytty keittiössä. Me tehdään siten, että vien esineen mammalle heti kun löydän sen. Luovutusasento on vapaa kunhan tulen nopeasti mamman luo. IPORissa tämä ilmaisutapa on sallittu.
Minusta esine-etsintä on huippukivaa.
Sitten kun tämä kuvio on hanskassa me ruvetaan treenaamaan muiden ihmisten esineillä.
Mamma pyytää vieraita ihmisiä "hajustamaan" esineet. Tai sitten hän pyytää vieraita ihmisiä lainaamaan jotain esineitä. On tärkeetä että vieras laittaa esineen minigrip-pussiin ettei esineeseen tartu mamman haju.

Paikallaolo pitenee päivä päivältä.
Olen yrittänyt nousta ennenkuin komento tulee, mutta se johtaa vaan siihen että palkantulo viivästyy. Ja palkka on useimmiten aamu-, iltäpäivä- tai iltaruoka. Sitä ei viitsi odottaa turhan kauan.

Istua maltan jo tosi hyvin. Mamma laittoi kerran mut istumaan, unohti vapauttaa, meni keittiökaapille ja rapisteli siellä KAUAN, kääntyi ja huomasi että minä istua käkötin samassa paikassa edelleen. Mammalle tuli KIIRE etsiä klikkeri ja jättipalkkka.

Sunnuntaina mennään mukaan leikkimieliseen tottiskisaan. Jos keli sallii.
Taidan pistää hulinaksi - ettei maine kärsi.

Suojelun maailmanmestari Kimmo (Bacteroides Xabarovsk) lähti kapula suussa viipottamaan kentältä ekoissa kisoissa. Täytyy yltää vähintään samaan. Suku velvoittaa.

Hampaanvaihto kesken

Humalaisia, valkoisia koiria ja poliiseja

MOSKU: Mikä päivä!
Olin mamman kanssa kaupungilla treenamassa monta tuntia.
Siellä oli kamala ryysis. Jonkun pikkujoulun takia.
Se taitaa olla aika pieni tyyppi, koska minä en nähnyt sitä missäään.
Ekaksi käveltiin taas Citymarketin kortteliin, jossa oli pientä tottista, kuten istumista, maahanmenoa ja perusistuntaa.
Eiku, ensiksi oltiin torilla jossa näytin ihmisille kuinka hienosti osaan seurata.
Matkalla Citymarketiin päin meinasin polttaa nenäni sellaisen maaaarsalliin.

Koko ajan mammalta tippui autonavaimet maahan. Onneksi sillä on minut. Minä hain ne joka kerta. Jopa ilman pyyntöä.
Mamma oli niin onnellinen joka kerta.

Citymarketin ulkopuolella oli iso ukko joka huusi ja riehui kamalasti. Mamma lupasi etten minä tarvitse ihan vielä puolustaa häntä, vaan hän puolustaa minua. Se tyyppi tuli jo meitä kohti ja mamma oli lähellä antaa mun hihna yhdelle naiselle että hän vie minut turvaan. Se ukkeli katteli meitä vähän aikaa ja lähti sitten toiseen suuntaan.

Me jatkettiin Sokoksen p-alueen kautta Lundiin. Ihan totta. Mamma vei minut sisälle. Sinne mammonin pyhättöön.
Siellä käveltiin vähän aikaa ja ihmiset katteli ihmeissään, mutta kukaan ei inahtanutkaan. Sitten mentiin alakertaan ja mamma otti taas muutamia tottisliikkeitä.
Kun menin maaten yksi tyttö melkein astui mun HÄNNÄLLE. Eiks ihmiset näe mitään?

Jatkettiin sieltä kaupunginpuistoon. Matkalla törmäsin samojedipoikaan. Se sanoi että se on 4,5 kuukautta vanha ja minä kerroin että olen melkein samanikäinen. Sitten painittiin vähän mutta MUN mamma keskeytti koska se samojedi tuli niin likaiseksi mun Nelsonotteesta.
Olin just löytänyt mamman avaimet (taas kerran) siellä puistossa kun sinne kaartoi poliisiauto ja pysähtyi meidän kohdalla.
Ajattelin, että nyt meitä vierähän.
Osoittautui että mamma ja toinen poliisi on tuttuja keskenään ja ymmärsin että ne puhuivat meitien koirien yhteistreeneistä.
Se oli kiva poliisi. Se silitti, rapsutti ja kehui minua.

Yksi pikkupoika luuli minua poliisikoiraksi.
Mutta mamma pilasi pojan ilon. Kertoi etten ole.
Tyhmä mamma.
Poika olisi ollut niin onnellinen pienestä valkoisesta valheesta.
Minä yritin kyllä kertoa pojalle että mun isäni on ollut poliisikoira, mutta en tiedä ymmärsikö hän.

Ulkotöitä riittää

MOSKU: Oltiin äsken ulkona. Mamma loi lunta ja oli äkäinen. Auto oli jäänyt kiinni ja sille piti kaivaa ränni. Lumenpinta on jäässä mutta alta pelkkää märkää mössöä. Kosteus% 150. Mamma lapioi ja urputti. Sillä on kipeä olkapää.

Minun peruskouluni jatkuu. Nyt me hinkataan vuoron perään "platz":ia ja esineen luvutusta, "loss":ia. Mun pitää maata paikalla/pitää kapula suussa yhä pitemmän aikaa. Olen aika haka molemmissa jos saan itse sanoa.
Äsken kyllä mokasin. Mamma käski "platz" ja minä tottelin. Sitten hän otti esiin ruokakuppini jossa oli valmiiksi ruokaa. Ja minä nousin.
Silloin mamma laittoi kupin takaisin kaappiin!!!
Minä heittäydyin maahan, mutta nousin taas liian aikaisin.
Tällä kertaa mamma ei ehtinyt piilottaa kuppia sinne kaappiin. Heittäydyin nurin kauheella kolinalla. Siitä tuli KLIK ja palkka.
Osaan kuulemma ajatella omilla aivoillani.
Vaikeeta onkin ajatella mamman aivoilla, tai Laran.

!!!

MOSKU:Mmmmtä-schäää-schanoit?

Minun minun minun

MOSKU: - Tuo on muuten MINUN leluni josta tappelette!
- Ja tuo juttu sinun suussa on mamman sormikas!

Minusta tehdään SYLIKOIRA!

MOSKU: TIIIIIINA!!! Tee jotain. Jukka ja Manu yrittävät tehdä minusta SYLIKOIRAA. Nöyryyttävää että vielä ikuistavat minut kuvin.
Mutta katopas hanhenmarssikuvaa. Kuka mahtaa olla tuo tyyppi joka ei pysy ruodussa????
Punainen pentu on mun kaveri Yngvi, 4 kk. Se on työlinjainen kultainen noutaja.
Neljännessä kuvassa kävellään inhottavalla alustalla.

KUVAAJA: CHRISTINA MIELONEN
Lisää Christinan SOVE ja treenikuvia TÄÄLTÄ

Tohvelisankari

MOSKU: Kysyitkö mitä minä en ikinä vaihtaisi pois?
Tohveleita en vaihda enkä luovuta. Enkä muita pyydystämiäni jalkineita.

LUMIMYRSKYN JÄLKEEN

NOUTO alkaa olla hanskassa

MOSKU: Tässä näyte mun keittiönoudosta. Ote on pikkasen huono, mutta mammalla oli niin kamala kiire kuvata. Osaan pitää kapulaa nätisti suussa kunnes tulee irtikomento, "loss".
Mamma on opettanut tuomisen vähän toisella tavalla kuin aikuisille. Niitä hän opettaa ensin pitämään kapula suussa. Minua hän opetti hakemaan kapulaa silleen että hän heitti sen koska aloin muuten pureskelemaan sitä. Nyt ollaan parina päivän pidennetty pitoa.
Tätäkin harjoitellaan klikkerillä. KLIK tulee kun osaan odottaa komentoa. Välillä tulee vaan yksi pieni nami, välillä tulee iso potti. Iso potti tulee silloin kun ihmisen mielestä koira tekee jotain erityishienosti.
Minä saan jättipotteja monta kertaa päivässä, joka päivä!

HAMPAANVAIHTOVIIKOT

MOSKU: minulla vaihtuu hampaat! Luulin ensiksi hampaidenvaihtoviikon sellaiseksi jolloin me vaihdamme hampaita keskenämme, Lara, Pedro ja minä.
En halua vaihtaa näin kauniita hampaita kenenkään kanssa.

SOVE läpäisty!

MOSKU: tänään oli pelastuskoirien soveltuvuustesti. Minäkin osallistuin.
Ekaksi siinä oli nolla-koira. Sitä olisi pitänyt ohittaa nätisti, mutta minä kerroin sille muutamia asioita ja koetin saada leikkimään. Se kuritti minua. Narttu tietysti!
Sitten oli paljon ihmisiä. Niille piti olla kiva.
Se jälkeen piti kävellä epämukavalla alustalla samalla kun Irkku kolisteli astiaa jossa oli kettingit. Minä en huomannut, en epämukavaa alustaa enkä kolistelua kun siellä oli niin paljon hajuja. Lopuksi Petteri ampui pari laukausta. En kiinnittänyt niihinkään mitään huomiota.
Läpäisin testin heittämällä.
Nyt saan treenata isojen pekojen kanssa!

Tämän jälkeen meillä kaikilla koirilla oli kivat yhteistreenit. Ensin mentiin ankkamarssia ympäri aluetta. Mun edellä oli kiukkunen poikasakemanni. Mutta mamma ei anna kenenkään satuttaa minua joten minua ei pelottanut. Olisin halunnut räyhätä sille vähäsen, vaan en saanut.
Sitten me koirat muodostettiin pitkä kunniakuja. Jokaisen koiran piti juosta sen läpi omistajan luokse. Minä tein maailmanennätyksen. Tulin niin kovaa että mamma meinasi mennä kumoon. Me tehtiin se oikeana luoksetulona.
Ja sitten meitä koiria kannettiin. Harjoitus sekin!
No, kohta painan niin paljon ettei kukaan jaksa nostaa!!

Lopuksi oli etsintäharjoitukset.
Minä söin luuta ja nukuin autossa kunnes tuli mun vuoro. Auto oli ihanan lämmin kun mamma piti sitä käynnissä. (Tänään on aika koleata, -5 astetta ja tuulta. Monella koiralla oli TAKKI...)
Minulle otettiin yksi maalimies ja yksi häirintäkoira, Irkun Huugo-terrieri.
En yhtään välittänyt Huugosta ja Irkusta vaan menin suoraan Petterin luo syömän ja leikkimään. Petteri on kiva.

Hyötykoira

MOSKU: tänään en ole tehnyt mitään.

Eilen koetin olla hyödyksi. Pyydystin hiiren pihalla ja tuli hirveesti kehuja.
Ajattelin ettei kenelläkään ole huomauttamista jos syön sen sisällä lämpimässä eikä lumihangessa. Varmuuden välttämiseksi piilotin sen kuitenkin poskeen.
Mutta mamma huomasi hiirenhännän. Se roikkui mun suupielestä. (Täytyy ensi kerralla laskostaa se paremmin.)
Livahdin mamman ohi sisälle ja tiputin hiiren eteisen lattialle. Silloin nousikin hirveä haloo.
Tuommosessa tilanteessa ihmisen nenä toimii ihme hyvin.
Jopa mamma huomasi ettei hiiri ollutkaan mun pyydystämä.

Nyt raato on jossain jemmassa ulkona. Tunnen sen hajun kun menen pihalle, mutta en ole keksinyt mihin mamma on piilottanut sen.

Sakemanni vaihdetaan gerbiiliin

LARA: ehdotin mammalle että vaihdetaan Mosku gerbiiliin.
Tänään Mosku tuhosi yhden viherkasvin. Mamman sängyssä.
Siellä oli niin paljon multaa etten voinut mennä iltapäivänokosille.

Myrskyää

LARA: ulkona on hirveä tuuli. Meiltä katkeaa sähköt vähän väliä. Radio mykistyi kokonaan. Mamma ruukaa jättää radion päälle että me voidaan kuunnella uutisia ja ajankohtaisohjelmia sillaikaa kun hän lähtee metsästämään ruokaa.
Myös meitin auto inhoaa tällaisia säitä. Tänään se tuli taksilla kotiin. Ilman mammaa. Hän tuli myöhemmin, en tiedä millä.
Sisälläkin on ollut hirveä myrsky.
Ekaksi se tuhosi yhden lampun varjostimen. On kuulemma kielletty tuhoamasta johtoja.
Olohuoneen matosta katosi loputkin tupsut ja mamman kirjasta kannet.

Ihan tavallinen päivä

Welsh corgi-mosku

MOSKU: tänään ei mitään erikoista kerrottavaa.
Aamulla mamman auto ei käynnistynyt.
Mikään tavanomainen ei auttanut. Kahden ja puolen tunnin lämmittämisen ja akkulataamisen jälkeen mamma pääsi töihin Loviisaan. Kolme tuntia myöhässä.
Illalla auto ei käynnistynyt.
Mamma tuli laina-autolla kotiin. Ford on Loviisassa edelleen.

Kaikki fordin omistajat pääsee taivaaseen. Koska ovat jo käyneet läpi helvetin maan päällä.

Minä tein uuden ennätyksen tänään.
Suussa pysyy yksi tohveli, yksi naru-nalle ja yksi tavallinen narulelu. Yhtaikaa.

Kymmenen tapaa pitää ihmisenne virkeinä

LARA&PEDRO&MOSKU: Hei kaikki koirakaverit.
Tässä muutama vihje jotta ihmisenne pysyy virkeinä.

Moskun vihjeet:
1) nappaa salamannopeasti ihmiseltä tohvelin juuri kun hän on työntämässä jalkaa siihen
2) auta tiskaamisessa, vie likaiset astiat tiskipöydältä
3) kokeile osaatko vetää pöytäliinan pöydältä ilman että kukkavaasi, lautaset, lasit ja muut tavarat kaatuu
4) piilota alusvaatteet ja sukat. Toimii parhaiten aamuisin
5) vie toista ulkokenkää pihalle kun ihminen on menossa ulos. Toimii parhaiten sateella.

Pedron vihjeet:
1) varasta banaanit pöydältä, muusaaa ne ja syö olohuoneen matolla

Laran vihjeet:
1) salakuljeta kiinni ottamasi hiiret/rotat ja puolsyödyt raadot ihmisen sänkyyn
2) Jos et mahdu sohvalle. Mene ulko-ovelle. Hauku. Kun ihminen tulee katsomaan kuka sieltä tulee, hyppää sohvalle

Ketteryysharjoittelua

Ne kuuluisat kellariraput.

MOSKU:Tänään pääsin mamman kanssa taas kaupungille. Käytiin ensin Maarin kentällä. Siellä oli Bosse ja hauskan näköinen musta koira (riiseni kuiskaa mamma). Me leikittiin vähän. Sitten minä hyppäsin matalalle pöydälle, istuin ja menin maaten ja sain kehuja ja namia. Kävelin lankkua pitkin ja sain kehuja. Lopuksi oli hyppy yhden laudan yli. Eka kerralla minä kävelin yli mutta sain silti kehuja. Tokaksi hyppäsin yli kuin metsäkauris. Siitä suorituksesta tuli kamalasti kehuja ja namia.
Sain olla vapaana ja katsella Bossea ja sen riiseniä. Ihmisiä juoksi, käveli ja pyöräili. En mennyt kenenkään luokse kun mamma keksi aina jotain juttua mulle.
Hiottiin myös vapaata luoksetuloa kentän laidalla. Komento on "täällä". Heti kun käännyn mammaa kohden ja kiihdytän tulee KLIK. Perillä saan palkan. Saan olla miten vaan kunhan menen mamman luokse. Tätä harjoitellaan myös kotona.
Kentän jälkeen mentiin Uusiokeskukseen. Jännä paikka. Siellä oli kauheesti kaikenlaista tavaraa hallissa ja ulkona. Lastauspalleja oli pilvin pimein. Ihmiset tekivät töitä. Me saatiin lupa "treenata" siellä. Treeni oli sitä että käveltiin paikat läpi. Sain hyppiä ja riehua vaapaasti. Oli kivaa. Kaikki kehui.
Sitten nukuin tunnin autossa Lundin p-hallissa kun mamma juoksi asioilla.
Kotona oli 30 metrin jälki jossa iltapäiväpala päässä + uutena asiana kaksi kapulanoutoa pihalla. Pidin kapulan nätisti suussa, en pureskellut sitä ja luovutin kauniisti käskystä.

Nyt olen IHAN NAATTI.

Jaa sitä piti myös mainita, että ollaan alettu opiskelemaan sellaisia pieniä puupalikoita. Niitä laitetaan joskus tulevaisuudessa jäljelle ja minun pitää löytää ne.
Mamma pitää ne esineet ensin jossain (ei kerro missä!) että niihin tarttuu oikein kunnon mammahaju.
Sitten mamma ottaa yhden esineen käteensä, saan haistaa sitä ja sen jälkeen pitää ilmaista se. Minä olen itse valinnut maahanmenon ilmaisuksi.
Siitä tulee KLIK ja palkka.
Kun olen sisäistänyt tämän homman, mamma piilottaa palikat ja mun pitää tietää mitä tehdä kun haistan ne. Palikoiden jälkeen jatketaan muilla esineillä.
Tätä treenataan ensin hyvin pienellä alueella keittiössä.

Peko-kokeisiin viikon kuluttua

MOSKU: Meillä on uusi sohva. Tai on se ollut jo joku viikko. Me mahdutaan kaikki neljä siihen yhtaikaa, siis mamma, Lara, Pedro ja minä. Mamma on piilottanut sen tuhannen viltin alle. En tiedä miksi.
Tänään mamma kävi jossain pelastuskokouksessa kuuntelemassa miten ruotsalaiset treenaa rauniokoiria.
Minä olen treenannut sisällä, koska nyt sataa taas sen liksäksi että ulkona on märkää ja kamalan pimeää. Minä treenaan edelleen esineiden luovuttamista, mutta nyt mamma heittää ne metrin, puolitoista. Minusta on tosi kivaa hakea ne. Komento on "apport". Sitten tulen esine suussa mamman luo ja mamma sanoo "loss". Välillä pudotan esineen liian aikaisin. Silloin ei tule "klik". Olen kokeillut monta kertaa.
Äsken mamma kokeili "platz"-komentoa silleen että hän käveli, minä seurasin perässä ja sitten hän sanoi platz.Minä heittäydyin salamannopeasti lattialle ja sain taas "klik" ja hirveesti namipaloja.
Muutamaan päivään ei ole ollut seuraamista. Nyt otettiin sekin yhden kerran. Perusistunta + yksi askel. Pysyin täsmälleen oikeassa paikassa ja istahdin nopeammin kuin valo kulkee. KLIKK ja mammuttipotti!
Tämä on koirien lottoa. Ikinä ei arvaa milloin tulee jättipotti. Tai kyllä minä jo osaan aavistaa. Se tulee silloin kun teen jotain mamman mielestä oikein hienoa. Sen jälkeen tunti loppuu.
Minä voisin leikkiä näitä leikkejä vaikka kuinka kauan, mutta mamma ei jaksa kuin korkeintaan minuutin.

22. marraskuuta pääsen pelastuskoulutuksen pääsykokeisiin.Jos läpäisen ne saan ruveta treenaamaan isojen pekojen kanssa.

15 minutes of fame

MOSKU: Henrik Westermark kirjoitti meidän pelastusharjoituksesta Borgåbladetissa.
Minä sain omat "fifteen minutes of fame".
Klikkaa kuvia suuremmaksi jos haluat lukea tekstit.

Tänään käytiin eläinlääkärillä.
MINULTA EI LEIKATTU KYNSIÄ. Johan sanoin!
Sen sijaan sain hirmuisen rokotecocktailin. Nyt minulla on kanssa chipsi niskassa.

Painan peräti 16 kiloa. Viisi kiloa enemmän kuin kuukausi sitten.
Eläinlääkäri sanoi että tämä on mun kovin kasvukausi ja käski mammaa olemaan tarkka ruoan suhteen etten kasva liian nopeasti.
Kehui että olen hyvässä kunnossa. Ei laiha eikä lihava. Sopiva, siis.
Syön penturuokaa, kuten pitääkin.

Saan treenata lihaskuntoa ja koordinaatiota juoksemalla itsekseni kaikenlaisessa maastossa. Kotiin mennään ennenkuin väsyn. Nukun aika paljon vielä. Mutta niin tekee Lara ja Pedrokin.
Tässä kuva minusta ja Larasta. Ollaan aika samannäköiset.

HEIPPA VELIPOIKA IISSÄ!

MOSKU: Haluan esittää esineet joilla minä harjoittelen. Luovutus on niin hyvin hallussa että tiedän ennakkoon milloin mamma sanoo "loss". Mun pitää kuulemma malttaa mieleni ja odottaa komentoa. No, tehdään sitten niin. Sama mulle.
Tuo punainen juttu on se kuuluisa klikkeri.

Tänään sain mamman mykäksi. (Se ei ole ihan helppoa!)
Puuhasin omiani keittiössä kun mamma vähän matkan päästä jämähti paikalleen. Sitten se sanoi "fuss".
No minähän tein työtä keskettyä ja menin istumaan siihen viereen ja tapitin mamma silmiin. Sain kamalan määrän nameja. Kehuista ei meinannut tulla loppua. Ihan punastuin.

Eilen pääsin Laran ja Pedron kanssa lenkille. Laahustettiin kuulemma kolmisen kilometriä. Minulle tuli mittariin ainakin kuusi kilometriä. Sain juosta vapaana melkein koko matkan. Ja että minä juoksin. Kaikki ojanpohjat on käyty läpi ainakin kerran. Enkä väsynyt yhtään.

Sain veljeltä kirjeen. Siihen voi kaikki tutustua Tiiannin blogissa. Osoite löytyy sivupalkissa. Siihen pääsee myös Jenidon kennelsivujen kautta.

Musta tuntuu että me ollaan hyvin samanlaisia Mörön kaa.
Mullakin on tosi hieno ääni. Tässä talossa sitä joutuu käyttämään aika paljon kun tuo ihminen ei kuule, näe eikä huomaa mitään. Turhaan en kilju. Koskaan.
Hiiren syömisestä sen verran että minulle on kerrottu niiden olevan hyvin ravintorikkaita. Niistä saa koira proteiineja ja muuta tärkeätä. Kannattaa sinunkin Mörö syödä niitä että saat lihaksia. Sitä paitsi on hauskaa kattoa ihmisreaktioita kun hiirenhäntä roikkuu suupielestä!
En ymmärrä miksei ollutkaan lupaa syödä niitä rapeita kellarihiiriä.
Mamma höpisee tuossa jotain ettei tiedä mihin ne ovat kuolleet.

Huomenna minä menen taas sinne eläinlääkäriin.
Tällä kertaa ne EIVÄT LEIKKAA MUN KYNSIÄ!!!!

ETSINTÄTREENIKUVIA

MOSKU: minusta tuli kertaheitolla julkkis! Olen tämän päivän Uusimaalehden etusivulla ja myöskin sisäsivulla. Lehti kirjoittaa isosti meitin eilisestä pelastustreenistä Gammelbyn vanhalla Essolla.





























Tässä Henrik Westermarkin kuvia:







-VAU mikä paikka.






















-Jokin täällä haisee...
















-Jukkahan se siellä ...Ja sillä on mukana nameja minulle.

EKAT PEKOTREENIT

MOSKU: oltiin koko päivä Gammelbyn vanhalla Essolla treenamassa isojen pekojen kanssa.
Nyt olen ihan naatti.
Ensin kierrettiin mamman ja ison poppoon kanssa maan alla. Siellä on valtavat tilat.
En uskaltanut kulkea kuvan rappuja, vaan mamma kantoi puoleenväliin, josta kävelin alas.
Huoneita oli hirmuinen määrä ja kaikkialla oli pimeetä. Ihmiset ovat tunnetusti sokeita kuin lepakot joten niillä oli mukanaan kaikennäköisiä valohärveleitä.
Joku kysyi että pelkäänkö pimeätä!!! Voi voi. Minä en pelkää MITÄÄÄÄN. (Pelleilin vaan niissä rapuissa...)
Löysin ihanan kuivan hiiren. Mamma vei sen mun SUUSTA!
Hiiren vierellä pimeässä istui yksi ukko joka syötti minulle nameja.
Sitten löysin toisenkin hiiren mamman huomaamatta. Joku Taina meni kertomaan mammalle. Yritin pakoon, mutta mamma sai kiinni. En ehtinyt syödä sitäkään hiirtä.
Mutta kellarissa löytyi kaksi muuta ukkoa jotka syötti minulle melko hyvää hiirenkorviketta.
Ylös tultiin puolipimeässä sellaisia kiertäviä ritilärappuja ja sain kauheasti kehuja.
Sen jälkeen menin autoon nukkumaan.
Kun heräsin oli pienet "tottikset" pihalla.
Sitten tuli naapurin saksanpaimenkoiratyttö ja ryppyili minulle. Minä annoin sille kyytiä ja se pakeni autoon vaikka mamma yrittää kertoa että omistaja LAITTOI sen autoon.
Lopuksi kierrettiin vielä yksi kierros kellarissa. Uskalsin kävellä kuvan rappuja. Yritin pyydystää niitä kuolleita hiiriä yhdestä korista, mutta mamma kielsi ankarasti enkä sitten viitsinyt.
Ylös tultiin taas niitä kierreportaita. Ne ovat ilmeisesti ihmisille hirveän vaikeita.Mamma kehui koko ajan minua että minä olen niin taitava.
Sanoo että kaupunkitreenit kannatti. Me ollaan treenattu Nimbustalon ritiläportaissa. Ja tietysti kuoleman kellariportaissa täällä kotona!